torstai 31. toukokuuta 2012

Valmistujaisjuhlat luontohenkisesti

JUHLARUOKAA


Vanhin tyttäreni (22 v.) valmistui viime viikonloppuna sairaanhoitajaksi. Hän seurasi ammatinvalinnassaan isänsä äitiä ja hehkuu tyytyväisyyttä. Isoäiti on ollut tärkeä kannustaja opintojen varrella, mutta hänen kauttaan on tyttäreni saanut myös uudenlaisen näkökulman luontoon ja sen valtavaan rohtomaailmaan.

Vanhan kansan hyväksi havaitut rohdot päätettiin ottaa käyttöön myös valmistujaisjuhlan tarjoilussa. Minulle matka luonnon kasvien maailmaan oli mielenkiintoinen seikkailu, johon heittäydyin innolla mukaan. Lähiruoasta ja luonnon antimista saatiin mitä oivallisin, tyttäreni juhlaan sopiva tarjoilu. Reseptit löytyvät linkeistä.



Juhlailmeeseen haettiin kevään vihreää ja pöytiin pellavaa...






Tarjoilu aloitettiin kotipihan tuoreista, pienistä nokkosista keitetyllä nokkoskeitolla.
Sen pehmeä maun kontrastiksi valittiin pirteä piparjuurikerma.
Ja leipä tarjoiltiin modernisti tikkuina - tosin pettutikkuina,
joita löytyi Kaesan kotileipomosta.

Juhlan vanhimmat vieraat olivat pulavuosina syöneet pettuleipää, mutta
monelle nuoremmalle tämä oli ensimmäinen kerta.
Kaikki pettutikut tekivät kauppansa!
Pula-ajan leivän sanottiin olevan kitkerää, kun puoletkin jauhoista
 korvattiin petäjäisellä. Nykyisin pettujauhon tekeminen on enemmän elämystaidetta.
Pettu otetaan roudan sulettua nuorten, suorien ja oksattomien mäntyjen jälsi- ja nilakerroksesta.
Se on ravintosisältönsä puolesta noussut superfood-luokkaan
mm. flavodoiden, raudan, mangaanin ja sinkin lähteenä.


Sitten otettiin potut pottuina.
Uuden sadon pienet luomuperunat voideltiin smetanalla ja päällystettiin siianmädillä.



Siikaa on Kalevalassa pidetty kurjuuden vastakohtana ja
mm. morsiamen tai neidon hellittelynimenä.
Sopivan runollista siis nuoren naisen juhliin.
Ja niinpä siiasta ja tuorejuustosta tehtiin "höttöä" myös
 lipstikkalettujen päällä nautittavaksi.
Joukkoon sekoitettiin retiisejä ja luomuomenaa.




Lipstikka antaa hienon maun ohukaisiin, vaikka sitä
onkin ennen vanhaan käytetty mm. tehohoitona käärmeenpuremiin.





Salaattiin koottiin kevään makuja: parsaa, salaatteja, yrttejä ja nuoria mustikanlehtiä.
Pienet tomaatit kuutamokuivattiin yön yli uunissa.
Ja proteiiniksi valittiin Kolatun vuohijuustolan chèvre.
Kastikkeena oli hunajainen vinaigrette Malmgårdin kartanon luomurypsiöljystä.



Kun maidot ja piimät sekosivat, oli pakko tehdä myös kotijuustoa:).
Se koristetiin Helsingin Kauppahallista hankituilla syötävillä kukkasilla.
Ja kaveriksi keitettiin raparperihilloketta.

Ruokajuomana tarjoiltiin mustaseljan kukista keitettyä mehua ja lähdevettä.


Kahvipöytään katettiin kotitekoisia, laventelinkukilla maustettuja keksejä
sekä rapaperipiirakkaa ja vaniljakermaa.
Kahvitarjoilun kruunasi keväänvihreä ja raikas Kakkugallerian lime-mangokakku.






Kukat olivat teeman mukaisesti luonnonkukkia, vaikka tyttäreni lempikukat,
auringokukat olivatkin matkanneet Hollannista kevään juhlaruusukuormien joukossa.
Kieloja sen sijaan kukkii kotipihan rinteissä.



Näillä eväillä juhlistettiin opintojen valmistumista ja sairaanhoitajan lupausta,
johon tyttäreni koulun seremonioissa sitoutui.
Ja suvivirren soidessa olivat äidillä taas kerran kyyneleet herkässä.


Terveisin,






sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Paistetut portobellosienet alkupalaksi

KOTIRUOKAA


Kevällä maistuvat kevyet ja helpot kasvisruoat. Portobellosienet suorastaan huusivat kaupan hyllyssä ja ne oli pakko ottaa ostoskoriin. Tänään niistä syntyi alkupala puutarhatalkoiden keskellä.




3-4 portobellosientä
oliiviöljyä
mustapippuria
parmesaanilastuja tai -raastetta

Tomaattilisäke
12-15 luumukirsikkatomaattia
3 ruohosipulia tai  muutama lehti basilikaa
mustapippuria
1 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl makeaa chilikastiketta


Pilko tomaatit ja ruohosipulit/balisikat ja sekoita ainekset keskenään.
Viipaloi sienet ja paista ne öljyssä. Sirottele sienille kevyesti mustapippuria.
Nosta lautasille keko sieniviipaleita ja tomaattiseosta. Ripottele pinnalle parmesaania.


Terveisin,


sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äitienpäivän ikkunanpesutalkoot

LAHJAKSI APUA

Tyttäreni olivat oivaltaneet, että ihan paras lahja tänä vuonna oli konkreettinen apu kevättöissä. Niin he sitten olivat päättäneet järjestää ikkunanpesutalkoot. Miten mieluisaa! Osallistuin talkoisiin iloisella mielellä. Mikä sen ihampaa kuin saada yhdessä paljon aikaan.




Vanhin tyttäreni johti operaatiota. Äiti sai äitienpäivänä ottaa välillä rennommin.


Myös kuopus irrotteli välillä puhaltelemalla saippuakuplia.


Onneksi kuplat eivät lentäneet ikkunaruutuun!


Terveisin

Hyvää äitienpäivää

TOUKOKUUN TOINEN
SUNNUNTAI


Aurinko hemmottelee ainakin Etelä-Suomen äitejä. Ja myös lapsia, jotka ovat jo aamutuimaan ahertaneet yllätyksiä äideilleen. Näin meilläkin. Minua hemmoteltiin luonnonkukkien, kuohuviinibrunssin ja nostalgisten laulujen kera. Korttejakin oli valmisteltu ja kahvi tarjoiltiin ihan pieninä tyttöinä äidille hankitusta sydänmukista.

Ja tietysti kaikki ihanuudet saivat kyyneleen silmäkulmaan. On hienoa olla äiti!










Tämän vuoden erikoisuus oli keskimmäiseltä tyttäreltä armeijasta saatu, itse askarreltu äitienpäiväkortti.
Saatesanat kertoivat, miten sotilaskodin ystävälliset tädit olivat tiukan harjoitusleirin jälkeen mahdollistaneet sen, että varusmiehet olivat iltavapaalla voineet askarrella korttejä äideilleen. Sotilaskodin yläkerrassa oli vallinnut hieno tunnelma yhteisaskartelun merkeissä. Kerrassaa liikuttavaa!


Oikein hyvää äitienpäivää!

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Puhdistus ooppera - moderni ja raadollinen

OOPPERA

Sofi Oksasen menestyskirjaan perustuva ooppera Puhdistus sai kantaesityksen huhtikuussa Suomen Kansallisoopperassa. Eilen illalla oli minun vuoroni tutustua teokseen. Siitä syntyikin kohdallani dramaattinen päätös kevään näytäntökaudelle. Oksasen kirjan olin sen ilmestymisen jälkeen saanut äitienpäivälahjaksi tyttäreltäni ja odotin nyt mielenkiinnolla sen näyttämösovellusta.




Sibelius Akatemiasta säveltäjäksi valmistuneen virolaisen Jüri Reinveren musiikki on modernia. Siihen ei ihastu suoraan, vaan sitä pitää maistella ja loppua kohti se alkaa tuntua vaikuttavammalta. Minun kaltaiseni tavallisen musiikinharrastajan kestää kauemmin totutella siihen, että oopperan lavalla yhä useammin esitetään muuta kuin 1800-luvun romantiikan ajan suurien säveltäjien teoksia ja niiden nykylavastuksia. Maailma muuttuu. Miten voisikaan ajatella, että talvisodan ja 1990-luvun alun väliin ajallisesti kuuluvaa raastavaa nykytarinaa kerrottaisiin mahtipontisella romantiikkamusiikilla. Kyse kun ei ole vain oopperalle tunnusomaisesta traagisesta kolmiodraamasta, vaan pikemminkin koko kansakunnan dramaattisesta kohtalosta. Silti mietin, kuinka paljon tästä musiikista pitämiseen liittyy "Keisarin uudet vaatteet" -ilmiötä. Eilen huomasin, että en ole ainoa, joka pohtii asiaa. Toisaalta haluan uskoa siihen, että juuri taiteella on yhä paikkansa kulkea yhteiskunnan muutoksen kärjessä, herättäjänä ja sovinnaisten arvojen ravistajana.

Ooppera kuvaa Oksasen kirjoittaman tarinan voimakastahtoisesta naisesta, Aliidesta, joka hirviömäisellä tavalla pettää läheisensä. Hän humaltuu vallasta ja ottaa roolin, jossa saa päättää kylmäverisesti muiden ihmisten kohtalosta. Hän jopa tappa itse useita ihmisiä. Vanhemmiten nuoruuden hirmuiset teot alkavat kuitenkin vainota häntä ja hänen otteensa pehmenee. Lopulta hän pelastaa nuoren sukulaistyttönsä varmalta tuholta piilottelemalla tätä. Tyttö saa uuden elämän mahdollisuuden ja Aliide polttaa kuin sovitukseksi pahojen tekojensa näyttämönä toimineen talonsa puhdistuksen tulella.

Solistit ovat vaikeiden suoritusten edessä. Erikoista on päähenkilön roolin jakaminen leffatyyliin kahden eri laulajan esitettäväksi (nuori ja vanha Aliide). Kuorolla on merkitys sorretun virolaiskansan esittämisessä. Se alistuu ja purkaa surun tunteita hiljaa taustalla.

Lavastus on yksinkertaisuudessaan toimiva ja se tukee karua tarinaa. Tarinaa, joka havahduttaa minut siihen, miksi monet virolaiset ystäväni eivät miellään vieläkään puhu maansa historiasta  - tai edes omista asioistaan. Nostan Oksaselle hattua siitä, että hän on halunnut ja uskaltautunut tarttua äitinsä kotimaan kipeisiin vaiheisiin. Hän on varmasti palkintonsa ja kansainvälisen suosionsa ansainnut.


Terveisin,



lauantai 5. toukokuuta 2012

Kevätsiivous mökkimaisemissa

Suuntaan aamutuimaan tutulle mökille siivoustalkoisiin. Pienen järven jäät ovat menneet ja puissa kasvavat jo suuret silmut. On pakko hyräillä Keltaista toukokuuta: "Kevätsade vahvistaa ja raukeaksi tekee maan, valo antaa kaikelle voimaa..."





Pihaportaat on suoristettu roudan jäljiltä.
 Valkovuokot nuokkuvat aamutuimaan, mutta nostavat päätään päivän mittaa.





Harava ruotii pihapiiristä talven tuulissa lentäneet risut ja roskat.
Multasormet pääsevät istuttamaan orvokkeja.





Mäntysuovan tutussa tuoksussa on mukava aloittaa terassien siivous.
Reilussa jynssäyksessä myös pihakalusteet saavat hohtavamman ilmeen.




Lopulta rannan ruukkuihin ilmestyvät laventelit ja rosmariini.
Kesä saa tulla. Tämä pihapiiri on siihen valmis.


Terveisin,

perjantai 4. toukokuuta 2012

Laulussa koko elämä

PIAF


Olin eilen illalla ystäväni kanssa musiikkiteatteri Kapsäkissä viettämässä ranskalaista iltaa La Môme Piaf - Laulussa koko elämä -esityksen parissa. Kyseessä oli pieni musiikkinäytelmä, joka kertoi Pariisin varpusena tunnetun Edith Piafin traagisen elämäntarinan.

Näytelmä maalaa kuvan Piafin puolisokeasta lapsuudesta kadulla, oman lapsen menetyksestä, epätoivoisesta yrityksestä päästä pinnalle laulajana, suosion myötä tulleista onnettomista miessuhteista, suuren rakkauden kuolemasta lento-onnettomuudessa, alkoholi- ja huumeongelmista ja taistelusta imusolmukesyövän kourissa. Musiikillisesti näytelmä kertaa kaikki Piafin rakastetuimmat laulut ja asettaa ne paikoilleen historian kartalle.

Hämeenlinnan teatterissa nykyisin toimivalla Tuula Penttilällä on vahva tausta musiikin ja teatterin ammattilaisena ja hän onnistui luomaan realistisen tuntuisen kuvan Piafin elämästä. Säestäjinään hänellä oli kaksi ammattimuusikkoa Marko Puro ja Kalle Penttilä, jotka molemmat soittivat sekä flyygeliä että haitaria.



Ranskalaiseen iltaan kuuluivat myös juuston ja viinin maistatus. Herkullisen Brie de Meaux -valkohomejuuston oli tarjonnut Hakaniemen hallin juustoliike Lentävä lehmä. Marc Brédif Chinon -punaviini ja Domaines Schumberger Pinot Planc Les Prinses Abbés -valkoviini ovat Alkon valikoimasta. Autoilijana maistoin molempia tilkan, eikä minua jäänyt kummankaan kohdalla harmittamaan, että en voinut ottaa lisää. Ajattelin, että tämä makumaailma oli myös Piafin karusta elämästä.




Terveisin,


tiistai 1. toukokuuta 2012

Pikkumiehen synttärit futishenkeen

JUHLAT


Vapunseutuumme kuuluivat mitä ihanimmat syntymäpäivät. Sukumme nuorimmainen täytti vuoden ja kaikki halusivat innolla pikkumiehestä juhlimaan.

Vanhemmat olivat rakentaneet juhliin hauskan teeman jalkapallosta, joka on perheessä muutenkin in.
Heti kävelemään opittuaan, pikkumies sai pehmeän ja kevyen jalkapallon potkittavakseen. Synttäreillä potku kulki jo ammattilaisen tyyliin:).



Jalkapalloja roikkui myös ilmapallosomistuksissa.


Ja tiestysti sankarilla oli jalkapallokakku!
Tämä hieno ja hyvämakuinen herkku oli hankittu Stockmannilta.


Lopuksi vieraat joutuivat ratkaisemaan pikkumiehen kanssa jalkapallohenkisen labyrinttipelin.

Terveisin,