perjantai 29. kesäkuuta 2012

Avanti! soi Porvoon uudistuneella Taidetehtaalla

SUVISOITTO

Vuosi sitten Avanti! aloitti perinteisen Suvisoiton Porvoon taidetehtaan keskeneräisellä rakennustyömaalla. Tänä vuonna Taidetehdas on avattu virallisesti käyttöön täysin uudistettuna ja Avanti!-sali on valmiina Suvisoittoa varten.








Tapahtuman taitellisena suunnittelijana toimii tänä vuonna  kapellimestari Susanna Mälkki. Hän valitsi festivaalin nimeksi MIX ja perusteli valintaasa sillä, että hän tuo esiin tämän ajan musiikkikentän monipuolisuutta. Tapahtuma on sekoitus avant-gardea, jazzia, akustista ja elektronista, sävellettyä ja hetkessä inspiroitua musiikkia.

Tänään Avantin solistina on vuorossa hollantilainen trumpettivirtuoosi Marco Blaauw. Lisäksi illalla on myöhäiskonsertti Porvoon tuomiokirkossa. Huomenna Taidetehtaalla ilotellaan ja iltasessiossa HumppAvantin solistina on amerikkalainen jazz-saksofonistilegenda Dave Liebman. Tapahtuman päätöspäivä sunnuntai huipentaa festivaalin Hidéki Naganon soolokonsertin sekä päätöskonsertin Harveyn, Stravinskyn ja Berion sävelin.

Minulla on liput kahteen konserttiin ja odotan mielenkiinnolla viikonlopun antia.


Taidetehdas on taiteen monitoimipaikka. Se on musiikkisalin ja upean ravintolan lisäksi myös taiteilijoiden työskentely- ja näyttelytila. Sen kupeeseessa toimii upea elokuvateatteri. Keväällä Taidetehdas avautui Jukka Rintalan hienon näyttelyn siivittämänä.





Ehkäpä myös aulakahvilan leivokset valittiin avajaisviikon tunnelmissa
Jukka Rintalan siveltimenvetoja mukaellen.




Hienoa, että Porvoossa on upea Taidetehdas!


Terveisin,





keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Jurmon kesä kukkii

LUONTO


Jurmon kesä maalaa kuvan mitä kauneimmasta saaristoluonnosta. Linnut, kukat ja perhoset kuuluvat kuviin.
Usein on aurinkoista, mutta luonto on kaunis ja vehreä myös sateella ja tuulen tuivertaessa.






Rantaniityt vanhan ajan malliin.



Variksenmarjat tuorean vihreänä katajien kumppanina.




Korppoosta tulleen ylämaan karjan on hyvä laiduntaa kukkaloiston keskellä. Ystävällisen oloiset vieraat tekee mieli kiertää vähän kauempaa, sarvet kun vaikuttavat pelottavan teräviltä.
Lähellä laidunmaita on myös lumpeita kasvava suolampi.
Tarina kertoo muinoin lehmien hukkuneen siihen. Ehkä moderni karja osaa olla varuillaan.






Kissankäpäläpeltoja silminkantamattomiin...






Usin alpakkaherra, Spiidy on saarella vierailemassa kesän ajan. Ja toivomus on,
että saaren tyttöalkapat saisivat jälkeläisiä.



Kakkarat ja kämmekät....





Vihreä metsä - kuin eri maailmasta





Loistava peltolaidun myös saaren lammaskatraalle, joka oli talven aikana kasvanut.




Suolaista ja makeaa... kuin tämän voisikaan unohtaa....






Myös ruokapöytään piti kerätä pihan leinikkejä savukalan karuutta sulostuttamaan.
Luontoretken päätteeksi nautitiin vielä marjaisa juhannuskakku.


Terveisin,

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Juhannussalko ja auringonlasku Jurmossa

JUHANNUSAATTONA


Palasimme taas Jurmoon. Kuopukseni unohti helmikuussa otsalamppunsa ja sieltähän se löytyi. Ilolla kuitenkin huomasimme, että keskikesän juhlassa ei otsalamppuja tarvittu. Aurinko ja valo hellivät meitä ihan toiveiden mukaan.

Tuttu mökkimaisema, joka talvella oli hyinen ja sinisen synkkä, loisti nyt auringossa taas ihan uudella tavalla tuulessa vellovan kukkakedon keskellä. Jo tämän näkeminen sai taas mielen irti arjesta.


Juhannuksen vietto Jurmossa aloitettiin klo 20 nostamalla juhannussalko.
Kylän naiset olivat punoneet satoja pihlajakimppuja lankoihin ja kieputtaneet ne salkoon valmiiksi.



Poikkipuiden päähän oli vanhan tradition mukaan sidottu kukkaseppleet kesäkukista.
Yhteensä kuusi kaunista luomusta, valmiina nousemaan kesätuuleen.


Kylän miehet vastasivat taas nosto-operaatiosta. Tällä kertaa myös vieraat pääsivät osalliseksi kunniasta. Minunkin kumppanini kutsuttiin esivalmisteluissa nostamaan salko
 paikalleen kiinnikkeisiin ennen varsinaista nosto-operaatiota.



Luotettavan tuntuisesti kylän miehet vinssasivat salon ylös, pikkuhiljaa ja koko ajan varmistellen.



Ja siinähän komeus sitten lopulta seisoi. Pienen kyläyhteisön korkeimmalla kukkulalla, kaikkien silmänilona.



Saaren kalastaja Klas Mattsson toi kätköistään pienen kanuunan, jolla on ollut tapana ampua kunnialaukaus juhannukselle.


Tänäkin vuonna pienestä kanuunasta lähti valtavan suuri pössähdys. Oikein säikäytti.



Liekö tämä juhlakanuuna ollut Klasun lapsuuden leikkikalu - ainakin tarina niin kertoo.



Kukkulalta loisti auringon silta eikä tarvinnut ihmetellä, miksi Suomen lipun värit ovat ne, mitkä ovat.
Ne sointuvat myös saariston maisemaan ja luontoon.



Kamaran kanssa oli pakko tallentaa vielä pieniä tunnelmia.





Juhannusta kunnioitettiin ja juhlittiin kaikissa kodeissa. Siitä kertoo liputus, juhlavaatteet ja iloinen mieli.
Vieraita tervehdittiin suomeksi ja ruotsiksi.


Hämärtyvää iltaa oli hieno päästä viettämään korkealle kalliolle auringon laskua seuraten.
Siinä oli myös hetki nostaa malja Suomen hienolle keskikesälle.





Tuulenvire pakotti illanistujat välillä mökin suojaan. Mutta sieltäkin saattoi seurata auringonlaskua.
Ensin se punersi tutun saunamaiseman....


...sitten tutun mökkinäkymän....


---ja lopulta koko taivaanrannan.




Oli juhannusyö.



Terveisin,