Kahvilla kukkakaupassa - ranskalaisittain

UUSI KONSEPTI

Fleuriste on Helsingin Uudenmaankadulla sijaitseva kahvila ja kukkakauppa. Paikka, josta saa kahvia ja kukkia ranskalaisella eleganssilla. Fleuriste syntyi, kun Eija Limnell vaihtoi diplomaatin uran kukkiin. Hän halusi omien sanojensa mukaan luoda maailman, jossa on enemmän iloa ja rakkautta.

 

Olin kuullut paikasta, mutta lopulta jouduin sinne sattumalta.

Ja olin iloinen tästä. Fleuriste oli positiivinen kokemus.

 

Vierailin kahvilassa marraskuisena pyhäpäivän iltana. Aamupäivän brunssia seurasivat iltapäiväkahvittelijat.  Jo ovella tulvahti vastaan iloinen puheensorina, huumaava kahvin ja tuoreiden leivonnaisten tuoksu. Jykevän kristallikruunun alla oleva etusali oli täynnä.

 

Tilasin kahvia ja pähkinäsuklaakakun, jotka tuotiin takahuoneessa, kukkasalissa, sijaitsevaan pöytääni.

 

 

 

Takahuonessa oli kukkakirjoja, kukkavitriini ja sidontatarvikkeita. Siellä kukat myös tuoksuivat selvästi. Huoneen keskellä pitkässä pöydässä useampi nuori pari keskusteli ainakin kolmella kielellä. Intensiivisessä hetkessä nautittiin kahvilan antimista pitkän kaavan mukaan.

Toisaalla yksittäiselle naisasiakkaalle tehtiin kaunis kimppu salissa esillä olleista kukista. Minun huomioni kiinnittyi tilassa oleviin kukkakirjoihin. Naapuripöytään saapui nuorimies äitinsä kanssa.

 

Kahvilan herkkuja voi ostaa myös mukaan. Fleuristessa järjestetään lisäksi kursseja, näyttelyitä, kirjallisuusiltoja ja konsertteja. Kaikesta huomasi, että työtä tehtiin sydämellä. Se lieneekin uudenlaisen ja yllätyksellisen konseptin onnistumisen salaisuus.

 

Terveisin,

 

 

Peuraa porukoille

TYTTÄREN LUONA

Keskimmäinen tyttäreni (20 v.) kutsui poikaystävänsä kanssa molempien vanhemmat viettämään iltaa ja herkuttelemaan. Punaisella ja mustalla sisustettu koti oli puunattu ja stailattu vieraita odottamaan.
Valmiiseen pöytään oli ihana istahtaa. Tuoksut ja tunnelma olivat kohdallaan.

Kattaus toisti kodin punaista tunnelmaa. Alkupalana oli poikaystävän bravuuri: vuohenjuusto-porkkana salaatti. Hieno yhdistelmä porkkanan pehmeää makua ja hyvin valittuja yrttimausteita. Sekä ikuinen rakkauteni vuohenjuusto!

 

Pääruokana oli peuranpaisti sienikastikkeen ja villiriisin kera. Nam. Miten ylpeä tyttärestäni olinkaan! Lopullisesti hän sulatti vanhempien sydämet suklaisella jälkiruokamoussella. Tumman suklaan ja valkosuklaan yhdistelmä, jota kukaan ei voinut vastustaa.

Herkut olisivat pudonneet myös Andreakselle, joka väijyi vieraita ruokapöydän kupeessa. Kissaveli Lucas oli pelokkaampi ja uskaltautui vasta myöhemmin ulos piilopaikastaan sängyn alta.

 

Iltaa istuttiin pitkään ja nuoret olivat varautuneet tilanteeseen vielä juustotarjottimella.

 

 

Terveisin,

Halolla pöytään

SYYSTARJOILU


Syksyisen buffetpöydän idea lähti liikkeelle Marimekon uudesta Klapi-kankaasta. Jenni Ropen metsäteemaista kangasta oli tehty pieni erä myös harmaan ja oranssin sävyissä. Sen roihu sytytti minut ja kangas päätyi kattaukseen.

Kukka-asetelmassa jatkettiin syksyn ja metsän teemaa. Lehtikuusen kaarnalle syntyi kuin pieni kukkamätäs. Pinkki oli toivottu lisäväri.

 

 

Tarjoiltavat pikkupurtavat ladottiin mäntyklapien päälle asetelluille lasilevyille.

Lapin rieskarulliin käriytyivät tuorejuuston kera savuporo ja piparjuuri sekä lohi ja ruohosipuli.

Voipaperinyytit sidottiin kiinni niinellä.

 

 

 

Salaattivadin koristeeksi tulivat puutomaatit.

 

Vuohenjuusto ja viikunahillo täydensivat buffetia.

 

Jälkiruokana olivat ranskalaiset macaronit, jotka myös ladottiin klapien päälle asetellulle lasille.

Makuina metsän majat.

 

 

 

Juomina tarjoiltiin kivennäisvettä ja kuivaa kuohuviiniä.

 

Terveisin,

 

Makuja talven varalle

SADONKORJUU

Lämpömittari laski yöllä lähelle nollaa ja aamulehden hakijaa kohtasi kirpeä vastaanotto. Iloitsin siitä, että eilisissä pihatalkoissa saatiin kesäkalusteet talvisuojaan ja viimeiset kesäsadon antimet talteen.
Malmgårdin kartanoon tehdyn syysajalun myötä saatiin vielä viimeinen satsi pihlajanmarjojakin hyytelöitäväksi. Punainen marjakori vältti terassilla juuri ja juuri vielä yöpakkasen ja pääsee tänään pataan.

 

 

Aamuaurinko kultasi pihavaahteran keltaiset lehdet suorastoaan häikäisevän loistaviksi.

Lehtien kätköissä närhet ja varpuset tulivat nauttimaan ensimmäisistä talipalloistaan kuin kutsuna talviateriointiin luonamme.

Minä keräsin piharuukuista kesän yrttisadon talteen ja ripustin yrttiniput kuivumaan sisälle viritettyyn kuivausnaruun. Mikä tuoksu valtasikaan huonetilan!

 

 

 

Lopulta yrtit päätyvät pusseihin kuten kevään kuivatut nokkoset.

Ne maustavaat monta tulevaa talviruokaa.

 

Malmgårdin puodista täydensin jauhovarastoni. Isot pussit luomu

kokojyvävehnää riittävät taas pitkään. Uusi löytöni oli kokojyvä maalaisvehnä. Tummasävyisellä jauholla on kuulemma hyvät leivontaominaisuudet ja se on lähiseudun ravintoloiden suosima luomu-uutuus. Uskon, että sopii loistavasti esimerkiksi syksyn sieni- ja puolukkapiiraisiin.

 

 

Terveisin,

 

 

 

Keittokirjan muodonmuutos

KOTIKEITTIÖSSÄ

Keittokirjatelineemme yleisin teos on kuopukseni viime vuoden köksänkirja Taituri. Sen sivuilla olevista ja välistä pursuavista resepteistä olemme päässeet nauttimaan.

Minulla sitten on ollut toivottomampi keittokirjakokoelman ja lehtileikkeiden sekaannus, joka on levittäytynyt ei vaan keittokirjatelineelle vaan kaikille lähipöydille.

Nyt siitäkin on päästy. Ratkaisuna on kätevä Pad, joka on ottanut paikkansa myös keittokirjatelineessä. Sen avulla voi hakea reseptin internetistä alta aikayksikön ja soveltaa sitä heti. Näin syntyivät mm. lauantaiaamun porkkanasämpylät.

Pullantuoksuinen keittiö on kuitenkin onneksi jäljellä. Siitä ei edes tahdo päästä eroon.

Terveisin,

Kannustuskahvia aamuihin

KAHVIKOUKUSSA


Olen hurahtanut erikoiskahveihin. Oma keittimeni hajosi vanhuuttaa jo viime vuoden puolella ja olen odottanut säästöpossuni täyttymistä kuin kuuta nousevaa, jotta saisin uuden. Olen viime talvena myös työssäni saanut tutustua kahvien ja baristojen upeaan maailmaan, mikä on vain entisestään kiihdyttänyt tarvetta saada kotiin uusi keitin.

Nyt se sitten tapahtui. Tuli uusi ja upea keitin, jonka nimesin kannustuskahvinkeittimeksi. Olin lopen kyllästynyt tapaani keittää aamukahvini.Tapaani lämmittää ylijäänyttä kahvia. Ja tapaani juoda sitä liikaa, laadusta välittämättä. Nyt tuli loppu.

Sain takaisin aitojen kahvipapujen tuoksun ja niiden jauhamisesta tulevan rouskuvan äänen.

Sain takaisin lämmitetyn kahvikupin, joka kuin odottaa vastakeitettyä kuppostani.

Sain takaisin lämpimän ja paksun maitovaahdon - ihan itsevalistemastani maidosta.

Luomusta tai rasvattomasta tai lisättyä proteiinia sisältävästä maidosta.

Ja mikä parasta - sain takaisin vahvan, tummapaahtoisen kahvin haluamassani vahvuudessa.

Tämä kaikki oli oikeastaan enemmän kuin mitä entinen keittimeni edes mahdollisti. Odottaminen oli saanut minut tutkimaan tuotteita ja valitsemaan mieleisimmän. Nyt kun sai räjäyttää sääntöpossunkin.

Ja itse asiassa, en minä ostanut kahvinkeitintä. Ostin kahvinautintoa ja sen tuomaan tunnelmaa ja hyvää oloa.

Mielikuvituksessani saan nyt piipahtaa Pariisiin tai bongata Berliiniä. Aamuni alkaa iloisemmin. Täynnä virikkeitä. Jos jaan keittimen hinnan onnellisien työaamujen määrällä, on investointi tuottanut itsensä nopeasti takaisin. Ja on muutenkin, jos hinta jaetaan vaikkapa take-away cappuccinojen hinnalla.

Keittimen valmistaja julkaisi upeita kahvilakuvia, mutta tyytyi luettelemaan teknisiä faktoja tuotetta esitellessään. Ostin tuotteen silti, sillä kuvittelin maailmani itse. Ja myyjä oli taitava. Hän kertoi tuoreiden papujen tuoksusta....

Terveisin,

Sukkasillaan - uusissa Marisukissa

ARMIN MAAILMASSA


Ostin Juha Tantun kirjan "Armi Ratian maailmassa". Juha Tattu kokosi kirjan materiaalia seuraamalla Armia vuoden ajan kaikkialle: Marimekkoon, työmatkoille, Bökarsiin ja saaristoon. Hän tallensi keskustelut ja haastatteli Armin läheisiä. Henkilökuva Armi Ratiasta julkaistiin tänä kesänä, kun Armin syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta.

Mielenkiintoinen kertomus vei Karjalaan Armin synnyinseuduille. Se kertoi, miten Marimekko sai nimensä ja todistaa, että Marimekko on Armille kadotettu Karjala. Kuka vielä muisti, että myös Armi Ratia toimi mainonnan suunnittelijana? Seitsemän vuotta, Erva-Latvalan mainostoimistossa. Menestyksellä ja luovuutensa palolla.

Puin päälle musta-beige tasaraitamaksiyöpaitani ja jatkoin lukemista.. Huomaan, että.kirjassa on paljon tuttuja asioista - samoja kuin aikaisemmin ilmestyneessä Love Armi -kirjassa.

Siinä sivussa päätin sovittaa tämän syksyn Marimekko-malliston Sukkasillaan sukkia. Ihanan pehmeitä, ylellisen tuntuisia. Mietin pitäisikö minun valita ostamistani, Mai Ohtan suunnittelemista sukista seireenien inspiroimat Iliakset...

... vai saippuakuplien innoittamat Kuplat?

Kutsuin kuopuksen apuun. Hän sai valita omansa. Hän innostui Kuplista ja sai ne.

Jatkoin kirjani kanssa terassille, auringon lämmöstä vielä nauttimaan ja korkokengissä työpäivän ajan riutuneita varpaitani lepuuttamaan.

Join lasillisen itsetehtyä marjamehua herukalta hehkuvasta Sukat makkaralla -juomalasista.

Melkein kuin Bökarsissa:).

Terveisin,