Rullalla vietnamilaisittain

AASIA

 

Vietnamilaisen keittiön suosio kasvaa. Japanilaisen, kiinalaisen, korealaisen ja intialaisen jälkeen se onkin taas uusi, mielenkiintoinen makumaailma. Kansallinen kanakeitto Pho on monelle tuttu.

Uudempaa ovat käsintehdyt vietnamilaiset rullat. 

 

Helsinkiläinen Ravintola Rulla valmistaa vietnamilaisia rullia tilauksesta. Rullan rullia myyvät myös muutamat erikoisruokakaupat. Itse hankin rullan tuoreeltaan Anton & Antonista, joka otti rullat myyntiin hiljattain.

 

 

Ensimmäinen rullasettini sisälsi riisipaperiin käärittyinä yhdistelmät katkarapuja ja ylikypsää porsaankylkeä sekä ylikypsää ankankoipea ja hillottua luomuomenaa.

Kaikki rullat sisältävät lisäksi erilaisia salaatteja, minttua, korianteria, sinimailasen itua ja koristeena vesikrassia. Lisäksi rullissa on riisivermiselliä.

Rullia dipataan kastikkeeseen, jonka maku syntyy esimerkiksi kalakastikkeesta, riisiviinietikasta, ruoko- ja palumusokerista, limemehusta ja chilistä. Rulla-ravintolan kastike oli ohutta ja kullankeltaista. Chilistä ja kalakastikkeesta voi saada myös tuhdimman punaisen dippikastikkeen.

 

 

Toinen rullasetti oli seesamilla marinoitua lohta avocadon tai sitruunahyytelön kera.

 

Rullat ovat mielenkiintoinen vaihtoehto japanilaiselle sushille. Ne edustavat tämän hetken trendikästä sormiruokaa, kevyttä ja sopivan etnistä. Laadukkaat raaka-aineet ja käsityö varmistavat myös laadukkaan lopputuloksen. Kuopuksen mielestä suhsit vievät kuitenkin vielä voiton.

 

Terveisin,

 

PS. 31.1.2013 ilmestyneessä Anna-lehdessä on ravintolapäivän perustajan Olli Sirénin resepti vietnamilaisille riisipaperirullille. Tässä linkki HS:n ohjeeseen.

Vihreän teen voima

MATCHA

Meillä ei nyt kokkailla. Kuopus on ollut nielu- ja kitarisaleikkauksessa ja pystyy nauttimaan vain nestemäistä ravintoa - sitäkin niukasti, koska kivut ovat kovat. Miksi sitten muut perheenjäsenet herkuttelisivat?

On hyvä aika miettiä omaa ruokavaliota ja ottaa vähän kevyemmin. Kokkauksesta jääneen ajan on voinut käyttää paasto- ja puhdistusruokavalioiden opiskeluun ja uusien reseptien etsimiseen. Mielenkiintoinen maailma sekin.

Ihan väkisin ajatukset ovat siirtyneet itämaihin ja erityisesti Japaniin, sillä japanilaista ruokavaliota pidetään yhtenä maailman terveellisimmistä. Japanissa syödään hyvin, mutta siellä joka toinen ei ole ylipainoinen niin kuin pullistuvassa Suomessamme. Salaisuus lienee ruoan laadussa. Päätin haastaa itsenikin ruokavaliotalkoisiin.

Matkasin mielessäni Kioton kultaiseen paviljonkiin ja kävin läpi uudelleen viehättävän teeseremonian.

Muistokuvani palautti mieleeni myös japanilaisten kunniotuksen mäntymetsää kohtaan. Teeseremonian vieraat saivat ihailla rauhoittavaa metsämaisemaa. Miten samantyyppisen maiseman voimme löytää Suomestakin, melkeinpä koti-ikkunasta.

Otin siis esiin japanilaisen hienon hienon vihreän teen, matchan, teevispilän ja -astiaston....ja aloitin oman yksityisen teeseremoniani.

Erittäin hienoksi jauhettu, korkealaatuinen vihreä tee, matcha on vahvempaa ja sitä riittää pieni määrä. Veden lämpötila olisi parhaimmillaan 70 ˚C astetta. Liian kuuma vesi tuhoaa teen aromit ja antioksidantit. Matchan ravintoarvot ja maku syntyvät sen vajoisan kasvupaikan ansiosta. Ravintoarvot ovat korkeat - yksi kupillinen vastaa jopa kymmentä kupillista tavallista vihreää teetä.

Jauhettu, kuivattu macha sekoitetaan kuumaan veteen bambuvispilällä. Vispaus on teeseremonioiden taitolaji ja siinä ei koskaan saa käyttää viallista vispilää.

Työn jälkeen saa nauttia. Siemailla teetä kaikessa rauhassa.

Vihreän teen vaikutuksia terveyteen on tutkittu paljon ja aktiivinen tutkimustoiminta jatkuu kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Tulokset ovat lupaavia ja vihreä tee mielletäänkin täsmäruokiin, koska sillä on useita edullisia vaikutusta terveyteen. 

Meidän perheessä on lentävänä lauseena syöpätutkimukseen liittyvä "pitää metarit loitolla". 
Lause perustuu japanilaiseen tutkimukseen, jonka  mukaan vihreä tee vähentää alkuvaiheen rintasyöpään sairastuneiden naisten riskiä saada etäpesäkkeitä, metastaaseja, imusolmukkeisiin.

Mutta mikä parasta, vihreä tee rauhoittaa ja luo tunnelmaa, vaikka ei uskoisikaan sen terveysvaikutteisiin.

Terveisin,

Bliniviikot kaikilla höysteillä

HERKKUJA

Blinit ovat minusta parasta, mitä joulunjälkeiseen ruokaelämään kuuluu. Ei siis mikään ihme, että nautimme ensimmäiset bliniherkut jo uutena vuotena. Höysteenä oli muikunmätiä ja punasipulia sekä siianmätiä ja kananmunaa ja tietysti venäläisen keittön herkkukermaa, smetanaa.

Ihanaa on myös se, että bliniviikot jatkuvat. Höysteeksi sopivat eri mätien lisäksi myös graavi tai kylmäsuolattu lohi, suolakurkut ja hunaja tai metsäsienisalaatti. Myös katka- tai jokiravuista, sipulista ja crème fraichêsta tehty vaahto. Päälle vastarouhittua mustapippuria myllystä.

Perinteisesti olen aina paistanut tattariblinejä. Tämän vuoden bliniviikkoihin kuuluu kokeilla uutta reseptiä, perunablinejä.

 

Perunablinit

(12 kpl)

 

3 isoa (300 g) jauhoista perunaa

5dl maitoa

2 dl kermaviiliä

20 g hiivaa

1 dl ohrajauhoja

2 dl tattarijauhoja

2 dl vehnäjauhoja

4 kananmunaa (keltuaiset ja

valkuaiset erillään)

voita paistamiseen

 

Keitä perunat kuorineen. Jäähdytä ne, kuori ja raasta. Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Vatkaa sekaan kermaviili, jauhot, keltuaiset ja perunaraaste. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää varoen taikinaan. Paista blinit kullanruskeiksi miedolla lämmöllä, jotta ne kypsyvät myös sisältä.

Perinteisten tattariblinien resepti löytyy aikaisemmasta postauksestani.

Terveisin,

Paha Nuutti pois sen viepi

JOULUN SIIS

Joulu päättyy yleensä loppiaiseen. Paitsi meillä, tänä vuonna. Kuusi on sisällä ja tähdet ikkunoissa. On ollut vähän ohjelmaa:).Töitä ja tyttären kämpän remppaa.
Onneksi on kansanperinne, sieltä sain vielä viimeisen armahduksen asiaan. Vasta Nuuttinahan joulu loppuu!!! Kuusi siis pihalle ja kynttilät kaappiin.

Piparkakkutalon viimeisiä jämiä siivotessani lentävät ajatukseni viime viikonlopun Tallinnan pikavisiittiin, jolloin yllättäen jouduin kaupungin Pipariolympialaisiin - uskomattomaan näyttelyyn, jossa kaikki oli rakennettu pipareista. Tässäpä parhaita makupaloja:

 

 

Laakeriseppele ja strösselikalsarit...

 

Siirapinmakuinen shakkiottelu...

Taidetta...

Figyyreitä...

 

Ja kananlento...

 

Ja paljon paljon muuta. Näyttely oli pakko katsoa hymyssä suin.

 

Terveisin,

Joululahjakirjasta uusi resepti: Merikaalia ja taimenta

VILLIYRTTIKEITTOKIRJA

Vanhin tyttäreni osti minulle joululahjaksi Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan. Lahja kertasi hienosti yhteisen vuotemme, josta olemme nauttineet luonnon helmassa.
Mielessäni kulkivat kuin kuvanauhana nokkoset, kuusenkerkät, yrtit, mustikat, pihlajanmarjat...
Ilahduin lahjasta erityisen paljon. Se vei minut mukanaan  myös jo tulevan kesän odotuksiin.

Minun ja tyttäreni yhteinen rakkaus on myös Jurmon saari ulkosaaristossa. Hän on viettänyt saarella kesätöissä monta kesää ja minä olen vieraillut saarella säännöllisesti.

Villiyrttikeittokirjan yksi resepti on merikaalia ja taimenta. Muutin sen heti mielessäni Jurmon merikaalia ja savukalaa... ja haluaisin kokeilla sitä ensi kesänä.

Merikaali kasvaa ulkosaariston sora- ja hiekkarannoilla. Kirjan mukaan sen kaalimainen maku on voimakas, hieman mahkeahko mutta suolainen. Kukat ovat imeliä. Ruokakasvina merikaali on murea ja mehevä. Siitä voidaan käyttää varret, lehtivarret, lehdet ja kukat.

Merikaalia ei  kuitenkaan saa poimia vapaasti kaikkialla saaristossa, joten minunkin on ensin tutkittava, onko Jurmon merikaali rauhoitettu. Porvoon saariston merikaalit ovat toinen mahdollisuuteni - ja päätän pitää toiveen savukalasta ja merilevästä elossa kesään saakka.

Terveisin,

Mummin hedelmäkakussa maistuu joulu

JOULUN MAKU

Tänään oli vuorossa leivontatalkoot. Vanhin tyttäreni loihti piparkakkutalon osia ja leipoi torttuja. Minun tehtäväkseni jäi joulunmakuinen kakku.
Kaivoin esiin vanhasta vihkostani ikiaikaisen reseptin, sellaisen joulunmakuisen. Kotikutoisen ja lämminhenkisen.

 

Perinteinen hedelmäkakku mummin reseptin mukaan

250g voita

3 kananmunaa

0,5 dl kermamaitoa

1,5 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

200 g kuivattuja hedelmiä

1 rkl konjakkia

 Liota hetki kuivahedelmiä ja leikkaa ne pieniksi. Sekoita joukkon jauhot ja leivinjauhe.
Vatkaa voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen hyvin sekoittaen. Lisää joukkoon hedelmien ja jauhojen sekoitus ja kermamaito. Lisää lopuksi tilkka konjakkia halutessasi. Laita taikina voideltuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa 45 - 60 min.

Lucia-pulla lämmitti lumipyryn jälkeen

LUCIANPÄIVÄNÄ

Ajoin kotiin pitkin liukasta moottoritietä lumipyryn saattelemana. Mietin Lucian tuomaa valoa ja ajattelin Lucian erehtyneen päivästä. Vanhaan tapaan olin kuitenkin suunnitellut leipovani Lucia-pullia ja päätin pitää perinteestä kiinni. Oli kuitenkin 13. joulukuuta.

Mietin, miten sitkeässä perinteet kulkevat mukana. Lucian päivä on alun perin tullut perheeseeni Ruotsissa vietettyjen vuosien kautta. Jo lapsuudessani tiesin, mitä "lussekatter" ovat. Myöhemmin äitini oli aktivistina tuomassa ruotsalaisia Lucia-perinteitä jopa Savon sydämeen ja sisarenikin kruunattiin Luciaksi.

Tänään Helsingin Tuomiokirkossa kruunattiin Suomen Lucia, Porvoon raatihuoneella Porvoon Lucia ja Savossa, Lapinlahdella Lucia-mummo. Meillä sytytettiin kynttilät ja nautittiin tuoreen pullan tuoksusta. Otettiin lasi maitoa ja herkuteltiin pehmeällä nisulla - vehnäsellä mummojen tapaan.

 

 

 

Lucia-pullat syntyvät ihan tavallisesta pullataikinasta. Halutessaan taikinaa voi maustaa sahramilla.

Taikinasta muotoillaan ässiä, jotka koristellaan rusinoilla. Viitseliäimmät laittavat ässät vielä ristiin ja saavat aikaan Hannun vaakunaa muistuttavan jättipullan.

 

 

Valoa!

 

Toivottaa

Hurmaavat suomalaiset lakkiaiskakut

LAKKIAISBUFFET

Kummityttöni lakkiaisbuffet oli taitelijoiden taidonnäyte. Kaikki oli valmistettu itse ja somistettu sankarittaren maailmaan sopivasti. Tarjoilussa oli myös cross-kitchen tunnelmaa. Suolapaloissa näkyivät päivänsankarin puoliksi azerbaitzanilaiset juuret. Juhlakakut ja pikkuleivät oli taas leivottu suomalaisen mummin reseptien mukaan.

 

Tarjolla oli valkoinen, sitruunalla maustettu täytekakku, josta oli leivottu myös gluteeniton vaihtoehto. Tuore pinkki ruusu koristi upeasti kakkua ja yhdisti sen taiteilija Kristiina Leinon kukkatauluun, joka oli tuotu vanhaan pappilaan vartavasten kahvipöytää koristamaan. 

Toinen hurmaava kakku oli marenkinen ja mokalta maistuva Britakakku.

 

Britakakku

Pohja:

125 g voita

1 dl sokeria

2 keltuaista

1 dl maitoa

1,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

 

Vaahdota rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon keltuaiset yksi kerrallaan. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Voitele leivinpaperi. Levitä taikina sen päälle uunipannun kokoiseksi levyksi.

 

Pinnalle pähkinämarenki:

3 valkuaista

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

50 g jauhettua hasselpähkinää

 

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja vatkaa sokerit vähitellen joukkoon  ja lisää lopuksi pähkinäjauhe. Kun seos on jäykkää, levitä se pohjataikinan päälle. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa 20–30 minuuttia, kunnes marenki on kauniin vaaleanruskeaa. Anna jäähtyä.

Mokkakerma täytteeksi:

3 dl kuohukermaa

3 rkl tomusokeria

3 rkl vahvaa espressokahvia

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta tomusokerilla ja kahvilla.

Kakun kokoaminen

Täytä kakku vasta juuri ennen tarjoilua, jolloin marengin rapeus säilyy.

Puolita jäähtynyt kakkulevy. Nosta toinen puolikas tarjoiluvadille.

 Levitä päälle mokkakerma. Nosta toinen kakkulevy päälle.

 

Terveisin,

 

 

Lakkiaisbuffetissa mukana azerien ruokaperinteitä

RUOKAJUURET

 

Ihanan kummityttöni lakkiaisia vietettiin tänä viikonloppuna. Juhla oli lämminhenkinen ja täynnä musiikkia, kuten laulua opiskelevan sankarittaren juhlissa sopiikin olla.

 

Ilokseni huomasin, että tarjoilubuffetissa oli otettu huomioon sankarittaren puoliksi azebaitzanilaiset juuret. Lihapullien sijaan buffetistä löytyi Azerbaizanin perinneherkku: viinilehtikääryleet, jotka perheen taiteilijaystävätär oli huolella käärinyt ja hellyydellä hauduttanut perinteisen reseptin mukaan. Tarjolla oli lisäksi sankarittaren äidin loihtimaa piirakkaa fetatyyppisestä juustosta, joka sekin on azerien vuoristosta kotoisin oleva perinneherkku.

 

Mieleeni palasi juhlan makujen myötä elävästi juhlan sankarittaren kanssa tehty unohtumaton matka Azerbaizaniin, hänen toisen sukunsa juurille.

 

 

Azerbaitzanilaiset viininlehtikääryleet bakulaisen caravanravintolan alkupalana....

...ja suomalais-azerbaizanilaisissa lakkiaisissa.

 

 

 Viinilehtikääryleet tarjoillaan perinteisesti tzatzikin kera.

 

 

Fetatyyppinen juusto syntyy Kaukasuksen pienissä vuoristokylissä vuohenmaidosta.

 

 

Viininlehtikääryleet 

 1 tlk säilöttyjä viininlehtiä

 

Täyte:

250 g lampaanjauhelihaa

1 sipuli

1 mieto chili

1 prk tomattipyreetä

1/2 dl hienonnettua persiljaa

2 rkl kuivattua minttua tai

1/2 dl tuoretta marokonminttua

1/2 dl pitkäjyväistä riisiä

1/2 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

1/4 dl oliiviöljyä

 

Hauduttamiseen:

1/4 dl oliiviöljyä

1/2-1 dl sitruunamehua

kiehuvaa vettä

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Hienonna sipuli. Sekoita kulhossa jauheliha, sipulisilppu, hienoksi pilkottu chili, tomaattipyre, persilja, minttu, riisi, mausteet ja öljy. Rullaa viininlehdet varovasti auki. Levitä lehdet työlaudalle ja pane niille ruokalusikallinen täytettä. Kääri rullalle. Lado kääryleet tiiviisti uunipellilla niin että saumakohta tulee pohjalle. Kaada päälle öljyä, sitruunamehua sekä kiehuvaa vettä niin paljon, että kääryleet peittyvät.  Hauduta miedolla lämmöllä 30-40 minuuttia.  Tarjoa maustamattoman turkkilaisen jogurtin tai tzatzikin kera.  

Terveisin,

 

Pikkupurtavaa joulua odotellessa

VALMISTA TAPASTELLEN

 

Kun työpäivä venyy yllättäen ja on vain hetki aikaa kaapata mukaan tarjoilu illanistujaisiin, ovat hyvät neuvot kalliit:). Kokkaamaan ei ehdi, on valittava valmista. Minulle kävi juuri näin.

 

Mutta oli hienoa taas kerran huomata, että läheiset ystävät ja perhe tekevät tunnelman joka tapauksessa. Ilta oli onnistunut ja myös vähän joulunmakuinen.

 

 

Näin joulun alla innostuin pateista. Sieinipateesta, pippuripateesta ja puolukkapateesta. Kaikki osoittautuivat herkullisiksi ja jäljelle ei jäänyt suupalaakaan. Italialaiset ilmakuivatut nautasiivut olivat myös herkullisia.

 

Mäti on monen herkku. Tässä kertaa valitsin muikunmätiä. Kaveriksi perinteiseen tapaan smetanaa, sipulia ja mustapippuria ja tummaa leipää.

 

 

 Juustoja on aina helppo tarjota ja ne maistuvat pitkin iltaa. Valitsin tällä kertaa kotimaisia pienjuustoloiden herkkuja:  Kolatun juustolan chevreä, savolaisen  Peltolan sinihomejuustoa sekä Kolatun Ruskaa, paistettua munajuustoa. Lisukkeena tarjosin kotitekoisia marjahyytelöitä.

 

 

Terveisin,