Viime viikkoina mediassa on hehkutettu porvoolaista ravintola Sicapellea kiinnostavana ruokamatkakohteena. Sali on isännän mukaan täyttynyt mukavasti mm. pääkaupunkiseudun ruokabongareista.
Vihdoin saimme mekin sovitettua yhteen oman kalenterimme ja Sicapellen varauskirjan. Istahdimme lauantai-illan aterialle suurin odotuksin. Emmekä pettyneet.
Seurueissa näytti olevan monia tuttuja porvoolaisia kulinaristeja. Viereisessä pöydässä puhuttiin venäjää. Ja onnensa kokeilijat joutuivat kääntymään täpötäyden salin ovelta.
Ravintolan omaperäisellä nimellä on tarina. Tietenkin. Paikan isäntäpari Riku & Johanna Stenros ovat osanneet hyödyntää hotellinsa ja ravintolansa historiallista taustaa loistavalla tavalla. Pariisin Ville, tunnettu kuvanveistäjä ja hyvän ruoan ystävä Ville Vallgren on lapsuudessaan asunut Stenrosien pihapiirissä. Ja nyt pikapiirin tarinat on laitettu elämään.
Ravintola on omistajien mukaan kunnianosoitus elämänilolle, naurulle, erinomaiselle viinille ja
ruoalle, taiteelle ja ennen kaikkea Ville Vallgrenin rakkaalle lemmikkiporsaalle, Sikapellelle.
Kannattavuus on rakennettu kiinteään menuun, johon voi valita neljä, viisi tai kuusi ruokalajia.
Pääruokavaihtoehtoja on kaksi. Viinivalikoima on mielenkiintoinen, uudenlaisia viinejä pieniltä eurooppalaisilta viinitiloilta.
Ensimmäinen alkuruoka oli riistaravioli ja juuriselleriveloute.
Seuraava makuelämys piti sisällään kylmäsavustettua haukea omenen ja fenkolin kera, ripaus siianmätiä ja dijonsinappia.
Kolmanneksi savustettua ylikypsää, revittyä poronpotkaa kelta- ja punajuuren kera.
Mitä herkullisin väliruoka oli portobellorisotto. Sopivan pehmeä ja hieman hapokas.
Välisorbettina raikas tyrni
Ruokalista vaihtuu joka viikko. Se syntyy joko niin, että upeat viinit saavat seurakseen niihin sopivat ruoat tai päinvastoin upeiden raaka-aineiden innoittamille ruoille etsitään sopivat viinivaihtoehdot.
Autoilijana tyydyin ottamaan vain makusiemaukset Wienin alueen kuivasta valkoviinista ja Venetsian seudulla valmistetusta pehmeän täyteläisestä punaviinista, mutta voin vakuuttaa, että ne sopivat ruokien aromeihin.
Pääruokanavaihtoehdot olivat saksanhirvi ja punakaalikimchi ja Porvoon seudulta pyydetty kuha, parsakaalia ja mallasporkkanoita
Jälkiruokana mantelikakkua, suklaata, vadelmaa ja mustikkaa.
Ja ensi viikolla kaikki jotain uutta ja ihanaa!
Sikailoisena ja vatsa täynnä poistumme yön pimeyteen. Heti ovesta aukesi hulppea näky suoraan Porvoon tuomiokirkolle.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti