lauantai 23. maaliskuuta 2013

Niiles-Jounin saamelaisia makuja

SAAMEN KAMMI


Erilaisten ruokien ja makujen matkallani tuli aika istua saamelaisen poromiehen ja joikaajan pöytään. Niiles-Jouni Aikion suku on Inarin ja Utsjoen poromiessukua. Jo 1950-luvulla Niiles-Jounin perhe  vaelsi (jutasi) Lemmenjoelta Ivalonjoen varteen, jossa Niiles-Jounilla on tänä päivänä oma porotilta.

Kahdeksan vuotta sitten Niiles-Jouni ryhtyi myös ravintolayrittäjäksi. Suunnitteli ja rakensi itse Saamen Kammin Kittilään, Leville. Kammi on kaivettu etelärinteeseen, osittain maan alle.


 
Tunnettu joikaaja on kiertänyt porotilan ja ravintolanpidon ohessa esiintymässä ympäri maailmaa mm.Tokiossa, Osakassa, Kiotossa, Milanossa ja Moskovassa. Lisäksi hän on näytellyt lappalaisen poromiehen pääroolin Rauni Mollbergin elokuvassa Maa on syntinen laulu.

Illan aikana Niiles-Jouni kertoi tarinoita esiintymisestään Japanin keisariperheelle japaniksi joikaten ja siitä, miten hän on saveltänyt ja sovittanut joikuja itselleen ja muille joikaajille. Lahjakkaaseen sukuun kuuluvat mm. Angelit (ent. Angelin tytöt).

 


Saamen Kammin sydämessä on tulisija ja sen ympärillä notkuvat herkkupöydät täynnä saamelaisia makuja. Isäntä toivotti Buorre borranlustu! (Hyvää ruokahalua).


Alkuruokana pöytiin tarjoiltiin Niiles-Jounin kahden kalan kalakeittoa, jonka hän on kehittänyt riistaruokien alkukeitoksi, kehaisipa opettaneensa norjalaisillekin, miten hyvä keitto tehdään.
Siika ja kylmäsavustettu taimen yhdessä porkkanan, purjon, lantun ja tillin kanssa maistuvat taivaalliselta. Tarkka resepti löytyy Niiles-Jounin keittokirjasta, jonka päätin hankkia herkuttelun jälkeen.


Seuraavaksi vieraiden makuhermoja hiveltiin loimulohella. Lohi kypsyy vajaan tunnin noin puolen metrin etäisyydellä koivuhaloista tehdyllä avotulella. Niiles-Jouni voitelee kalaa voisulalla 3-4 kertaa kypsennyksen aikana.

Lohen kaverina tarjottiin Lapin puikulaperunoista tehtyjä yrttiperunoita, pitkään haudutettuja talven juureksia sekä isännän kermaista metsäsienikastiketta. Puikulaperunoiden aromikkaan ja hieman makeahkon maun salaisuuden takana ovat Lapin kesän yöttömän yön valo ja talven syvän roudan kylmyys.


Seuraavaksi isäntä hehkutti oman tilansa aidosti luomutuotettua poronlihaa. Tarjolla oli pitkään haudutettua poronkieltä, Niilaksen poronpotkaa ja kotasavuporonpaistia. Jos jäi nälkä, saattoi ottaa santsiannokseksi tuhdisti voilla höystettyä perunapuhennosta ja poronkäristystä puolukkasuorvoksen ja suolakurkkujen kera.



 
Jälkiruokana tarjoiltiin kermassa haudutettua lapinjuustoa. Puolen kilon juustokimpale hautuu pannulla 4 dl:ssa kermaa. Mausteeksi sirotellaan fariinisokeria tai kanelijauhetta. Herkku tarjoillaan lakkahillon kera.

 
 Lopuksi ei voinut sanoa kuin giitu (kiitos)!
Ateria oli tuhti, herkullinen ja aidosti saamelainen.
Koivusta ja poronnahasta tehdyn lapinrummun kumina kaikuu yhä korvissa ja resonoi vatsalihaksissa.
 
 
 
Terveisin
 

Ei kommentteja: