Olen hurahtanut erikoiskahveihin. Oma keittimeni hajosi vanhuuttaa jo viime vuoden puolella ja olen odottanut säästöpossuni täyttymistä kuin kuuta nousevaa, jotta saisin uuden. Olen viime talvena myös työssäni saanut tutustua kahvien ja baristojen upeaan maailmaan, mikä on vain entisestään kiihdyttänyt tarvetta saada kotiin uusi keitin.
Nyt se sitten tapahtui. Tuli uusi ja upea keitin, jonka nimesin kannustuskahvinkeittimeksi. Olin lopen kyllästynyt tapaani keittää aamukahvini.Tapaani lämmittää ylijäänyttä kahvia. Ja tapaani juoda sitä liikaa, laadusta välittämättä. Nyt tuli loppu.
Sain takaisin aitojen kahvipapujen tuoksun ja niiden jauhamisesta tulevan rouskuvan äänen.
Sain takaisin lämmitetyn kahvikupin, joka kuin odottaa vastakeitettyä kuppostani.
Sain takaisin lämpimän ja paksun maitovaahdon - ihan itsevalistemastani maidosta.
Luomusta tai rasvattomasta tai lisättyä proteiinia sisältävästä maidosta.
Ja mikä parasta - sain takaisin vahvan, tummapaahtoisen kahvin haluamassani vahvuudessa.
Tämä kaikki oli oikeastaan enemmän kuin mitä entinen keittimeni edes mahdollisti. Odottaminen oli saanut minut tutkimaan tuotteita ja valitsemaan mieleisimmän. Nyt kun sai räjäyttää sääntöpossunkin.
Ja itse asiassa, en minä ostanut kahvinkeitintä. Ostin kahvinautintoa ja sen tuomaan tunnelmaa ja hyvää oloa.
Mielikuvituksessani saan nyt piipahtaa Pariisiin tai bongata Berliiniä. Aamuni alkaa iloisemmin. Täynnä virikkeitä. Jos jaan keittimen hinnan onnellisien työaamujen määrällä, on investointi tuottanut itsensä nopeasti takaisin. Ja on muutenkin, jos hinta jaetaan vaikkapa take-away cappuccinojen hinnalla.
Keittimen valmistaja julkaisi upeita kahvilakuvia, mutta tyytyi luettelemaan teknisiä faktoja tuotetta esitellessään. Ostin tuotteen silti, sillä kuvittelin maailmani itse. Ja myyjä oli taitava. Hän kertoi tuoreiden papujen tuoksusta....
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti