perjantai 13. heinäkuuta 2012

Mansikkasato talteen

MARJATALKOOT


Taas on aika ottaa kesän makuja talteen talven tuiskuihin. Ensimmäisenä marjoista vuorossa ovat mansikat. Punaposkiset pokat maistuvat taivaallisille, mutta muutaman mansikkamaidon jälkeen olemme jo valmiit laittamaan osan myös pakastimeen. Tänään on vuorossa kahden laatikon mansikkatalkoot.





Työasemallani pakasterasiat ryhmittyvät vastaanottamaan satoa. Ja iloisen punaiset marjat saavat päälleen valkoisen huurteen makeasta hedelmäsokerista.


Käytän sokeria säästellen, mutta olen huomannut, että se on pakastamisen onnistumisessa tärkeä osatekijä.
Tuleekohän näistä marjoista talvella synttärikakun täytettä vai iloinen aamupirtelö syksyn yllättäessä?



Seuraavaksi onkin sitten aika pistellä poskeen pihapiirin metsämansikkasato. Herkullisia pikkumansikoitakin voisi tosin pakastaa, vaikkapa ruohonkorsiin pujoitettuina. Olisivathan ne iloinen yllätys esimerkiksi  joulupöydässä.




Kesän herkuissa on maku aidoimmilaan!


Terveisin,

torstai 12. heinäkuuta 2012

Vuohenjuustosaattia ja auringokukkasämpylöitä

KESÄKEITTIÖ


Salaattilounaiden sarja jatkuu kesäkeittiössämme. Nyt on vuorossa vuohenjuustosalaatti, jota maustavat viikunat, pinjansiement ja parmesaani. Lisukkeena tuoreita itseleivottuja sämpylöitä.



Vuohenjuustosalaatti

2 ruukkua tammenlehväsalaattia
1 rasia luumukirsikkatomaatteja puolitettuina
1 kurkku kuutioina
2 keltaista paprikaa kuutioina
5-6 kuivattua pehmeää viikunaa paloina
tuoretta basilikaa ja salviaa
1 dl pinjansiemeniä
200 g vuohenjuustoa
1 dl parmesaanilastuja

Ranskalainen vinaigrettekastike

1 dl oliiviöljyä
1 1/2 rkl viinietikkaa
1 tl dijoninsinappia
mustapippuria myllystä


Iso vadillinen sämpylöitä hupeni huikeaa vauhtia. Lisäsin perustaikinaan auringokukansiemeniä.
Ja voitelin sämpylät maidon ja hunajan sekoituksella. Ripottelin pinnalle seesaminsiemeniä.
Sämpylöistäni tuli rosoisen rustiikkeja, mutta ah - niin herkullisia.



Terveisin,

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Jytkyt Retretissä

PUNKAHARJU


Retretin kesänäyttelyssä on tänä vuonna teemana Jytkyt. Näyttely on saanut nimensä Tyko Sallisen samannimisestä taulusta, jossa kuvataan työväentalon iltamia vuonna 1918.

Suomalaisia ekspressionistejä esittelevä näyttely kuvaa 1910-lukua, jolloin modernien ekspressionistien ihanteeksi tuli kytkeä kansainväliset vaikutteensa suomalaisen tavallisen kansan ihmiskuvan luonnehtimiseen. He maalasivat mm. puunhakkaajia, palvelijoita, kalastajia, tehdastyöläisiä tai torpanmuoreja.

Tyko Sallinen muokkasi eityisen vahvasti uutta suomalaista ihmiskuvaa ja sai myös merkittävää kansainvälistä suosiota. Sisällissota ja lestadiolainen näkemys vaikuttivat voimakkaasti Sallisen taiteeseen ja hän siirtyi 1910-luvun lopulla maalaamaan tummasävyisiä kansallisia aiheita, karkeaan kankaaseen puettua kansaa, hirsiseinien sisäpuolelle. Jytkyt edustaa tuota suuntausta.




Realistisen kansankuvauksen vastapainona näyttelyssä avautuu Rudolf Koivun satumaailma - Todellisuuden tuolla puolen, jossa kaikki työt edustavat mielikuvitusmaailmaa. Aikanaan Koivu oli ainoa taiteilija, joka erikoistui fantasiamaailman kuvaamiseen. Retretissä on esillä Koivun satukuvitusten prinsessat, ritarit, hovineidot, keijut ja peikot.



Retretin luolasto on pyhitetty nykytaiteelle. Luolavertauksia-näyttelyssä on mukana kolmekymentä nykytaiteilijaa ja näyttely avaa oman aikamme kuvia. Pekka Jylhän valkoiset jänikset ovat vaikuttavia tumman luolaston kätköissä.
Himmelblaun gallerian myyntinäyttelyssä sormet suorastaan syyhysivät Katja Tukiaisen pinkkien töiden kohdalla. Realismi voitti ja tyydyin ihailemaan teoksia gallerian seinällä.


Punkaharju on aina myös täynnä aitoa luonnonkauneutta.



Terveisin,

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Aidan ensi-illassa Savonlinnan satavuotiailla oopperajuhlilla

SAVONLINNA


Viikonlopun kesäretki lapsuuden maisemiin Savon sydämeen oli taas ihana kokemus. Lapsena pääsin joka kesä nauttimaan Savonlinnan tunnelmista, koska asuimme vain noin 100 km etäisyydellä kesän upeasta musiikkitapahtumasta. Usein pääsimme myös kokemaan oopperaelämyksiä. Ja ne ovat jääneet tavaksi.



Tänä vuonna tuli kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Suomen oma oopperadiiva Aino Ackté perusti oopperajuhlat. Juhlavuoden oopperakirja on nimetty Sata vuotta, sata tarinaa ja se on mielenkiintoista luettavaa.

Ensimmäinen ooppera, vuonna 1912 oli Melartinin säveltämä Aino ja sitä seurasviat suomalaisten säveltäjien Merikannon ja Paciuksen teokset Elinan surma, Kaarle kuninkaan metsästys ja Pohjan neiti. Ensimmäinen maailmansota, Suomen itsenäistyminen sekä sisällissota johtivat taukoon oopperajuhlien historiassa ja Savonlinnan lavalle palattiin vuonna 1930 Madetojan ja Hannikaisen oopperoin.

Talousvaikeuksien ja sotavuosien myötä opperajuhlat jäivät taas tauolle ja ne elvytettiin kunniakkaasti uudelleen 1967.  Tuosta asti oopperat ovat jatkuneet vuosittain. Olavinlinnaa on saneerattu ja myös katsomoon on rakennettu hyvät puitteet katoksineen.





Muistan lapsuudesta tilanteen, jossa YLE uutisten kuvausryhmä kuvasi äitiäni istumassa oopperajuhlien katsomossa, kaatosateessa upea valkoinen Marjatta Metsovaaran suunnittelma viitta yllään. Istuimina olivat puiset penkit eikä sadekatoksia ollut. Sade katkaisi Naamiohuvit-oopperan ja koska viimeinen näytös jäi katsomatta, isäni lohdutti sillä, että kuningaskin (Kustaa III Adolf) jäi ampumatta.




Satavuotisjuhlien kunniaksi oopperajuhlien ohjelmistossa on tänä vuonna klassikoita: Taikahuilu, Aida ja Lentävä hollantilainen.
Esillä olivat myös graafikko Erik Bruunin oopperajuhlille tekemät julisteet, joita on kaikkiaan ainakin 170 kappaletta. Olavinlinnan tornit olivat aina mukana julisteissa, ainakin 15 eri tavalla vuosien saatossa. Sama linja jatkuu juhlien nykyilmeessä.




Meillä oli ilo seurata Verdin spektaakkelimaista Aida-oppeeraa. Tällä kertaa illan solistikaarti oli varmasti paras kokonaisuus, mitä olen koskaan kuullut. Kaikki tähdet onnistuivat hienosti ja suosikinkin nimeäminen tuntui vaikealta. Tenori Johan Botha  (Radamès - egyptiläinen sotapäällikko) ja molemmat sopraanot Anna Smirnova (Amenris - faaraon tytär) ja Kristin Lewis (Aida) olivat erityisen ihanaa kuultavaa.

Tarina ja lavastus johdatti kuulijat faaraoiden ajan Egyptiin. Etiopian prinsessa Aida joutuu faaraon tyttären orjaksi. Hänen kohtalokseen koituu rakastuminen samaan uljaaseen egyptiläiseen soturiin, joka on vienyt faaraon tyttären sydämen. Aida ja soturi saavat toisensa, mutta vain kuollakseen yhdessä ja faaraon tytär saa ikuiseksi taakakseen sen, että kavalsi rakastettunsa. Miten oopperamaista.

Verdin musiikki on upeaa ja upeaa ovat myös linnan suunnitellut Seppo Nurmimaan lavasteet ja puvut ja Jani Kylmälän naamionti. Näin upeaa, traditionaalista loistoa ei voi helposti sanoin kuvata. Se on jopa mykistävää. Minua miellyttivät myös hienot tanssikohtaukset, joita tässä oopperassa oli poikkeuksellisen paljon. Urika Hallberg oli valmentanut tanssijat upeasti.




Huikean oopperaelämyksen jälkeen iltamme jatkui ruokailulla Olavinlinnan muurien uumenissa, Paksu Bastioni -ravintolassa, jossa saimme seurata Saimaan laineita tykinpiipulle tarkoitetusta ampuma-aukosta. Bastionin jykevät kaariholvet ja kyntteliköt jatkoivat juhlallista tunnelmaa aterioinnin aikana.





Yövyimme tradition mukaan kesähotelli Villa Ariassa. Jälleen kerran tuon vanhan sairaalarakennuksen korkeat huoneet ja ystävällinen ilmapiiri osoittautuivat mainitsemisen arvoisiksi.


Aamiaisen voi nauttia hotellin alakerran pienessä aamiaishuoneessa tai sään suosiessa rakennuksen edessä, ruusujen kätkössä olevalla terassilla, josta on kaunis näköala järvelle ja lahden toisella puolella olevalle Savonlinnan torille.



Terveisin,

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Mummolan tunnelmissa

NOSTALGIAA


Joka kesä, loman kynnyksellä otan käyttöön kesäkorin. Sen kanssa on kiva tehdä ostoksia torilla tai kaupoissa. Ihan perusruoatkin vaikuttavat paljon kesäisimmiltä ja tuoreimmilta, kun niitä kantaa muovikassien sijaan korissa.

Entinen kesäkorini oli jo sanonut irti yhteistyösopimuksen ja tällä kertaan päädyin harmaalla sävytettyyn pajukoriin, joka on vuorattu kivalla kankaalla.


Ensimmäisenä koriin tarttuivat Ristomatti Ratian suunnitteleat Mummolassa lasit.
Ne ovat minusta nostalgiset ja ihanat.
Ovat tukevaa tekoa ja toimivat oivallisesti ulkona kesäkeittiökattauksissa.



Maitolasi on kuin suoraan mummolastani. Miten ihania muistoja siitä syntyykään!
Nyt valitsin luomumaitoa, mummolassa saattoi aikaana saada myös lypsytuoretta maitoa.




Nostalginen hankita olivat myös Jaffa-limut. Niitä en ole sitten mummolan
suurin piirtein juonutkaan.
Graafikko Erik Bruunin loistavasti suunnittelema retro grafiikka on otettu
uusiokäyttöön pakkaukissa ja mainonnassa.
Se on hyvä osoitus siitä, miten hyvä suunnittelu kestää aikaa.


Erityisesti Palma-limu oli lapsuuden suosikkini. Nyt siemailin sitä makumuistoja viritellen,
vaikka tiesinkin, että puolen tunnin hikilenkistä meni heti suoralta kädeltä
puolet hukkaan sokerikaloreiden vuoksi.
Limu olkoon siis jatkossakin yhtä harvinaista herkkua kuin lapsuudessa konsanaan.



Terveisin,

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Tonnikalasalaattia kesälounaaksi

KESÄKEITTIÖ


Aurinko hellii nyt ainakin Etelä-Suomessa. Se saa ajatukset rientämään eteläisimmille maille - myös ruokamaailmassa. Tonnikalasalaatti on tuttu herkku Nizzan maisemissa ja Välimeren rannoilla. Ja miten hyvältä se aina välillä maistuukaan! Perussalaattia voi varioida oman maun mukaan.



Tonnikalasalaatti
2 ruukkua kerä-tai jääsalaattia
1 rasia miniluumutomaatteja
1/2 tuore kurkku
1 punasipuli ohuina renkaina
6 keitettyä munaa lohkoina
2 rasiaa tonnikalapaloja öljyssä
1 dl mustia oliiveja

Kastike
 1/2 dl oliiviöljyä
1 rkl valkoista balsamicoviinietikkaa
valkosipulia
mustapippuria myllystä
tuoretta basilikaa tai rakuunaa silputtuna

Nizzalainen versio
Yllä olevaan perussalaattiin lisätään:
300 g vihreitä papuja keitettyinä
4-8 keitettyä perunaa lohkoina
anjovifileitä

Extra:
Jos on oikein viitseliäs, voi etenkin palkkapäivänä tai loman kunniaksi,
purkkitonnikalan sijaan grillata tai paistaa salaattin tuoreita tonnikalafileitä.
Niistä saa vielä lisää kesän makua.


Terveisin,




maanantai 2. heinäkuuta 2012

Salaattia uuden sadon perunoista

KESÄRUOKAA


Tämänkin kesän suosikkiruoaksi on muodostunut savustettu siika. Porvoolainen wanhan ajan savusiikaa on hyvää sellaisenaan - yksinkertaiseisti sitruunan ja tillin kera. Helppo ja ruokaisa kesäsalaatti savukalan kaveriksi syntyy uusista perunoista, salaattisekoituksesta, kevätsipulista, avokadosta ja hunajakastikkeesta.




Peruna-avokadosalaatti
1 kg pienikokoisia uusia perunoita
2-3 kevätsipulia ja pala purjoa
2-3 kypsää avokadoa
3 rkl sitruunamehua
rasiallinen salaattisekoistusta
(tai rucolaa ja vuonankaalia)
yrttejä oman maun mukaan


Hunajakastike
1 dl dl oliiviöljyä
2 rkl valkoista balsamicoviinietikkaa
2 tl hunajaa
suolaa ja mustapippuria myllystä


Keitä pestyt uudet perunat, jäähdytä ne ja halkaise kahtia. Hienonna kevätsipuli tai purjo ja kuutioi avokadot. Valuta avokadojen päälle sitruunamehua, jos haluat estää niiden tummumista. Sekoista salaattikastike. Yhdistä salaatin ainekset kulhoon ja kaada joukkoon kastike.
Salaattiin voit  lisätä kesän makua antamaan myös erilaisia yrttejä:
basilikaa, salviaa, ruohosipulia tai timjamia




Lomatunnelmissa savustetun siian kanssa sopiva viini on laadukas
kuiva tai puolikuiva riesling tai yllätyksellisempi vinho verde.
Lisäksi kesäjanoon on hyvä tarjoilla aina myös raikasta kivennäisvettä.


Terveisin,