Risto ja Ritva Lehmusoksa ovat koonneet upean ruokakirjan Jean Sibeliuksen pöydässä. Se johdattaa makumatkalle säveltäjämestarin maailmaan. Kirjassa on myös Ainolan keittiössä käytettyjä reseptejä.
Kirjaa selatessa tulee valtava halu tarttua kaikkeen, mutta tänään päätän nauttia Sibeliuksen lempiruokaa - ostereita.
Kuvittelin, mitä Sibeliukselle olisi Kämpissä tarjottu. Ostin muutaman suuren ja herkullisen Fine de Claire -osterin. Juuri näitä Ranskassa syödään jääpediltä tarjoiltuna, kun halutaan herkutella - aivan erityisesti joulun ja uuden vuoden tienoilla, mutta myös yleisemminkin kylmän veden aikaan eli niinä kuukausina, kun ranskankielisessä kuukauden nimessä on r-kirjain (syyskuusta - huhtikuuhun).
Monet nauttivat osterit sellaisenaan eli au naturel, jolloin meren maut maistuvat parhaiten.
Minä pidän hyvästä viinietikka-salottisipulikastikkeesta. Perinteisiä osterilisukkeita ovat myös sitruunalohkot, joista puristetaan mehu osterin päälle.
Ranskalaiset nauttivat osterit usein voilla voidellun ruisleivän ja aidon shampanjan kanssa. Uskon, että myös Jean Sibelius teki näin ja siksi katan niitä tarjolle vanhalle Rörstrandin porsliinitehtaan lautaselleni.
Viinietikkakastike ostereille
2 kpl
salottisipulia hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi
hienonnettuna
1 dl balsamico
viinietikkaa
mustapippuria
myllystä
1 rkl extra neitsytoliiviöljyä
Sekoita salottisipulit ja valkosipuli öljyyn. Rouhi viinietikkaan mustapippuria ja
lisää
kastikkeen joukkoon. Anna kastikkeen
tekeytyä jonkin aikaa huoneenlämmössä.
Osterin avausohje:
Avaa osteri
juuri ennen niiden syömistä ja käytä avaukseen aina osteriveistä.
Suojaa
kätesi paksulla keittiöpyyhkeellä tai hanskalla ja ota osteri käteesi
kuppipuoli alaspäin.
Nitkuta
osteriveistä kuorien välissä, jotta pääset sisään katkaisemaan sulkijalihaksen.
Sulkijalihas on aina osterin oikeassa reunassa, noin kolmasosan päässä sen
kärjestä.
Nosta
päällimmäinen kuori ylös, irrota osteri varovasti alemmasta kuorestaan,
jotta mehu ei valu pois.
Nosta avattu
ja kuorestaan irrotettu osteri tarjoiluvadille – jos mahdollista jäämurskan
päälle.
Tarjoile
heti ja nauti!
Herkuttelen vielä mielessäni kirja-aarteella, jonka hankin juhlavuoden Ainolan reissullani.
Sen kautta opin että riista ja eriyisesti linturuoat olivat Sibeliukselle mieluisia. Ja lähivesien kalat. Luonto oli vahvasti läsnä hänen elämässään - olipa hän ottanut metsäreissullaan sammalta tulitikkurasiaan voidakseen myöhemmin tuoksutella metsän tuoksua.
Maailman matkat taas näkyvät saksalaisina liharuokina ja leikkeinä tai esimerkiksi italialaisen ja venäläisen keittiön herkkuina. Mestari oli perso jälkiruoille ja niiden reseptejä kirja vilisee.
Mutta kuten missä tahansa perheessä, ei Ainolassakaan aina pöydät notkuneet. Aino Sibelius sai välillä venyttää pennejä tarkkaan. Aamulla perhe söi puuroa ja välillä oli tarjolla läskisoosia tai nakkeja. Ihanan inhimillistä!
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti