Tänä vuonna joulu oli lyhyt. Miten mieluusti olisinkaan vielä jäänyt kotiin yhdeksi päiväksi. Mutta toisaalta, täysipainoisen perhejuhlan jälkeen on ihana miettiä taas muitakin asioita. Välipäivät ovat oiva aika tavata ystäviä, vastata viesteihin, käydä lounailla ja nauttia ehkä vähän hiljaisemmasta kaupungista.
Tänään arki tosin alkoi aika rajusti ja kaupunkiin pääsy vaikutti aluksi vain haaveelta. Pihaportaat olivat nimittäin hautautuneet muodottomaksi liukumäeksi yön aikana. Lisäksi lumiaura oli muurannut umpeen pihan portinpielet ja autolle oli kolattava reitti ulos. Tuntui kuin joulun ajan superlumityöt olisivat olleet ihan turhaa työtä - tosin ilman niitä lapioitavaa olisi ollut kolminkertainen määrä.
 |
Sain yhteistyökumppaniltani viime jouluna lahjaksi lumilapion ja en usko, että hän voi edes kuvitella, miten paljon sitä on käytetty.
 |
Kiinassa käydessämme ihailimme paikallisten asukkaiden taitavaa luudankäyttöä. Tuon matkan jälkeen ihan tavallinen, halpa luuta on noussut arvoon arvaamattomaan meidän perheessämme.
Terveisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti