Vuosi sitten Kalevalanpäivänä intouduin tarkastelemaan kansalliseepoksemme näkymistä tämän päivän suomalaisten elämässä. Ja löysinkin aika monta todella tuttua yritysnimeä ja brändiä, jotka ovat läsnä hyvinkin intensiivisesti, kuten Sampo, Ilmarinen, Aino, Väinämöinen. Koko tekstin voit lukea tästä.
Vuoden aikana huomasin kiinnittäväni tuon tuostakin huomiota samaan asiaan, aloin ikään kuin bongata kalevalaisia brändejä elinpiirissäni.
Ihan ensimmäisenä tuli vastaan Tapiola, tuo eepoksen myyttinen metsä, Metsola. Ei siis ihme, että aikanaan maaseudun vaurautta, metsiä, vakuuttamaan perustettiin yhtiö nimeltä Tapiola. Yhä tänä päivänä tuo finanssialan yritys säilöö vihreää kultaamme, nykyisin myös pankkina. Samaa sukujuurta lienee myös kansainvälistynyt metsäyhtiö Metso, joka on myös laajentanut toimintaansa mm. kaivostoimintaan, maanrakennukseen ja voimantuotantoon.
Kesällä uudet perunat saivat seurakseen Ahti-silliä. Ja kukapa muu tuon tuotteen taustalla oliskan kuin vesien haltija, aaltojen kuningas, veden ukko Ahti-ruohoparta. Silliaterian ruokajuomana sitten kumottiin olutta. Ja kuinka ollakaan, senkin juuret pystyi johtamaan Kalevalaan. Osmotar kun keitteli olutta ohrasta ja humalasta Pohjan Akan järjestämiin hääpitoihin. Ulkosalla, niemen nenässä alkoi juoma käydä kuohuen. Ja oluen tainnuttamiseksi tarvittiin tynnyriin lujat vaskivanteet. Ohran ja oluen haltijan nimissä tuotiin aikanaan markkinoille myös Osmo-olut, mutta se päätyi tuotteena Tuonelan virtaan. Nykyisin voi kirppareilta löytää muistoksi vanhoja Väinämöisen kuvalla kuvitettuja Osmo-pulloja, mäyräkoiran hintaan.
Mielikki metsän emäntä mainitaan Kalevalassa metsästäjien auttajan ja karjan suojelijana. Ei siis ihme, että se on antanut nimensä karjalaiselle pitopalvelulle, kauneushoitolalle, naisten metsästysklubille ja mielenterveysyhdistykselle. Vellamo veden emäntä puolestaan on antanut nimensä Kotkan uudelle upealle merikeskukselle ja luonnon kivennäisvedelle, jota maailman puhtaimmaksikin kehutaan.
Mieshahmoista minut ylltätti Antero Vipunen. En ollut ajatellutkaan, että WSOY:n julkaisema arvoitusten, pelien ja kilpailujen suosittu, ikiainen pikkujättiläinen on nimetty Kalevan väkevän tietäjän, Antero Vipusen mukaan! Nyyrikki, Metsän poika, jatkaa elämäänsä Suomen vanhimpana kaunokirjallisena viikkolehtenä.
Ja Ukko ylijumala on innoittanut ainakin laskettelu- ja luontokeskuksia, Ukko-Tahko ja Ukko-Koli ovat monelle ihan tuttuja maisemia. Ja huipuista jopa Linnanmäen uusi upea vuoristorata on nimetty Ukoksi.
Pakkanen Puhurin poika on antanut nimensä ravihevosille ja partiolippukunnille. Ehkäpä myös Frantsilan Pakkaspojan kylmägeeli on samaa perua.
Tänään ei onneksi pakkanen pauku. Puhuri sen sijaan puhaltaa ja tuo tullessaan lisää uhkuista säätä.
Hyvää Kalevalanpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti