Kaukaasian ja Pohjois-Afrikan ruoat ovat tulleet perheenjäsenilleni tutuksi sukulaistemme kautta. Innostuin siis valtavasti, kun luin lehdestä, että Kallion kulmille on avattu uusi entoravintola Sandro. Se tarjoilee herkkuja Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tyyliin.
Ystäviltäni opin, että ravintolan rentoon ja nuorekkaaseen ilmapiiriin ei kannata mennä pönöttämään jakkupuvussa. Siispä kutsuin nuorisoni mukaan ja soluttauduin joukkoon pakkaseen sopivassa jättisuuressa villapaidassa ja kaulan ympärille kiedotussa paksussa huivissa. Pitkän pöydän ääressä vaihdettiin kuulumiset ja innostuttiin etnosta. Irtauduimme hetkeksi kiireestä, rutiineista ja jopa Helsingistä.
Koko seurueemme piti sekä tunnelmasta että ruoasta. Meille tarjoiltiin milloin englanniksi, milloin suomeksi. Välillä annokset tuotiin pöytää laulaen.
Suosio oli niin suuri, että päätin vielä samalla viikolla kutsua sisareni perheen viettämään kanssamme sisareni syntymäpäiväiltaa. Myös perheen suloinen kuopus sopeutui iloiseen tunnelmaan ja johti seuruettamme pöydän päässä syöttötuolista käsin.
Osa nuorisosta valitsi listalta afrikkalaisen katukeittön Batbout Burgerit. Marokkolaisen leivän välissä oli pitkään hautunutta "nyhtö"ankkaa tai tunisialaisessa Tabil-mausteseoksessa kypsynyttä lammasta korianterin kera.
Burgerin kera tarjoiltiin lautasellinen salaattia ja ihania maustetahnoja.
Katukeittiön alkupaloina olivat marokkolaiset pastillapiiraat liha-, kala- tai juustotäytteellä.
Kaikissa salaateissa on runsaasti salaatinlehtiä ja yrttejä, oliiveja, granaattiomenan siemeniä sekä taivaallisen hyvää luomubulgurista, sipulista, kurkusta, tomaatista, mintusta ja persiljasta valmistettua tarboulehia. Tarjoilijamme esitteli myös ylpeänä itse säilötyt, erityisen maukkaat sitruunalohkot.
Minun valintani olivat merenelävät. Sahramilla maustetussa sitruunakermassa haudutetut simpukat makeahkon itseleivotun leivän kera hivelivät makuhermoja.
Toisella kerralla kokeilin valkosipulivoissa kypsytettyjä jättikatkarapuja kaikkien tahnojen kera.
Kokit edustavat itsekin näiden maiden ruokakulttuuria ja tietävät siis makujen salaisuudet. Kurpitsahummuksen, minttujogurtin, pestoharissan ja avokadotahna moutabelin aitous tuli testattua seurueemme egyptiläisen jäsenen maulla. Maut tuntuivat olevan kohdallaan.
Opin myös, että tahnoissakin on hiuksenhienoja maakohtaisia eroja esimerkiksi Tunisian, Marokon, Egyptin ja Libanonin välillä. Sandrossa ne fuusioituvat sulassa sovussa.
Jälkiruokina nautimme pannacottaa...
... talon baklavaa
Ja eräänlaista aprikoosipannacottatorttua.
Lopuksi siemailimme minttuteetä - Marokon mintusta, oletan.
Seurueemme graafikot arvioivat ravintolan astiaston olevan enimmäkseen tunisialaista designia.
Onneksemme emme joutuneet tiskaamaan.
Kolmannen linjan Sandroon palaan vielä.
Sitä ennen saan kokeiluun eqyptiläisten tätien ja sisarten reseptejä.
Tuskin maltan odottaa!
Terveisin,
2 kommenttia:
Jos kupit ovat kuten kuvassa niin vasemmalla olevat ovat marokkolaista designia(Safi) kun taas keskellä näyttävät tunisialaiselta mutta voivat olla kyllä fezistä.
Kiitos muuten ravintola vinkistä.täytyy viedä ystävä lounaalle :)
Kiitos viestistä ja astiadesignin täydennyksestä. Toivottavasti lounas maistui.
Lähetä kommentti