keskiviikko 29. elokuuta 2012

Keittokirjan muodonmuutos

KOTIKEITTIÖSSÄ

Keittokirjatelineemme yleisin teos on kuopukseni viime vuoden köksänkirja Taituri. Sen sivuilla olevista ja välistä pursuavista resepteistä olemme päässeet nauttimaan.

Minulla sitten on ollut toivottomampi keittokirjakokoelman ja lehtileikkeiden sekaannus, joka on levittäytynyt ei vaan keittokirjatelineelle vaan kaikille lähipöydille.
Nyt siitäkin on päästy. Ratkaisuna on kätevä Pad, joka on ottanut paikkansa myös keittokirjatelineessä. Sen avulla voi hakea reseptin internetistä alta aikayksikön ja soveltaa sitä heti. Näin syntyivät mm. lauantaiaamun porkkanasämpylät.




Pullantuoksuinen keittiö on kuitenkin onneksi jäljellä. Siitä ei edes tahdo päästä eroon.



Terveisin,

tiistai 28. elokuuta 2012

Kesäkurpitsoja omalta kasvimaalta

SADONKORJUU


Kotipihan kasvimaalla on innolla seurattu muutaman kesäkurpitsataimen taivallusta. Hyvin ovat pärjänneet ja mieluisa on niiden tuottama sato. Tässä ensimmäiset kypsät kesäkurpitsat ja lisää on tulossa.



Kotona kasvaneet kesäkurpitsat päätyivät tyttäreni vuokaruokaan.
Alla mehukkaita punajuuria, välissä vahvasti maustetua paistijauhelihaa, paprikaa ja sipulia
 ja pinnalla kesäkurpitsaa ja timjamia.






Helppoa ja herkullista. Uunissa hitaasti hautunutta ja terveellistä.







Terveisin,

maanantai 27. elokuuta 2012

Kanttarellirisottoa auringonpaisteessa

PIHAKEITTIÖSSÄ


Miten ihanan ja aurinkoisen viikonlopun saimmekaan! Hyvä niin. Olin jo mielessäni pakannut pillit pussiin kesäkeittiössä, mutta onneksi en konkreettisesti ehtinyt niin tehdä. Sain siis ilokseni vieläkin nauttia kokkauksesta auringopaisteessa.
Sunnuntain ateriana oli kanttarellirisotto, hiljalleen haudutettu, syksyn sadosta valmistettu.


Sipulia, kanttarelleja, valkoviiniä, serranokinkkua, yrttejä, risottoriisiä, parmesaania ja kermaa. Yksinkertaisesti.




Ja tietysti pinnalle pippuria.





Söin tällä kertaa yksin. Ja nautin. Jokaista suupalaa rauhassa makustellen. Huumaava tuoksu toi kuitenkin kissamme lähistölle. Enkä raaskinut ajaa sitä pois pöytäni toiselta reunalta. Kaksin oli kaunihimpi.



Kanttarellirisotto

1/2 kg kanttarelleja
2 isoa tai 4 pientä sipulia
4 rkl oliiviöljyä
100 g ilmakuivattua serranokinkkua
5 dl risottoriisiä
2 dl kuivaa valkoviiniä
10 dl vähäsuolaista kasvislientä
runsaasti tuoretta basilikaa ja timjamia
1 dl parmesaaniraastetta
1 dl kuohu- tai vispikermaa vaahdotettuna
mustapippuria myllystä

Kuullota sipulit oliiviöljyssä. Lisää joukkoon sienet ja kinkku ja annan sienien kypsyä. Lisää yrtit ja risottoriisi. Imeytä joukkoon viini ja kasvisliemi hiljalleen, pienissä erissä noin 10 minuutin aikana. Kypsennä niin kauan, että riisit ovat pehmeitä. Mausta pippurilla ja lisää juuri ennen tarjoilua parmesaaniraaste ja kermavaahto. Koristele tuoreilla yrteillä.


Terveisin,

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kannustuskahvia aamuihin

KAHVIKOUKUSSA


Olen hurahtanut erikoiskahveihin. Oma keittimeni hajosi vanhuuttaa jo viime vuoden puolella ja olen odottanut säästöpossuni täyttymistä kuin kuuta nousevaa, jotta saisin uuden. Olen viime talvena myös työssäni saanut tutustua kahvien ja baristojen upeaan maailmaan, mikä on vain entisestään kiihdyttänyt tarvetta saada kotiin uusi keitin.

Nyt se sitten tapahtui. Tuli uusi ja upea keitin, jonka nimesin kannustuskahvinkeittimeksi. Olin lopen kyllästynyt tapaani keittää aamukahvini.Tapaani lämmittää ylijäänyttä kahvia. Ja tapaani juoda sitä liikaa, laadusta välittämättä. Nyt tuli loppu.

Sain takaisin aitojen kahvipapujen tuoksun ja niiden jauhamisesta tulevan rouskuvan äänen.


Sain takaisin lämmitetyn kahvikupin, joka kuin odottaa vastakeitettyä kuppostani.


Sain takaisin lämpimän ja paksun maitovaahdon - ihan itsevalistemastani maidosta.
Luomusta tai rasvattomasta tai lisättyä proteiinia sisältävästä maidosta.



Ja mikä parasta - sain takaisin vahvan, tummapaahtoisen kahvin haluamassani vahvuudessa.


Tämä kaikki oli oikeastaan enemmän kuin mitä entinen keittimeni edes mahdollisti. Odottaminen oli saanut minut tutkimaan tuotteita ja valitsemaan mieleisimmän. Nyt kun sai räjäyttää sääntöpossunkin.


Ja itse asiassa, en minä ostanut kahvinkeitintä. Ostin kahvinautintoa ja sen tuomaan tunnelmaa ja hyvää oloa.
Mielikuvituksessani saan nyt piipahtaa Pariisiin tai bongata Berliiniä. Aamuni alkaa iloisemmin. Täynnä virikkeitä. Jos jaan keittimen hinnan onnellisien työaamujen määrällä, on investointi tuottanut itsensä nopeasti takaisin. Ja on muutenkin, jos hinta jaetaan vaikkapa take-away cappuccinojen hinnalla.

Keittimen valmistaja julkaisi upeita kahvilakuvia, mutta tyytyi luettelemaan teknisiä faktoja tuotetta esitellessään. Ostin tuotteen silti, sillä kuvittelin maailmani itse. Ja myyjä oli taitava. Hän kertoi tuoreiden papujen tuoksusta....


Terveisin,

torstai 23. elokuuta 2012

Sukkasillaan - uusissa Marisukissa

ARMIN MAAILMASSA


Ostin Juha Tantun kirjan "Armi Ratian maailmassa". Juha Tattu kokosi kirjan materiaalia seuraamalla Armia vuoden ajan kaikkialle: Marimekkoon, työmatkoille, Bökarsiin ja saaristoon. Hän tallensi keskustelut ja haastatteli Armin läheisiä. Henkilökuva Armi Ratiasta julkaistiin tänä kesänä, kun Armin syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta.

Mielenkiintoinen kertomus vei Karjalaan Armin synnyinseuduille. Se kertoi, miten Marimekko sai nimensä ja todistaa, että Marimekko on Armille kadotettu Karjala. Kuka vielä muisti, että myös Armi Ratia toimi mainonnan suunnittelijana? Seitsemän vuotta, Erva-Latvalan mainostoimistossa. Menestyksellä ja luovuutensa palolla.

Puin päälle musta-beige tasaraitamaksiyöpaitani ja jatkoin lukemista.. Huomaan, että.kirjassa on paljon tuttuja asioista - samoja kuin aikaisemmin ilmestyneessä Love Armi -kirjassa.



Siinä sivussa päätin sovittaa tämän syksyn Marimekko-malliston Sukkasillaan sukkia. Ihanan pehmeitä, ylellisen tuntuisia. Mietin pitäisikö minun valita ostamistani, Mai Ohtan suunnittelemista sukista seireenien inspiroimat Iliakset...


... vai saippuakuplien innoittamat Kuplat?


Kutsuin kuopuksen apuun. Hän sai valita omansa. Hän innostui Kuplista ja sai ne.


Jatkoin kirjani kanssa terassille, auringon lämmöstä vielä nauttimaan ja korkokengissä työpäivän ajan riutuneita varpaitani lepuuttamaan.


Join lasillisen itsetehtyä marjamehua herukalta hehkuvasta Sukat makkaralla -juomalasista.
Melkein kuin Bökarsissa:).



Terveisin,

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Tuliaisena juureskimppu

KOTIRUOKAA

Hauska ja uudenlainen tuliainen oli kukkakimpun sijaan saatu juurekimppu. Se oli kummitädin kotipihassa kasvatettu. Hellyydellä vaalitusta ja omin käsin kitketystä kasvimaasta.


Oikein mukava ja mieluisa tuliainen. Eikä vain minun vaan myös perheemme pienimmän kissan mielestä.


Nyt voi sitten miettiä käyttääkö kimpun sadon vaikkapa punajuuri-sipulikeittoon...


.. ja porkkanasämpylöihin....


...vai paistaako kaikki antimet meheväksi kasvisherkuksi uunissa yrttien kera. Kuopus saa päättää.


Terveisin,

tiistai 21. elokuuta 2012

Sunnuntaibrunssi nuorisolle

KOTIRUOKAA PIHALLA


Aamulla oli viisi asetta lämmintä. Ja horsmakalenteri kertoo, että kesä vetelee viimeisiään. Kukinto on kivunnut ihan huippuunsa. Ilmassa on syksy. Ja mielessä haikeus.
Ajatukset palaavat sunnuntaihin, jolloin vielä saimme viettää viimeisen pihabrunssin raikkaassa, mutta lämpimässä ilmassa. Se oli ihana hetki hyvästellä kesä.






Keräännyimme rapujuhlien jälkeen pihapöydän ääreen ennen kuin kukin jatkoi matkaa tahoillaan.
Kahvista oli hyvä aloittaa.



Nuorison mieliksi brunssilla tarjottiin kotitekoisia hampurilaisia. Kummitäti leipoi sämpylät, minä paistoin pihvit. Väliin laitettiin salaattia, kermajuustoa, anannasta ja suolakurkkua. Mausteeksi lisäaineetonta ketchuppia.







Tuorepuristettu mehu ja salaatti kuuluivat kattaukseen.


Jälkkärinä vielä illan antimista omenapiirakkaa.




Pihapiirin luonnossa näkyivät myös jo syksyn merkit.


Terveisin,

maanantai 20. elokuuta 2012

Rapujuhlat kotipihalla

JUHLAN TUNNELMAA KESÄÄ HYVÄSTELLESSÄ


Lauantai aamu valkeni usvaisena. Oli pakko mennä pihalle paljain varpain aistimaan elokuun tunnelmaa. Jo aamu herätti odotuksen illan tapahtumasta: koko perhe oli kokoontumassa yhteen rapujuhliin. Kylään oli kutsuttu myös kuopuksen kummitäti, rakas perheystävä.

Elokuun luonto ja sato päätettiin hyödyntää sekä ruokalistalla että kattauksessa. Punaiset seljanmarjat jätettiin syömättä, mutta niitä poimittiin pöytäkoristuksiin. Nautin juhlien virittämisestä, sillä tätä kokoontumista oli odotettu.








Pihakeittiö osoittautui hyväksi paikaksi saksiniekkojen valmistukseen.


Elokuun lämpö helli meitä iltaan asti. Mikä uskomaton tuuri meillä olikaan. Yksi ukkoskuuro pääsi yllättämään ennen juhlia, mutta pöydän suojaksi viritetty katos onneksi suojasi ja esti katastrofin.



Punavalkoiset liinat ja rapusomisteet oli hauka kaivaa esiin komeron kätköistä.


Ilta aloitettiin tulisella tomaattikeitolla ja pääruokana nautitiin kaksi vadillista rapuja.








Rapeaa, pöydässä paahdettu leipää, paahdettuun pintaan sulavaa voita, tilliä ja ravunpyrstöjä. Nam.




Jälkiruokapiiraat oli leivottu sadon omenista ja mustikoista.



Omenapiirakka tuli tuliaiseksi kummitädiltä. Se oli hänen sisarensa tervehdys. Ihana sellainen.



Illan tummetessa myös kynttilät pääsivät oikeuksiinsa. Ne saivat luoda ainoan valon iltaan.







Tunnelman ja lämmön tuojaksi sytettiin myös pieni pihatuli.


Sen ympärille oli hyvä kertyä istumaan myöhään yöhön.
Vähitellen yksi ja toinen poistui paikalta nukkumaan - kukin omalla tyylillään.
Jäljelle jäivät muistot - ilot ja surut.


Terveisin,