Perhospastapäivä - Farfalle-ilottelua

Löysin kotikauppani hyllystä hauskoja käsintehtyjä italilalaisia perhospastoja. Ja siitäkös ilottelu alkoi.

Miten kauniita nämä olivatkaan. Mustavalkoiset Farfalle Zebrat saavat värinsä mustekalan musteesta. Värikkäät Farfalle Fantasiat puolestaan ovat luonnonmukaisesti pinaatilla, paprikalla ja punajuurella ja kurkumalla värjättyä. Ilolla panin merkille, että kauniit värit säilyvät myös keittettäessä.

Ja reseptitikin ovat yksinkertaisia. Ideat niihin lainasin Saku Tuomisen 

pastakirjasta Aglio & Olio. 

Raaka-aineita on vähän ja niistä syntyy herkullisia makuyhdistelmiä.

Ensimmäisenä helppo pinjansiemenkastike vaikkapa herkulliseen alkupalapastaan.

Farfalle con pinoli

1/3 pakkausta farfalleja (n. 80 g)

1/2 dl pinjansiemeniä

25 -50 g voita 

tuoretta basilikaa

parmesaani-juustoa

mustaapippuria myllystä 

oliiviöljyä

(sormisuolaa)

Paahda pinansiement kuivassa pannussa niin, että ne saavat hieman väriä. Jätä ne odottamaan.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan 6-8 minuuttia. Sulata voi ja sekoita se pastaan. Lisää pinjansiemenet ja basilikanlehdet. Mausta pippurilla ja sormisuolalla. Kaada joukkoon tilkka oliiviöljyä. Raasta päälle parmesaania.

Seuraava perhospasta sopii juuri kauden uusien pienien naattiporkkanoiden 

ja makeiden herneiden kanssa. 

Hienot miedot maut tulevat esiin.

Farfalle con pistelli e carote

1/3 pakkausta farfalleja (n. 80 g)

1 uusi sipuli

2 pientä uuden sadon porkkanaa

muutama herneenpalko kuorittuna

1 dl ruokakermaa

tuoretta persiljaa

mustapippuria myllystä

sormisuolaa

Pilko porkkanat ja silppua sipuli. Freesaa niitä pannussa ja hauduta hiljaisella lämmöllä, kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Lisää joukkoon kerma ja herneet. Keitä, kunnes herneet pehmenevät hieman. Keitä pasta ohjeen mukaan 6-8 minuuttia. Sekoita kastike pastaan. Rouhi päälle pippuria ja ripottele sormisuolaa. Lisää lopuksi tuoretta persiljaa.

Molemmat ohjeet voi tehdä myös värjäämättömällä perhospastalla.

Terveisin,

Espanjalaista keittotaidetta Hieronymus Boschin epäeläinkulhoista

Joitakin vuosia sitten kävin kuopukseni kanssa Madridin Prado-taidemuseossa ja pienen suostuttelun jälkeen sain hänet tutustumaan kanssani Boschin maalauksiin. Mikä ilo sitten syntyikään, kun taidekierroksen päätteeksi museon designkaupasta löytyivät koko matkan supertuliaiset - juuri Hieronymus Boschin taulun innoittamana tehdyt designtuotteet: astiat, lehtiöt, pinssit ja penaalit:). Hieronymus maalasi mielellään erilaisia eläinhahmoja ja epäeläimiä. Näihin olivat modernit designerit tarttuneet ja tuoneet keskiajan nykypäivään.

Tänään kokkasin espanjalaisia kylmiä keittoja ja tarjoilin ne Hieronymuksen kunniaksi Pradosta ostetuista "Maallisten ilojen puutarha" -kulhoista.  Koiramaisella otuksella somistettu vihreä keittokulho sopi minttuisen kurkkukeiton tarjoiluun.

Hunajainen minttu-kurkkukeitto

(2-3 annosta)

1 keskikokoinen kurkku

5 dl hunajajogurttia 
(tai maustamatonta luonnonjogurttia ja 
1/2 dl juoksevaa hunajaa)

1 valkosipulin kynsi

iso kourallinen tuoretta minttua

1 limetin mehu

mustapippuria myllystä

 (ripaus sormisuolaa)

Huuhtele ja pilko kurkku. Lisää joukkoon jogurtti ja muut ainekset. Sekoita tasaiseksi keitoksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Kaada tarjoilukulhoihin ja koristele mintulla. Nauti viileänä.

Punainen liskokulho puolestaan tuntui luontevalta valinnalta punasävyiseen, 
tomaattipohjaiseen gazpachoon.

Kylmä Gazpacho-keitto:

2 viipaletta vaaleaa leipää (saa olla kuivahkoa)

1 kurkku

1 punainen paprika

2 rasiaa (250 g) maukkaita miniluumutomaatteja

1 sipuli

2-3 valkosipulinkynttä

2 rkl oliiviöljyä

mustapippuria myllystä

Pilko ainekset ja sekoita ne keskenään sauvasekoittimella. Rouhi päälle mustapippuria.

Viilennä keitto kylmäksi jääkaapissa.

 Jotenkin tämä tuntui ajankohtaiselta, sillä uutisissa on kesän aikana näyttävästi tuotu esiin 1500-luvun flaamilaisen taiteen mestarin, Hieronymus Boschin juhlavuotta. Taiteilijan kuolemasta on tänä vuonna kulunut 500 vuotta. Madridin Prado-taidemuseossa on nyt esillä Boschin kaikkien aikojen merkittävin kokoelma. Taiteilijan tunnetuin teos on kolmiosainen, puupaneelille maalattu 

"Maallisten ilojen puutarha".

Terveisin,

 

Mansikka-raparperi herkkupiiras erityisruokavalioihin

Kesä maistuu marjoille ja makealle. Kahvivieraat ovat tervetulleita pihaterasseille ja mökeille. Mutta, mitä tarjota, jos vieras noudattaa erityisruokavaliota. Itse ratkaisin asian kehittämällä mansikka-raparperipiiraan, joka sopii monille. Se on gluteeniton, sokeriton, maidoton ja munaton. Sopii siis myös vegaaniin ruokavalioon. Helppo valmistaa ja maistuu herkulliselta.
Mansikat ja cashew-pähkinät eivät sovi kaikille, mutta piirakan ohjetta voi soveltaa ja myös mahdolliset lisäkkeet voi valita maun mukaan.

Mansikka-raparperipiiras erityisruokavalioihin

Pohja:

3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

1 dl kookosjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 dl rypsiöljyä

1 dl vettä 

Täyte:

1 litra mansikoita

400 g raparperia

1/2 dl vettä

0,5-1 dl stevia makeutusjauhetta (esim. Hermesetas)

1/2 dl cashew-pähkinöitä

Sekoita kaurahiutaleet ja kookosjauhot, lisää joukkoon leivinjauhe. Kaada joukkoon rypsiöljy ja sekoita, lisää tarpeen mukaan n. 1dl vettä, jotta saat kiinteän taikinan. Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja paista 175 asteessa n. 10 minuuttia. Valmista sillä aikaa täyte.

Kuori ja pilko raparperit. Laita ne kattilaan ja kaada päälle tilkka vettä. Keitä pehmeäksi seokseksi. Lisää makeutusjauhetta maun mukaan. Kaada raparperiseos esipaistetun pohjan päälle. 

Lado seuraavaksi mansikat ja ripottele lopuksi pinnalle hienonnetut cashew-pähkinät.

Paista uunissa vielä noin 10 minuuttia.

Koristele piiras mahdollisuuksien mukaan mansikan tai mintun lehdillä.

Herkullinen piiras maistui kaikille, myös niille, jotka eivät noudata mitään erityisruokavaliota. Tyttäreni päätti nauttia oman piirakkansa pehmeän vaniljakastikkeen kera, toiselle maistui jäätelö.

Vaniljakastike voi tietysti olla myös laktoositon ja jäätelö vaikka soijajäätelöä - tilanteen mukaan.

Kesäkeittiössä on helpotus, jos yksi ja sama tarjottava sopii kaikille.

Terveisin,

Juhannussmoothie melonista ja mustikoista

Juhannus on keskikesän juhla, satoi tai paistoi. Ja sitä voi juhlistaa luonnon helmassa vaikkapa raikkaalla smoothiella, joka syntyy helposti melonista ja mustikoista. Muuta ei välttämättä tarvita. Juhannusmaljan voi Rion Olympiavuoden kunniaksi nostaa vaikka brasilialaisen muotoilun ikoneiksi nousseita laseista.

Meloni-mustikka smoothie

500 g vesimelonia 

1 dl pensasmustikoita

Kuori ja pilko vesimeloni kannuun tai korkeareunaiseen kulhoon, 

kaada joukkoon mustikat.
Sekoita sauvasekoittimella smoothieksi.
Kaada laseihin ja nauti.

Kesäkattaukseni lasit ovat Punavuoressa sijaitsevasta Mokosta hankitut legendaariset brasilialaiset juomalasit, joita on valmistettu vuodesta 1947.
Lasit on esitelty brasisilaisen muotoilun symboleina New Yorkin modernin taiteen museossa MOMAssa vuonna 2009.
Joka kodin ja kuppilan lasit sopivat kaikkiin kesäjuomiin, myös olutlaseiksi. Vaso Americano -nimiset lasit on suunnitellut Nadir Figueiredo. Mokosta niitä löytyy kolmea eri kokoa, Riosta enemmänkin.

Lupiini on luonnonkukista yksi suosikkini. Poimin niitä usein juhannuspöytään.

Tänä vuonna lupiinit päätyivät myös kesäpöytäliinaksi Pentikin uuden kuosin myötä.

Terveisin,

Avokado-cappucinoa alkuun

Avokadokeittoa, mansikoita, syreeninkukkia... Niistä on kaunis yllätyspöytä katettu.
Tyttäreni tulivat kokkaamaan ja loihtivat mitä ihanimman kesäaterian.

Avokado-cappuccino

(5 henkilölle)

5 kypsää avokadoa

reilu 1/2 tlk kookosmaitoa 

1-2 limen mehu

3 oksaa tuoretta minttua

1/2 kurkku

1 dl kuivaa kuohuviiniä

mustapippuria myllystä

(suolaa)

koristeluun turkkilaista jogurttia tai kuohukermaa

Kuori avokadot ja poista kivi. Hienonna avokadot, kurkku ja mintunlehdet 

kookosmaidon kera sauvasekottimella. 

Lisää joukkoon limemehu. Rouhi pippuria myllystä ja lisää halutessasi suolaa.

Sekoita lopuksi juuri ennen tarjoilua joukkoon kuohuviini.

Annostele tarjoilukulhoihin ja koristele kermalla/turkkilaisella jogurtilla.

Raikkaan alkukeiton jälkeen odotti vielä toinenkin yllätys:

Paahdettua vuohejuustoa hedelmäisen salaatin päällä kanafileen kaverina.
Pääkokkina kaikessa keskityttöni.

Annoksen koristelun täydensivät pihapuusta napatut syreeninoksat - joita saa ihan luvalla syödä.

 Terveisin,

Nyhtökauraburger

Kaurasta, härkäpavuista ja herneistä valmistettu nyhtökaura on uusi hittituote, joka on ylittänyt uutiskynnyksen myös kaikissa päämedioissa. Tänään onnistuin ostamaan paketin jokaista markkinoilla olevaa makuvarianttia ja maistelu voi alkaa.

Valmistimme kuopukseni kanssa iltapalaksi nyhtökauraburgereita. Burgersämpylät leivoin kauraisista sämpyläjauhoista. Halusimme valmistaa kokonaan kasvispohjaisen aterian.

Nyhtökaura on tuotteena on innostava kokonaisekologisuutensa vuoksi. Lisäksi se on kotimainen uusi innvaatio, joka on myös terveysarvoiltaan hyvä: paljon hyvälaatuista proteiinia, kauran kuituja ja pehmeää kasvisrasvaa.
Nyhtökaura on valmiiksi kypsennetty, se tarvitsee vain kuumentaa. Sitä voi käyttää proteiinilähteenä monissa ruoissa esimerkiksi jauhelihan tai kanasuikaleiden tapaan. Rasioiden pahvikääreissä on mukana helppoja reseptejä. Visuaalisesti nyhtökaura ei ole erityisen houkutteleva, mutta "pulled" ruokien villityksen vuoksi se näyttää tutulta ja kuitenkin syötävältä.

Nyhtökauraburger

Täyte

1 punasipuli

1 mieto punainen chili

oliiviöljyä 

ripaus sokeria
kourallinen tuoretta timjamia hienonnettuna

250 g rasia maustamatonta nytkökauraa

mustapippuria 

Pilko sipuli hienoksi ja kuullota silppu öljyssä, lisää joukkoon pilkottu chili, timjami ja ripaus sokeria, Sekoita. Lisää tarvittaessa tilkka vettä. Lisää joukkoon nyhtökaura ja kuumenna. Rouhi päälle pippuria myllystä.

Kauraiset burgersämpylät

5 dl vettä

2 rkl siirappia

1ps (11 g ) kuivahiivaa

10-12 dl kauraisia sämpyläjauhoja

0,75 dl rypsiöljyä

pinnalle seesaminsiemeniä

Sekoita siirappi reilusti kädenlämpöiseen veteen (+ 42 astetta). Vatkaa joukkoon kuivahiiva, joka on sekoitettu jauhoihin. Vaivaa taikinaan loputkin jauhot ja lisää vähitellen rypsiöljy alustaessasi. Kohota taikinaa noin puoli tuntia. Leivo sämpylät ja laita ne uunipellille. Kohota vielä heteki. Sivele lopuksi sämpylöiden pinta vedellä ja ripottele päälle esimerkiksi sesamisiemeniä. Paista 225 asteisessa uunissa 12-15 minuutin ajan.

Kokoa burgerit mieleiseksesi. Laita väliin salaattia, nyhtkökauratäytettä, halutessasi ketchuppia.

Meidän mielestämme täyte on hyvä ja sopivan mausteinen. Rasiallinen nyhtökauraa tuntui riittoisalta, koska se on täyttävää. Totesimme, että määrällisesti sitä tarvitaan jauhelihaa vähemmän kylläisen tunteen aikaansaamiseksi.
Ei jäänyt maistelu tähän kertaan.

Terveisin,

Raparperi-vuohenputkipiirakka

Pihapiirin vuohenputket päätyivät tänään pataan raparperien kaveriksi. Syntyi piirakka keväiseen kahvihetkeen. 

Nuorista vuohenputkista voi käyttää sekä lehdet että varret. Syötäviä ovat myöhemmin myös kukat. 
Maku on keskivahva - myös vähän sitruunainen. Hienonnettuna vuohenputki sopii lähes kaikkiin ruokiin. Vuohenputkea voi käyttää salaateissa, salaattiöljyssä, leipätaikinassa, pastassa. Se maistuu myös perunan kanssa ja erilaisissa keitoissa.

Vuohenputki sisältää C-vitamiinia.
Perinnelääketieteessä sillä on hoidettu mm. reumattista särkyä ja kihtiä.

Yhteen desilitraan silputtua vuohenputkea tarvitaan noin 3 dl vuohenputkia kerättynä.
Ihan ei taida etupihan kasvustoa syömällä saada tasaiseksi, 
mutta on hyvä tietää, että lähes yhtymätön raaka-ainemaa aukeaa suoraan ovelta.
Pieni kesäsade huuhteli sopivasti kasvit ennen keräämistä.

Raparperi-vuohenputkipiirakka

1 dl ruokosokeria

2 dl spelttijauhoja

1 dl kaurahiutaleita
1/2 tl leivinjauhetta
1  kananmuna

1 dl rypsiöljyä

Täyte

500 g  raparperia

n. 3 dl vuohenputkia kerättynä (n. 1dl silputtuna)

0,75 dl ruokosokeria

Sekoita ruokosokeri, spelttijauhot, kaurahiutaleet ja leivinjauhe. Lisää kananmuna ja sekoita. Lisää lopuksi rypsiöljy ja nypi murotaikinaksi. Painele taikina öljytyn piirakkavuoan pohjalla. Paista pohjaa uunissa 175° asteessa noin 10 minuuttia. Valmista täyte sillä aikaa, kun piirakkapohja paistuu uunissa.

Leikkaa raparperi noin sentin paloiksi ja hakkaa vuohenputki hienoksi silpuksi. Laita raparperit kattilaan sokerin ja vesitilkan kanssa. Hauduta kunes raparperit ovat pehmenneet hillokkeeksi. Lisää joukkoon hienoksi silputtu vuohenputki. 

Levitä raparperi-vuohenputkiseos esikypsennetyn piirakkapohjan päälle. Paista vielä uunissa 175° asteessa 8-10 minuuttia. Anna jäähtyä. Tarjoile piiras vaniljajäätelön, vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kera.

Terveisin,

Villiyrtit parhaimmillaan!

VIlliyrttikausi on taas parhaimmillaan, kun Suomen ihana luonto on herännyt henkiin!
Tyttäreni ansiosta hurahdin villiyrtteihin neljä vuotta sitten, kun sain häneltä lahjaksi Sami Tallbergin ensimmäisen villiyrttikirjan. Siitä asti kevätluonnon herääminen on ollut myös meidän keittiössä yhtä juhlaa.

Alla olevasta linkistä löydät blogini kaikki villiyrittirseptit. Koivumahlasta kuusenkerään, ketunleivästä nokkosiin, voikukasta laventeliin, mustikanlehdistä ruusuihin...

http://prinsessojenkotitalous.blogspot.fi/…/label/Villiruoka

Ihania hetkiä luonnon antimien parissa!

Terveisin,

Barista workshopissa syntyi ensimmäinen Latte Artist -kokeilu

Helsinkiläinen Kaffa Roastery järjestää Helsinki School of Coffee -koulussaan kursseja myös kahvista kiinnostuneille kotibaristoille. Tyttäreni oli bongannut tämän ja osti minulle lahjaksi Barista Workshop -kurssin.
Eilen illalla sitten pääsin tutustumaan kahvin mielenkiintoiseen maailmaan ja sain tehdä elämäni ensimmäisen "Latte Artist" -kokeiluni. Syntyihän se sydän kahviin. Uskon, että harjoittelu tekee minusta vielä mestarin:).

Kahvikoulussa järjestetään erilaisia kahvin maailmaan liittyviä lyhyitä kursseja sekä myös teekursseja. Minua kiinnosti erityisesti kotibaristan taitojen kasvattaminen.

Ensimmäinen tuplaespressoni oli onnistunut. Syntyi hyvä crema ja myös uuttamisaika meni nappiin.

Alla oleva lyhyt ja ytimekäs kahviresepti kiteyttää lyhykäisyydessään koko illan opin:

• Espresso kannattaa useimmiten tehdä suoraan tuplana (ainakin, jos pitää kahvista)
• Cafe latten pohjana käytetään tuplaespressoa (cappuccinossa tavallisesti vain espressoa)
• Hyvä tuplaespresso syntyy kun valitaan 17,2 g jauhettua kahvia ja kuppiin saadaan 35 g valmista espressoa.
• Sopiva uuttamisaika on 25-30 sek. Tämä varmistaa, että vain parhaat aromit tulevat mukaan.

Yksinkertaisen tuntuista, mutta illan edetessä sai huomata, että amatöörille ei kuitenkaan ihan yksinkertaista. Kahvi jauhettiin ja punnittiin. Opeteltiin oikea tapa tasoittaa kahvi kahvaan ja tampata se. Huomattiin, että tappauksen voimalla on merkitystä. Tavoitteena on saada aikaan tasainen ja yhtenäinen kahvikakku, jonka läpi vesi ei löydä helppoja uria vaan kahvin uuttamien sujuu tasaisesti.

Pieni koulutustila oli sopivan intensiivinen pikkutarkkojen ohjeiden seuraamiseen espresson oikeaoppisessa valmistuksessa.

Maidon vaahdotus oli oma mielenkiintoinen kokonaisuutensa, jonka päätteeksi saimme kokeilla ensimmäiset omat "Latte Artist" -kahvit.

Kaffa Roastery toimii Pursimiehenkadulla.

Kahvilatila on moderni ja pelkistetty. Saimme kuulla, että kahvila toimii niin kuin opettaa.

Jokainen kahvi punnitaan ja ajastetetaan laadun varmitamiseksi.

Kotilukemiseksi hankin vielä lukemista. Näin oyntyy kahvi - tiedettä pavuista on erinomainen johdatus kahvin maailmaan.

Suosittelen kurssia ihan ehdottomasti, jos kahviharrastus kiinnostaa.

Terveisin,