JOULUN HOHTO
Meillä on jo vuosien ajan ollut tapana valita jouluumme jokin väri. Milloin se on ollut kulta, hopea, lasi, valkoinen, pinkki, punainen, vihreä....
Tänä jouluna sävymme oli kupari. Mikä olikaan hauskempaa, kuin koota somistuksiin ja kattauksiin uutta ja vanhaa kuparinhohtoa.
Tuttu jouluenkeli sopii moneen sävyyn. Erityisen kauniisti se loisti kuparin kera. Sohvan somistetyynyihin löytyi juuri sopiva väri.
Vanha ikoni on muistoni matkaltani Laatokan Valamoon. Iäkäs käsityön taitaja kertoi sen kiehtovaa tarinaa. Kaksi päivää mietin ostostani ja lopulta viimeisenä aamuna juoksin sen luostarin porttien ulkopuolelta hakemaan.
Jouluruusu sai maljakseen azerbaidžanilaisen kuparisepän Lahicin vuoristokylässä takoman astian. Mielenkiintoinen tarina silläkin kaukaa Kaukasus-vuoristosta. (Lue lisää tästä).
Myös joulun kukkakimput saivat kuparinhohdetta luottofloristin käsissä.
Oviaukossa roikkuva Misteli on must. Kotimaisena korvikkeena saattaisivat hätätilanteessa toimia puolukanvarvut.
Tänä vuonna myös kuusessa loistivat kuparinväriset koristeet. Osa oli perheen nuorison itse suunnittelemia ja kuparista pakottamia. Valkoinen väri toimi kevennyksenä ja modernin yleisilmeen vaalijana.
Ruokien tarjoilupöytään päätyi vanhoja kupariastioita uudenpien tarjoiluvatien rinnalle.
Tarjoilupöydän mustavalkoinen moderni Maija Louekarin Kuusikko-kangas sai somisteekseen kuparinhohtoisen kankaan teemaa tukemaan.
Kattauksessa loisti kuparinen hohde, joka sai sävyjä myös lysteristä ja kullasta.
Liinana Sanna Annukan Marimekolle suunnittelema moderni Kultakero.
Kauden suosikki - tumma suklaa oli luonnostaan tarjoilun värimaailmaan sopivaa.
Mukavaa Tapaninpäivän iltaa,