maanantai 19. toukokuuta 2014

Tomaattinen grillikastike kanalle

GRILLI

Kesä alkoi yhtä yllättäen kuin kevät. Ja kuumensi pihagrillimme jo ensimmäisenä hellepäivänä.
Tuleen joutuivat kanafileet ja niitä varten tein oman suosikkikastikkeeni. Siinä on paljon makua eikä lainkaan ikäviä öljyroiskeita.


Tällä kertaa valitsin mausteeksi savustettuja valkosipuleita, joissa on tähän kastikkeeseen hyvin sopiva aromi.
Kun kastiketta lisää koko paiston ajan, niin saat mehevän lopputuloksen.

Tomaattinen grillikastike kanalle

500 g tomaattimurskaa
0,75 dl vähäsuolaista soijakastiketta
0,75 dl ruokosokeria
5 valkosipulin kynttä
ripaus chiliä
mustapippuria myllystä
Hienonna tomaattimurksa tai keitetyt tomaatit erittäin hienoksi sauvasekoittimella ja kaada kattilaan. Lisää soijakastike, sokeri ja murskatut valkosipulit. Keitä kiinteäksi. Lisää joukkoon ripaus chiliä ja mustapippuria myllystä. Tarkista maku.
Jos pidät makeasta kastikkeesta, lisää sokeria, jos suolaisemmasta, lisää soijaa.
Sivele kastiketta kanafileille ja käännä. Lisää kastiketta koko paiston ajan.


Terveisin,



lauantai 17. toukokuuta 2014

Aamiaiseksi laventelipannaria ja -smoothie

YRTIT

Otin vastaan aamiaiskutsuhaasteen ja kutsuin perheeni kotipihaan kiireettömälle terassiaamiaiselle kauniiseen auringonpaisteeseen. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Tarjolla oli kuumaa maitokahvia ja taivaallisen tuoksuista laventelipannaria mansikkahillon kera.

Laventelipannukakku

7,5 dl maitoa
3 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
hyppysellinen leivinjauhetta
2 rkl laventelinkukkia
voita uunipellille
hilloa ja halutessasi kermavaahtoa tarjoiluun
 
Sekoita ainekset keskenään ja anna taikinan seista kunnes uuni on kuumentunut 250 asteeseen.
Laita reunalliselle uunipellille voita ja sulata se uunissa.
Kaada taikina kuuman voin päälle. Paista pannari kauniin ruskeaksi.
Tarjoile hillon ja kermavaahdon kera.


Aamiaisen kruunasi maidosta, banaanista, mustikoista ja laventelista tehty smoothie.

 Laventeli-mustikkasmoothie

(2-3 lasia)
1 banaani
200 g mustikoita
3 dl maitoa
1 rkl laventelinkukkia
Sekoita ainekset keskenään blenderissä tai sauvasekoittimella. Kaada laseihin
Koristele laventelinoksalla tai -kukalla. Nauti.



Terveisin,

perjantai 16. toukokuuta 2014

Aromikas laventelilohi

LAVENTELI


Järvikylän uusi kesäyrtti, iso laventeli yllätti minut kotikaupan yrttitiskillä. Vielä vuosi sitten näin valtavasti vaivaa etsiäkseni syötävien laventelien taimia ja kasvatin niitä hellyydellä koko kesän vain saadakseni kourallisen kuivattuja laventelinkukkia. Hienoa, että uusi yrtti on tullut!

Päätin kokeilla sitä heti... iltaruoaksi syntyi siis laventelilohta. Lisäkkeeksi mansikoilla höystettyä vihersalaattia.


Laventeli on tunnettu tuoksuyrtti, mutta sen kukkainen tuoksu ja maku sopivat myös ruokiin.


Laventelinkukat voi kuivata ja niitä voi käyttää sokeriin, hilloihin, leivontaan tai ruoanvalmistukseen. Laventelin lehdet maustavat mainiosti rosmariinin tapaan. Niissä on voimakas ja eksoottinen aromi.
Järvikylän laventelin lisäksi käytin lohessani itse kuivaamiani laventelinkukkia.

Aromikas laventelilohi

n. 800 g lohifile
2 dl ruokakermaa tai Crème fraîchea
1/2 sitruunan kuori ja mehu
1-2 tl murskattuja laventelinkukkia
1-2 tl laventelinlehtiä
2 tl murskattua minttua
suolaa ja pippuria
 
Mausta lohifile suolalla ja pippurilla. Sekoita yrtit, sitruunankuori ja mehu sekä ruokakerma keskenään ja kaada lohifileen päälle. Paista uunissa 175 - 200 asteessa.
Tarjoile salaatin ja uuden sadon perunoiden kera.



Terveisin,

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Vihreä kevään avaus

TERVEYSPOMMI

Tänä aamuna annoin kevään vihertää myös aamiaisella. Uskon, että vihreissä vihanneksissa on voimaa. Ainakin vihersmoothie tuo hyvän mielen - se on vähintäänkin yritys terveellisen ruokavalion suuntaan. Lisäksi se kyllä maistuu hyvältä.



Keräsin kaapista sopivia aineksia juomaani....

Salaattia, minttua, kurkkua, avocadoa...


 ... siemeniä, marjoja, vihannesmehua...
Huomasin, että smoothie on myös oivallinen tapa käyttää jääkaapin sisältöä. Siihen kun voi laittaa kaikkea, mitä kaapista löytyy:).

Virkistävä vihersmoothie

(2-3 suurta lasillista)

1 Pehtoorin salaattia (tai muuta runsasta salaattia)
1 ruukku vahvaa minttua
pieni kurkku
1 limen mehu
1,5 - 2 dl luomu vihannes/hedelmämehua
(esim. God Morgon Fruitveggie)
1 avocado
kourallinen salaattisiemeniä
kourallinen kuivattuja karpaloita


Laita ainekset blenderiin ja sekoita. Voit hyvin käyttää myös sauvasekoitinta.
Kaada laseihin ja nauti.
Säilytä tarvittaessa jääkaapissa.



Terveisin,

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Koivumahla-tattikeitto ja saksanpähkinää

VILLIRUOKA


Huhtikuu herättää luonnon. Koivujen rungoissa mahla virtaa juurista oksiin ja valmistaa lehtien elämää. Pian vihertävät jo hiirenkorvat.

Huhtikuu on myös kuukausi, jolloin koivuista voi kerätä mahlaa. Päätimmekin vuosien tauon jälkeen villiruokaan hurahtaneen tyttäreni kanssa viritellä lapsuusmuistoja ja juoksuttaa pihakoivustamme maistiaisiksi mahlaa. Koivumahla on mitä luonnollisin ja puhdas raaka-aine myös ihmiselle. Sen mieto maku oli raikas ja keväinen.

Vaikka koivu tuottaa vuorokaudessa noin viisi litraa mahlaa, emme tohtineet juoksuttaa sitä ruoanlaittoomme vaan päädyimme ammattiapuun. Kotimainen Nordic Koivu kerää mahlaa talteen edistyksellisellä teknologialla puita vahingoittamatta. Luotimme siis kotimaiseen osaamiseen.


Villiruokaan erikoistuneen keittiömestarin, Sami Tallbergin keittokirjasta löysimme oivallisen tavan yhdistää tatteja ja koivumahlaa herkulliseen keittoon. Sitäpä siis kokeilimme ja vähän sovelsimme.


Koivumahla-tattikeitto ja saksanpähkinää

2 keskikokoista sipulia
2 valkosipulin kynttä
1/2 pientä porkkana
1/2 lehtisellerin vartta
1 laakerinlehti
1/2 tl kuivattua timjamia
70 g voita
1 rkl vehnäjauhoja
1/2 kg tatteja
(tai 2 x n. 25 g pussi kuivattuja tatteja liotettuna ohjeen mukaan)
1 dl valkoviiniä
1 l koivumahlaa
1 dl kuohukermaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
tuoretta timjamia koristeluun
 
Freesaa hienonnettuja sipuleita, porkkanaa, selleriä ja mausteita voissa noin 15 minuuttia. Lisää joukkoon jauhot ja sekoita huolellisesti 5 minuutin ajan. Paloittele tatit ja lisää ne pannuun, pyörittele vielä joitakin minuutteja. Lisää viini ja anna kiehua noin 5 minuuttia. Lisää puolet koivumahlasta ja keitä noin puoli tuntia. Lisää loput mahlasta, kiehauta ja soseuta samettiseksi.
Lisää kerma ja kiehauta. Jos keitto on liian paksua ohenna sitä lisäämällä mahlaa.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Tarjoa paistettujen tattikuutioiden ja uunissa paahdettujen saksanpähkinöiden kera.
Koristele tuoreella timjamilla.
 

Paistetut tattikuutiot

2 dl tattikuutioita
1 rkl voita
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl rakuunaa, kirveliä ja ruohosipulia hienonnettuina
1 tl valkoviinietikkaa

Paista tattikuutiot voi-öljyseoksessa kullanruskaksi. Lisää yritit ja etikka. Sekoita.

Paahdetut saksanpähkinät

20 saksanpähkinää
 
Paahda pähkinöitä 170 asteisessa uunissa n. 10 minuutin ajan.
 
 
Terveisin,

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Mämmistä on moneksi

PITKÄPERJANTAIN MÄMMI

Mämmi on suomalainen erikoisuus. Se kulkee ruokaperinteenä sukupolvelta toiselle. Aina on niitä, jotka eivät pidä mämmistä, mutta ihan yhtä paljon uusista sukupolvista löytyy mämmin ystäviä. Ammattilaiset tietävät kertoa, että mämmin kulutus on jopa vähän kasvanut viime vuosina.

Tänä aamuna kuopukseni hiipi keittiöön ja halusi mämmiä! Ehkäpä hän kuuluu uuden individualistisen Z-elektroniikkasukupolven mämmin ystäviin, jotka jatkavat mämmiperinnettä. Itse mämmin suurena ystävänä iloitsen tästä ja tiedän, että ruispeltojen ääressä kasvanut isänikin iloitisisi.

Mämmi onkin ruokaperinteessä juuri pitkäperjantain ruokaa. Mämmin juuret ulottuvat sydänkeskiaikaan aina 1100-luvulle. Sitä on nautittu paastonajan viimeisinä hetkinä ennen suurta herkuttelua. Ruisjauhoista ja -maltaista imelletty ja paistettu puuro on ollut saatavilla myös huonompina aikoina.


Suomessa aloitettiin mämmin teollinen valmistus 1960-luvulla. Tänä keväänä minulla oli työni vuoksi ainutlaatuinen mahdollisuus vierailla "Toijalan takana" katsomassa, miten mämmi syntyy Suomen suurimman valmistajan prosesseissa.
Opin, että yhden mämmiropen (savolaisittain tuokkosen) valmistus kestää kahdeksan tuntia. Prosessin tärkein ja vaikein vaihe on imellyttäminen. Salaisuus on oikeassa lämpötilassa. Varmaankin totta! - kotikokeilut ovat usein menneet juuri tässä kohti pieleen:). Minulle oli yllätys, että paistamisen jälkeen kaikki mämmiropet pakastetaan. Pakastaminen on osa prosessia, jonka aikana mämmin maku vielä kehittyy.

Nautintatapoja on monta. Kuopus halusi paksua kuohukermaa. Vaahtoutuva vaniljakastike sopii myös hyvin mämmin päälle. Ja ikiaikainen tapa on nauttia mämmiä ilman sokeria venäläisen keittiön hapankerman, smetanan kera. Minun tuokkoseni oli luomumämmiä, johon ei ole lisätty sokeria. Ehkä sisimmässäni elää muinaistapoja, joskin nautin mämmini ruokakokeilijan tapaan proteiinimaidon kera.


Tänä vuonna mämmien valikoimaan tulivat uudet kerrosmämmit, joiden pinnalla on kaakaolla maustettua kinuskikastiketta tai vaniljakastiketta. Tällä innovaatiolla valmistajalle irtosi voitto ruoka-alan suurtapahtuman, Gastro-messujen parhaat -ruokainnovaatiot kilpailussa. Ne ovat juuri oikea keino puhutella uutta sukupolvea.


Mämmireseptejä tutkiessani huomasin, että mämmiä on käytetty kakkujen, pullien, sämpylöiden ja leivän leivonnassa, lihapullissa, jäätelöissä, rahkassa ja smoothiessa, letuissa, muffinsseissa, pikkuleivissä, marmeladissa, hyytelössä ja jopa shottijuomissa. Siis ihan missä vaan.
 
Minulle mämmi kyllä maistuu parhaiten ihan sellaisenaan!
 
 
Terveisin,

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Aamiaisrahka avokadosta mustakaalista

MUSTAKAALI

Vielä vähän aikaa sitten en olisi uskonut, että nautin aamiaiseksi mustakaalista ja avokadosta valmistettua voimarahkaa. Näin nyt kuitenkin pääsi käymään.
Rahkasta tuli lisäksi ihan suosikki. Se on maultaan uusi. Ja se sisältää paljon terveellisiä aineksia - proteiinia, antioksidantteja, c-vitamiinia, kalsiumia...

 
Sauvasekoitin sekoittaa alta aikayksikön helpon ja herkullisen aamiaisen, joka maistuu viikonloppuna mutta toimii myös arjen kiireaamuissa. Tuhti rahka pitää näläntunteen pitkään poissa. Se on myös oiva palautumisherkku, jos on vääntäytynyt aamulenkille heti herättyään.


Proteiinipitoinen avokado-mustakaalirahka

 
2 avokadoa
4  mustakaalin lehteä
4 dl proteiinirahkaa
1-2 dl maitoa
hunajaa

saksanpähkinöitä tai siemeniä tarjoiluun
yrttejä koristeluun
 
Laita kulhoon avokadojen hedelmäliha, mustakaalin lehdet ja rahka ja sekoita sauvasekoittimella. Ohenna maidolla  tarpeen mukaan lusikoitavaksi seokseksi. Makeuta hunajalla. 
Tarjoa pähkinärouheen tai siemenien kera. Koristele yrteillä.

Vinkki!
Jos korvaat puolet rahkasta jogurtilla, saat täyteläisen ja juotavan aamiaissmoothien.




Terveisin,


 

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Mustakaalipestoa ja pastaa

MUSTAKAALI

Perjantain pasta syntyy helposti mustakaalista. Mustakaalilla on tärkeä osa italialaisessa keittiössä ja siksi päätin yhdistää sen juuri pastaan.
Terveellisyysarvoiltaan upea mustakaali on mitä maukkain  raaka-aine pestokastikkeeseen. Makua voi täydentää basilikalla ja valkosipulilla.

 
Pesto on äärimmäisen helppo valmistaa sekoittamalla ja hienontamalla ainekset tasaiseksi tahnaksi.
Tuoreus ja maku ovat tallella.
 
 
 
Mustakaalipesto innoitti minut valitsemaan mustaa nauhapastaa.


Mustakaalipesto


200 g mustakaalia
1/2 ruukkua tuoretta basilikaa
 75 g  pinjansiemeniä tai siemensekoistusta
100 g raastettua parmesaania
1 dl rypsiöljyä
 2 valkosipulinkynttä
  pippuria
parmesaanilastuja tarjoiluun
 
Keitä mustakaalin lehtiä vedessä muutama minuutti. Sekoita tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella hienoksi massaksi keitetyt mustakaalin lehdet, basilika, siemenet, parmesaani, valkosipulit ja öljy. Mausta pippurilla. Purkita säilytystä varten tiiviskantiseen lasipurkkiin.
Pesto säilyy jääkaapissa muutaman päivän.
Tarjoile pastan ja parmesaanilastujen kera.
 
 
Terveisin,
 

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Mustakaalimuhennosta, portobelloja ja turskaa

MUSTAKAALI

Tänä viikonloppuna löysin mustakaalin. Se komeili oman K-kauppamme hevi-tiskin uutuutena ja tarttui kumppanini ostoskoriin.

Opiskelin, että Cavolo nero, eli mustakaali, eli palmukaali, on kotoisin Italian Toscanasta. Meidän kaalimme tosin oli matkannut K-markettiin Espanjasta. Yhtä kaikki, Välimeren ilmaston maukkaasta kasviksesta on kyse.

Mustakaali on varsinainen voimavihannes, joka sisältää erittäin runsaasti mm. kalsiumia, proteiinia, C-vitamiinia ja rautaa. Tutumpi sukulainen, lehtikaali, häviää ravintoarvoissa, vaikka sekin edustaa kasvisten aatelia.


Mustakaalissa on pitkulaiset, tummanvihreät lehdet. Napakkarakenteisen lehdet kestävät hyvin hauduttamista. Mustakaalia käytettään paljon italialaisessa keittiössä. Tämän viikonlopun kokkauskokeiluni osoittivat, että mustakaali toimii ainakin muhennoksena, aamiaisen terveysjuomassa - smoothiessa ja pastan pestokastikkeessa.

Ensimmäisenä kokeilimme mustakaalia muhennoksena, jota valmistimme paistetun turskan ja portobellosienien kaveriksi. Maku oli erinomaisen täyteläinen. Makuyhdistelmä paistettujen portobellojen ja Suomenlahden turskan kanssa oli myös onnistunut.



Mustakaalimuhennos

200 g mustakaalin lehtiä
2 sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
1 dl vettä
1,5 dl ruokakermaa
mustapippuria myllystä
rypsi- tai oliiviöljyä
(suolaa)
 
Kuullota sipulit, valkosipuli ja mustakaalin lehdet öljyssä. Lisää vesi ja hauduta kannen alla noin 10 minuuttia. Lisää ruokakerma ja jatka hauduttamista vielä viitisen minuuttia. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla.
 
Paistetut portobellot
 
Taita Portobelloista pois jalka ja paista hattuja oliiviöljyssä molemmin puolin kunnes ne ovat kypsiä.
Mausta pippurilla. Halutessasi voit laittaa pannulle timjaminoksia paistamisen ajaksi.
 
Paistetut turskafileet
 
Ripottele fileiden pinnalle pippuria ja paista ne molemmin puolin voissa tai öljyssä.



Nyt täytyy vain odottaa, koska kotimaiset mustakaalit tulevat tarjolle. Ne sopivat hyvin myös ruukkuviljelyyn, joten ehkäpä voin kokeilla jopa kotiviljelyä. Esikasvatuksen voi aloittaa jo huhtikuussa.

 
Terveisin,

 

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Päivällisellä Porvoon Sicapellessa

PORVOO


Viime viikkoina mediassa on hehkutettu porvoolaista ravintola Sicapellea kiinnostavana ruokamatkakohteena. Sali on isännän mukaan täyttynyt mukavasti mm. pääkaupunkiseudun ruokabongareista.



























Vihdoin saimme mekin sovitettua yhteen oman kalenterimme ja Sicapellen varauskirjan. Istahdimme lauantai-illan aterialle suurin odotuksin. Emmekä pettyneet.




























Seurueissa näytti olevan monia tuttuja porvoolaisia kulinaristeja. Viereisessä pöydässä puhuttiin venäjää. Ja onnensa kokeilijat joutuivat kääntymään täpötäyden salin ovelta.

Ravintolan omaperäisellä nimellä on tarina. Tietenkin. Paikan isäntäpari Riku & Johanna Stenros ovat osanneet hyödyntää hotellinsa ja ravintolansa historiallista taustaa loistavalla tavalla. Pariisin Ville, tunnettu kuvanveistäjä ja hyvän ruoan ystävä Ville Vallgren on lapsuudessaan asunut Stenrosien pihapiirissä. Ja nyt pikapiirin tarinat on laitettu elämään.

























Ravintola on omistajien mukaan kunnianosoitus elämänilolle, naurulle, erinomaiselle viinille ja
ruoalle, taiteelle ja ennen kaikkea Ville Vallgrenin rakkaalle lemmikkiporsaalle, Sikapellelle.


Kannattavuus on rakennettu kiinteään menuun, johon voi valita neljä, viisi tai kuusi ruokalajia.
Pääruokavaihtoehtoja on kaksi. Viinivalikoima on mielenkiintoinen, uudenlaisia viinejä pieniltä eurooppalaisilta viinitiloilta.

Ensimmäinen alkuruoka oli riistaravioli ja juuriselleriveloute.

Seuraava makuelämys piti sisällään kylmäsavustettua haukea omenen ja fenkolin kera, ripaus siianmätiä ja dijonsinappia.

Kolmanneksi savustettua ylikypsää, revittyä poronpotkaa kelta- ja punajuuren kera.



 Mitä herkullisin väliruoka oli portobellorisotto. Sopivan pehmeä ja hieman hapokas.


Välisorbettina raikas tyrni


Ruokalista vaihtuu joka viikko. Se syntyy joko niin, että upeat viinit saavat seurakseen niihin sopivat ruoat tai päinvastoin upeiden raaka-aineiden innoittamille ruoille etsitään sopivat viinivaihtoehdot.

Autoilijana tyydyin ottamaan vain makusiemaukset Wienin alueen kuivasta valkoviinista ja Venetsian seudulla valmistetusta pehmeän täyteläisestä punaviinista, mutta voin vakuuttaa, että ne sopivat ruokien aromeihin.


Pääruokanavaihtoehdot olivat saksanhirvi ja punakaalikimchi ja Porvoon seudulta pyydetty kuha, parsakaalia ja mallasporkkanoita
 Jälkiruokana mantelikakkua, suklaata, vadelmaa ja mustikkaa.
Ja ensi viikolla kaikki jotain uutta ja ihanaa!





Sikailoisena ja vatsa täynnä poistumme yön pimeyteen. Heti ovesta aukesi hulppea näky suoraan Porvoon tuomiokirkolle.




Terveisin,