Minun hienoin joululahjani oli saada koko perhe kotiin jouluksi yhteisen joulupöydän ääreen. Joka vuosi tyttäreni kysyvät, minkä värinen joulu meillä on... tänä vuonna en antanut selkeää vastausta, koska odotin luonnon tunnelmaa.
Ulos tuli vihreä joulu ja sen tunnelman halusin tuoda myös sisälle pöytiimme. Kattauspöydän koristelin sammaleilla ja syystuulien pudottamilla männynoksilla, joita riitti myös ruokailupöytään.
Ensin pöytään kannettiin kalat ja toiselle puolelle pateet.
Koska väkeä oli paljon, ruoka syötiin toisen pöydän ääressä.
Illan edetessä olivat vuorossa perinteiset laatikot ja kinkku.
Kyytipoikana rosollia, metsäsienisalaattia ja
"vävypojan" mummon tekemää taivaallista sinappia.
"vävypojan" mummon tekemää taivaallista sinappia.
Kukat olivat valkoisia. Ne edustivat juhlaa ja valoa.
Samat värit toistuivat joulukuusessa, joka tänä vuonna oli Porvoon saaristossa,
Sondbyssä kasvanut siperiankuusi. Ihastuimme erityisesti kuusen käpyihin.
Talo oli täynnä elämää, musiikkia ja iloa niin kuin juhlassa sopiikin olla.
Hieman haikeana siemailen nyt kahviani ja kuuntelen hiljaisuutta kaikkien mentyä.
Mutta onneksi Tapaninpäivä vielä jatkaa joulua ja tuo mukanaan uusia seikkailuja.
Hyvää Joulua!