Joulukuun kuudes, Suomen itsenäisyyspäivä alkaa Sibeliuksen Finlandialla. Aina. Tyttäret ilmaisivat teini-iässä itsenäisyyspäivän aamun tunnelmia toteamuksella "Ja Sibbe soi" ja siitä tuli perheeseemme lentävä lause.
Tänä vuonna Finlandia soi autossa, sillä olin luvannut hakea vanhimman tyttären kotiin juhlaa viettämään. Aamuhämärässä tein lumitöitä yrittäen kaivaa autoa Suomen lumivalkoisesta hangesta ja saada sille ajoväylän aikaiseksi. Viiman ja tupruavan lumen pieksäessä kasvojani tunsin hiljaista kiitollisuutta, hyvin konkreettista, talvisodan veteraaneille. Autolle tuli väylä ja tytär saatiin kotiin tuiskussa körötellen. Finlandia raikui uudelleen, nyt laatumusiikille mitoitetuista kaiuttimista kaikilla tehoilla. Rummut ja puhaltimet muistuttivat uudelleen talvisodasta.
Lippu nostettiin salkoon, kun ensin saatiin lapioitua väylä pihan poikki. Kinostunutta lunta oli parhaimmillaan reisiin asti ja sitä tulvi sisään myös saappaisiin. Juhlapäivä saatiin virallisesti käyntiin.
Ohjelmaan kuuluu tänä vuonna myös kuopuksen partiovala, jota ajattelin mennä kirkkoon kuulemaan äitini lahjoittamassa Aino-muinaispuvussa, jota niin harvoin tulee käytettyä. Puku kirjailuineen ja käätyineen tuo mieleen lapsuuden muistoja Kalevalan maailmasta, Helka-tyttöjen riveistä.
Vapaaehtoista varusmiespalvelusta suunnitteleva keskimmäinen tyttäreni on saanut kutsun upseerien tanssiaisiin. Hänelle on hankittu ihana musta iltapuku, joka säihkyy aivan uusimpia trendejä. Viimeisen säväyksen dramaattiselle kokonaisuudelle antavat kirkkaanpunaiset, huulet, kengät ja rusettilaukku.
Tyttären juhlavalmisteluja on ollut niin hieno seurata, että taitaa olla pakko itsekin sonnustautua illaksi korkkareihin, vaikkapa vain linnan juhlien katsellakseen.
Hyvää syntymäpäivää Suomi - 93 vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti