Vanhin tyttäreni osti minulle joululahjaksi Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan. Lahja kertasi hienosti yhteisen vuotemme, josta olemme nauttineet luonnon helmassa.
Mielessäni kulkivat kuin kuvanauhana nokkoset, kuusenkerkät, yrtit, mustikat, pihlajanmarjat...
Ilahduin lahjasta erityisen paljon. Se vei minut mukanaan myös jo tulevan kesän odotuksiin.
Minun ja tyttäreni yhteinen rakkaus on myös Jurmon saari ulkosaaristossa. Hän on viettänyt saarella kesätöissä monta kesää ja minä olen vieraillut saarella säännöllisesti.
Villiyrttikeittokirjan yksi resepti on merikaalia ja taimenta. Muutin sen heti mielessäni Jurmon merikaalia ja savukalaa... ja haluaisin kokeilla sitä ensi kesänä.
Merikaali kasvaa ulkosaariston sora- ja hiekkarannoilla. Kirjan mukaan sen kaalimainen maku on voimakas, hieman mahkeahko mutta suolainen. Kukat ovat imeliä. Ruokakasvina merikaali on murea ja mehevä. Siitä voidaan käyttää varret, lehtivarret, lehdet ja kukat.
Merikaalia ei kuitenkaan saa poimia vapaasti kaikkialla saaristossa, joten minunkin on ensin tutkittava, onko Jurmon merikaali rauhoitettu. Porvoon saariston merikaalit ovat toinen mahdollisuuteni - ja päätän pitää toiveen savukalasta ja merilevästä elossa kesään saakka.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti