Kahvilla Vanhan Porvoon Glassikossa

Vanhan Porvoon Glassikko avasi ovensa reilu vuosi sitten 1700-luvun puutalossa Vanhan Porvoon Kirkkotorilla, upean Porvoon tuomiokirkon kupessa. Tällä viikolla Nyt.fi kriitikko hehkutti ravintolakokemuksiaan neljän tähden edestä. Porvoolaisena on pakko olla kriitikon kanssa samaa mieltä.

Glassikon isäntänä toimii Michelin-kokki Samuli Wirgentius, joka rakensi ravintolan perheensä entiseen kotiin. Wirgentius on porvoolaistunut joitakin vuosia sitten ja vaikuttanut myös kaupungin muissa ravintoloissa. Oma Glassikko syntyi, kun oli sen aika. 

Myös tänään isäntä oli itse töissä, pelmahti ovella vastaan kokkiasussaan.

Vanhan puutalon henki on läsnä pienissä ravintolasaleissa. Kakluunit korostavat tunnelmaa. 

Koska salit olivat täynnä brunssivieraita, päätin olla ottamatta valokuvia sisätiloista.

Ovesta sisään tullessa astutaan kahvila- ja jäätelötiskin ääreen.

Glassikko tarjoilee lounasta tiistaista torstaihin. Perjantai on pyhitetty pizzalle ja viikonloppuisin, lauantaina ja sunnuntaina saa brunssia kymmenestä neljään. Osuimme tänään paikalle brunssiaikaan, mutta halusimme tällä kertaa nauttia vain kahvitarjoilusta. Sekin onnistui. Ja yhden hienoimman kevätpäivän kunniaksi päätimme nauttia kahvit ulkona terassilla. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna!

Terassilla on upea näköala vanhaan kirkkoon ja kellotapuliin. Kadulle pystytyt pöydät ovat osa säätely-Suomea. Terassirakennelmaa niiden alle ei ole saanut rakentaa. Alue on rajattu kukkaistutuksin. Ajotie vähentää viihtyisyyttä, mutta aurinkoinen tunnelma korvaa puutteen. Kaikki pöydät täyttyvät kahvittelijoista.

Kahvilan makealla listalla oli klassikko Tarte tatin. Ja modernimpi tuulihattu French Breast, joka vei mokan ja pähkinän makumaailmaan. Ja tietysti talon oma Porvoon jäätelötehtaan jäätelö, johon Glassikko nimikin viittaa. 

Graavilohileipä rakentui makealle, tummalle saaristoleivälle, perunapedille ja sai päälleen vielä uppomunan. Maistui herkulliselta. Ja runsaudessaan tuntui jo lounaalta.

Kahvit tarjoiltiin kauniista vanhan ajan posliinikupeista - Glassikon tyyliin sopien.

Jäätelöannokset näyttivät olevan suosiossa. Itse päätin taas kesän koittaessa palata herkuttelemaan sellaisella.  Ja tietty koko brunssille, sopivan hetken tullen.

Terveisin,

Brunssilla Porvoon Sicapellessä

Sateisen harmaa marraskuun sunnuntai houkutteli meidät hakemaan piristystä brussilta, Porvoon vanhassa kaupungissa sijaitsevasta ravintola Sicapellestä. Saavuimme ensimmäisenä ja saimme rauhaisan paikan yläkerran salista.

Alkujuomaksi emme tällä kertaa valinneet shampanjaa, vaan autoilijoina päädyimme alkoholittomaan vaihtoehtoon. Kontiomehun raikas karpalokuohu oli hyvä ehdotus tarjoilijalta. Pohjois-karjalaisella sukutilalla käsityönä valmistettu kuohujuoma maistui selkeästi karpalolle ja kirpakalle syysaamulle.

Brunssi tarjoiltiin kokonaan pöytään. Ensiksi alkupalat. 

Itse leivottua saaristolaisleipää ja spelttileipää, voita ja hummusta. Kinkkua, lohta, aromaattista västerbotten juustoa, grillattuja kasviksia ja punajuuria & maapähkinäkastiketta...

Pääruokaa odotellessa oli aikaa myös tarkastella kaunista salia. 

Vanha puutalo on remontoitu huolella ravintolakäyttöön.

Pääruokana tarjoiltiin lihana vasikanposkea ja  kalana haukiterriiniä valkoviinikastikkeessa paahdetun kurpitsan kera. Lisäkkeenä paahdettua kukkakaalia ja perunaa.

Herkullista.

Ihanat vanhat kahvikupit ovat löytöjä kiinteistön juhlasalien kaapistoista. 

Höyryävä kahvi maistui niistä erityisen hyvältä.

Jälkiruokana oli keittiön uusi kokeilu: pieniä pallodonitseja ja kaksi herkullista dippikastiketta - suklaa ja mansikka-viini. Jos minulta kysyttäisiin, tämä herkku jäisi brunssilistalle.

Terveisin,

Loppiaisen L'Amour Porvoosssa

Entiseen pankkisaliin, Vanhan Porvoon Rihkamatorin kupeeseen avattu Brasserie L'amour on rakastettava paikka, josta saa herkullista ruokaa.

Pakkasen paukkuessa kotinurkissa mikään ei ollut ihanampaa kuin istahtaa valmiiseen ravintolapöytään lämpöpatterin ääreen.  Haasteita tosin oli ollut ravintolallakin, sillä ullakolla sijaitsevat ilmanvaihtohormit olivat jäätyneet ja puuhiiligrillin savuja oli pitänyt hälventää palokunnan voimin. Tekniikka oli saatu toimimaan ja sali savuttomaksi iltaan mennessä.

Kotoisa ruokalista ja vanhan ajan ruutuliinat johdattivat välittömään tunnelmaan. 

Kiurujen yötä muistuttava lintutapetti oli salin silmiinpistävin yksityiskohta.

Olut on tärkeä osa brasserien maailmaa ja sille on varattu salin keskiosasta oma alueensa.

Kotoisaa tunnelmaa loivat myös ikkunalaudoille kerätyt vanhat keittiövälineet ja emaliastiat.

Alkuun päästiin talon foccacialla ja öljyllä.

Minun alkupalani oli täyteläinen sipulikeitto.

 Kumppanini valitsi Burrata-juustoa, ilmakuivattua kinkkua ja basilikaöljyä....

...pääruoaksi mureaksi haudutettua ankankoipea, polentaa ja gremolataa.

                                  Minun valintani oli paistettu siika, kukkakaalipyree ja vermuttikastike.

                                          Jälkiruokana omenapiirakkaa, uuniomenajäätelöä ja kinuskia...

..ja Peltola Blue -sinihomejuustoa, kotimaista brietä, mustikkahilloketta ja kuminanäkkäriä.

Hurmaava maitokannu oli kahvihetken silmätikku.

Lämmintä tunnelmaa.

Terveisin,

Hyvää Runeberginpäivää Porvoon tapaan!

Fredrika Runeberg leipoi aikanaan Porvoossa kansallisrunoilijallemme tortut keksimuruista, korppujauhoista ja manteleista ja koristeli oman pihan omenista keitetyllä hillolla. Taitelija nautti välillä torttuja myös aamupalaksi punssin kera.

Perinteiset Runebergin tortut olivat jo viime vuonna muutoksen pyörteissä. Leivottiin kakkuja, tehtiin smoothieita, maisteltiin petit fours -tyyppisiä pikkutorttuja.

Tänä vuonna ovat tulleet sitten erilaiset raakaversiot - taateleista tai viikunoista ja mantelijauhosta valmistetut. Yksi raakaresepti kohahti kotiin kuluneella viikolla Postisen välissä ja toinen löytyi joululahjaksi saamastani keittokirjasta.

Näitä lukiessaan olisi Porvoon Fredika varmasti ihmeissään. Tarina kertoo, että hän nimenomaan oli loihtinut tortun "mitä kaapista löytyy" -periaatteella kansallisrunoilijan makeannälkään.

Minä pitäydyin tänä vuonna porvoolaisen Café Cabrioletin petit fours -Runebergintorttuihin. Ne ovat ihania - juuri riittävän kokoisia juhlapäivän makuelämyksen tuottamiseen - ja kuitenkin perinteisen reseptin mukaan. Niistä nautittiin toimistomme kahvihetkessä.

Tarjolle asetettiin myös J.W.Virtasen leipomon isompi torttuja, jotka AD:mme toi juhlapäivän kunniaksi. Tortuissa oli taivaallisen ihana karvasmantelin maku.

Viime vuoden tapaan tarjoilin myös sokeritonta, kardemummalla ja kanelilla maustettua vadelma-mustaherukka smoothieta. Tällä kertaa pieninä shotteina. Smoothin kanssa voi viettää kansallisrunoilijan syntymäpäivää tinkimättä tiukasta ruokavaliostaan. Värimaailma ja tunnelma ovat samat.

Perinteisen Runebergintorttureseptin, isoäidiltäni saadun, löydät  tästä.

Hyvää Runeberginpäivää!

Lucian päivän lusikkaleivät loistavat sokerikuoressaan

Lucia neito tuo perinteen mukaan valoa ja iloa talven synkimpään hetkeen. Niin tänäänkin. Lucian kynttilöiden ja tähtien kanssa loistavat myös sokerihuurretut lusikkaleivät.

Herkulliset lusikkaleivät kannattaa leipoa hyvissä ajoin, sillä ne ovat suhteellisen suurtiöisä.

Lucian päivän aikaan on sopiva aika aloittaa. Äitini resepti tuo lapsuusmuistot mieleen.

Lusikkaleivät

200 g voita

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

Täytteeksi

1-2 dl vadelmamarmladia

Pinnalle 

1 dl sokeria

Keitä voita kattilassa muutama minuutti, välillä huolella sekoittaen.  Kaada voi kulhoon, lisää sokeri ja anna seoksen jäähtyä. Älä sekoita kuumaa seosta. Sekoita taikinan jäähtyessä kuivat aineet keskenään ja lisää ne jäähtyneeseen taikinaan tasaiseksi sekoittaen.

Painele taikinaa teelusikan pohjaan ja nosta muotoiltu lusikkaleipä lusikasta 

suoraan leivinpaperin päälle uunipellille kupera puoli ylöspäin.

Paista 175° asteessa noin 12 minuuttia, kunnes lusikkaleipien pinta 

saa kauniin vaaleanruskean värin. Anna jäähtyä.

Kokoa lusikkaleivät levittämällä niiden sileälle pinnalle marmeladia ja 

painamalla kaksi pikkuleipää yhteen. 

Kierittele lusikkaleivät lopuksi sokerissa ja asettele tarjolle.

Lucia-perinne Porvoossa on jatkunut jo vuodesta 1898.

 Tänä iltana Raatihuoneen torilla kruunattiin tänään ensimmäinen koko Itä-Uudenmaan Lucia-neito.

Hyvää Lucian päivää!