Minulla on nyt kolmas kummilapsi - Afrikasta - World Visionin kautta. Ensimmäinen tuli mukaan kuvioihin jo 80-luvulla, kauan ennen omia lapsia ja kasvoi projektin mukana ulos kummiudesta. Toinen, Nusula, joka on samanikäinen nuorimmaiseni kanssa tuli elämäämme joitakin vuosia sitten.
Hiljattain saimme kuulla, että Nusulan kotialueen, Kituntun projekti on tulllut valmiiksi ja World Visionin on tullut aika jättää se kituntulaisten omiin käsiin. Meille kerrottiin, että saisimme uuden kummilapsen seuraavasta projektista.
Nusulan Kintukussa seitsemän kymmenestä lapsesta syntyy kummiprojektin ansiosta nyt terveyskeskuksissa ja yhdeksän kymmenestä lapsesta - tytöistä ja pojista - menee kouluun. 95% kituntulaisista on nykyään käymälä käytössään ja hygieniatottumukset muuttuneet: kädet pestään ja vesi keitetään lähes jokaisessa kodissa. Kummipostin välityksellä olemme saaneet seurata projektin etenemistä ja Nusulan varttumista - ja kerta toisensa jälkeen havahtua siihen, miten meillä Suomessa asiat ovat olleet hyvin jo kauan. Jäähyväiskirjeissä ilmaistiin haikeitakin tunteita.
Kummipostissa esiteltiin sitten kolmas kummityttö Sharon, joka asuu Kirewan alueella. Uusi kummihanke kattaa 39 kyläyhteisöä. Erityisesti hanke tukee nuoria, orpoja ja riskiryhmään kuuluvia lapsia sekä naisia ja aidsia sairastavia ja heidän perheitään.
Nyt on minun vuoroni lähettää kummipostia, esittäytyä uudelle kummitytölleni. Lapsilla on kaikkialla maailmassa yllättävän samankaltaisia ajatuksia ja unelmia. Toiveena on, että kerron kodistani, perheestäni, suomalaisista tavoista ja luonnosta, omista lapsuuden haaveistani... vaikeampaa, kuin ensi arvaamalta uskookaan.
 |
| Kuva: World Vision |
Samalla on aika postittaa vuoden ensimmäinen joulukortti. Ajoissa, jotta se saavuttaa kaukaisen pikkukylän ennen joulua, Sharonin omalle äidinkielelle käännettynä.
Seuraavaksi mietin, millaisen adventtikalenterin hankin tänä vuonna suomalaiselle kummitytölleni, jonka nimi sattumalta myöskin on Sharon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti