Maassa maan tavalla

TALVEN OLEMUS

Pakkasmittari näytti tänäkin aamuna -22 astetta. Moni suomalainen iloitsee siitä, että auto lähtee käyntiin, lämmitysöljyä tai -sähköä on riittävästi, villapipo ja paksut hansikkaat tuli hankittua tai että bussi on aikataulussa. Siperia on opettanut meitä selviytymään.

Hammasta purren siedämme pakkasta ja jossain sielun sopukoissa ehkä vähän nautimmekin siitä. Ja moni pitää ainakin talvesta, vaikka ei tunnustautuisikaan paukkupakkasten ystäväksi.
Itse nukuin viime yönä urheilukerrastossa ja villasukissa. Ei palellut.

Tyttäreni kävi äskettäin Barcelonassa ja ikuisti kamerallaan etelän näkemyksen ja haaveen talvesta. Styroksinen lumi ja muoviset jääpuikot ovat ihan totta! Muodin mukaan stailattuina. Tämän nähtyäni en enää ihmetellyt, miksi me suomalaiset emme tarkene espanjalaisissa talvitakeissa.

Ehkä etelässä haaveillaan lumesta ja talven tunnelmasta samaan aikaan, kun tuhannet suomalaiset pakkaavat hiihtolomakassejaan lähteäkseen pakkasta karkuun etelän aurinkoon. Mitä kauemmaksi,sitä parempi, on monen ajatuksena. Ymmärrettävää, sillä Barcelonan ylpeys, Antonio Gaudin luomuksilla somistettu Parc Grüelkin näyttää tähän aikaan talviselta. Ihmiset kulkevat siellä + 10 asteeseen tarkoitetuissa talvitakeissaan.

Kuvat: Laura Sarvanto


Pakkasterveisin,

Ystävänpäivää!

HAPPY VALENTINE'S!

Miten ihanaa tänään olikaan aloittaa työt. Heti aamusta tuli iloisia ystävänpäiväpuheluita. Ja työpaikalle päästyäni huomasin, että kahvipöytämme alkoi täyttyä ihanista, pienistä toivotuspaketeista. Yksi ja toinen oli halunnut muistaa työyhteisön ystäviä!!

Meille kehkeytyi nyyttärit, joissa oli hyvin kansainvälinen tunnelma.

Oli ranskalaisia Macaroneja...

...belgialaisia suklaakonvehteja...

...porvoolaisia marmeladeja...

...belgialaisia suklaasydämiä...

... ja sokerina pohjalla englantilainen Throntons konvehtirasia suoraan Cambridgesta.

Oikein hyvää ystävänpäivää!

Pokrovan borssikeittoa

KIIREENTÖNTÄ RUOKAA

Teimme vanhimman tyttäreni kanssa eilen ajoretken Kirkkonummella toimivaan Pokrovan Ortodoksiseen veljesyhteisöön. Pokrovassa oli nimittäin borssi take away päivä.

Veljeskunnan kokki valmistaa Isä Haritoman kuuluisaa borssikeittoa myytäväksi noin kerran kuussa ennakkotilausten perusteella ja noutopäivät ilmoitetaan netissä. Keiton kaveriksi ostimme kaalipiirakoita ja lisäksi muutaa tarttui kotona leivottua leipää sekä kuivattuja sieniä.

Ihana kiireettömyyden tunnelma valtasi meidät astuessamme sisään Pokrovan portista ja noustessamme puiden reunustamaa kujaa päärakennuksen vieressä sijaitsevaa ulkomyyntipistettä kohti.

Kiireettömin sunnuntaiterveisin,

Raclette-ilta

KOTIRUOKAA

Kirpeä pakkaspäivä kääntyy kohti iltaa. Kokoonnumme lasten kanssa takkatulen ääreen nauttimaan lämmöstä ja herkuttelemaan.

Tarjolla on raclettepöytä. Jokainen paistaa raclette-pannulla lihaa ja vihanneksia ja kruunaa ne pannun alaosassa sulaneella herkullisen kermaisella, Ranskan alppialueella valmistetulla raclette-juustolla.

Tuoksu kiirii koko huusholliin ja puheen sorina täyttää pian tilan.

Salottisipulit, pikkutomaatit, kukkakkalit, paprikat, bataatit ja naudanfileet

grillaantuvat pöydässä ja saavat kuorrutteen sulaneesta Savoijin maakunnan raclette-juustosta.

Perinteiseen raclette-ateriaan kuuluvat myös hillosipulit, keitetyt perunat ja etikkurkut.

Tunnelmallista pakkasiltaa,

Iltapuhde katolla

LUMITÖIDEN ONNEA

Vietin eilen illalla, viimeisimmän lumimyrskyn jälkeen, vajaa kolme tuntia tasakatollamme lunta pudottamassa. Sain kolattua kaksi kolmasosaa pinta-alasta ja palasin alas jalat voimattomina täristen. Ei ole lempipuuhaani.
Positiivista tässä oli se, että voitin pelkoni. Uskalsin nyt pakon edessä kiivetä katollemme, vaikka en koskaan siihen uskonyt pystyväni.

Kumppanini on kolannut katolta oman kortensa kekoon aikaisemmin, mutta eilen minun oli selvittävä urakasta itse. Olen miesten ja naisten välisen tasa-arvon kannattaja ja olen yrittänyt opettaa myös tyttärilleni, että kaikkia töitä olisi hyvä osata tehdä. Nyt tuli kuitenkin vastaan sellainen homma, jonka halauksin ja hatun nostoin suon miesväelle.

Reisi on kolan iskuista mustelmilla ja kaikki lihakset jumissa. Kuntoilun näkökulmasta hyvä juttu... ja hyvä syy mennä taas venyttelyyn.

Pihapiirin leikkimökin katto kertoo karun totuuden lumen määrästä.

Ei ole kaukana, ettenkö saisi kuopukselle pulkkamäkeä suoraan katolta alas.

Näkymä olkkarin ikkunasta. Seuraavaksi samaa lunta saa alkaa lapioida pois talon kupeesta:)

Kevättä odottaen,

Siitakesienirisotto

KOTIRUOKAA

Kokeilin risottoa italialaisesta risottoriisistä ja kotimaisista luomu siitakesienistä. Syntyi herkullinen lopputulos, joka maistui koko perheelle.

Siitakesienirisotto

3 dl Italialaista risottoriisiä

3 rkl oliiviöljyä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

3dl kasvislientä

1,5 dl kuivaa valkoviiniä

1 dl ruokakermaa

1 dl parmasaanijuustoa

200g siitakesieniä

1/2 dl tuoretta timjamia

mustapippuria

suolaa

Kuullota sienet öljyssä paistinpannulla ja mausta. Siirrä odottamaan.

Kaada kattilaan oliiviöljy ja riisi. Lisää sipuli ja valosipulinkynnet silputtuina.

Kaada joukkoon kasvislientä ja valkoviiniä tasaisesti imeyttämällä.

Kypsytä riisi kypsäksi miedolla lämmöllä koko ajan hämmentäen.

Jatka keittämistä, kunnes neste on imeytynyt riisiin.

Lisää lopuksi ruokakerma ja parmesaani, sienet sekä hienonnettu tuore timjami.

Mausta mustapippurilla.

Minulle riittää kasvisliemen ja raaka-aineiden suola,

mutta tarkista makuoman tottumuksesi mukaan.

Keittiöterveisin,

Kevätkuntoon

LIIKUNNAN ILOA

Eilen illalla hiihdin itseni puhki ladulla, johon oli satanut kevyttä nuoskalunta. Se ei ollut hiihtonautinto, mutta liikuntanautinto kylläkin. Raikas ja puhdas ulkoilma tuntui ihanalta ja vakiolenkki tuplasti raskaammalta.

Olen tällä viikolla intoutunut myös stretchingistä ja torstai-iltana irrottelin lihaksiani oikein kunnolla kuntosalin venyttelyryhmässä. Jatkoa seurasi tänään kotona. Ensin hiki pintaan crosstrainerilla ja sitten venyttelyä jumppamatolla.

Treeneistäni intounutunut kuopus kokeili sisarelleen syntymäpäivälahksi ostamaansa body trimmer -laitetta.

Hyvä mieli, kyllä tästä pikkuhiljaa päästään kevääksi taas juoksukuntoon.

Treeniterveisin,

Aamiaiseksi Runebergin torttu ja punssia?

RUNEBERGIN PÄIVÄ


Kansallisrunoilija J.L. Runebergin kerrotaan nauttineen Fredikan leipomia nimikkoleivoksiaan aamiaiseksi punssin kera. Miten olisi, Runebergin päivän kunniaksi?

Porvoolaisen Café Cabriolen "kotitekoisissa"

Runebergin tortuissa maistuu karvasmateli.

Ne on kostutettu aitoon tapaan punssilla.

Hyvää Runeberginpäivää toivottaen

Runebergin päivä Porvoossa

RUNEBERGIN PÄIVÄ

Huomenna 5.2 vietetään taas kansallisrunoilijamme J.L Runbergin syntymäpäivää ja Porvoossa järjestetään ohjelmaa koko päivän ajan.
Runoilijan kotimuseossa sijaitsee Porvoon empirekaupunginosassa ja siinä voi aistia 1850-luvun tunnelman. Mielikuvituksen avulla musoon voi saada paikalle myös Johan Ludwigin, Fredrikan ja kuusi vilkasta poikaa. Kotiin voi tutustua myös virtuaalisesti.

Runoilijan nimikkoleivonnainen, Runebergin torttu, elää sesonkiaikaansa koko Suomessa, eikä vähiten meillä Porvoossa.

Fredrika Runeberg valmisti leivokset keksimuruista, jauhoista  ja manteleista, kostutti ne pussilla ja koristeli omenahillolla ja sokerikuorrutuksella. Omenahillon kerrotaan olleen peräisin kotipuutarhan monien omenapuiden sadosta.

Nykyisin Runebergin tortut koristellaan vadelmahillolla ja jokainen

leipomo on kehittänyt niihin omat erikoisreseptinsä.

Herkutteluhetkiä toivottaen

Kulutuksessa kasvaa vapaaehtoinen kohtuullistaminen

UUSI ELÄMÄNTAPA

Olin tänään työhöni liittyvässä seminaaritilaisuudessa, jossa käsiteltiin kulutustottumusten muutoksia. Terveellisen ja vastuullisen elämäntavan korostuminen on näkynyt jo jonkin aikaa, mutta sen rinnalle ehkä vielä vahvempana suuntauksena on nousemassa vapaaehtoinen kohtuullistaminen.

Länsimaalaisella ihmisillä on keskimäärin 10.000 tavaraa kotonaan ja buffet pöydät, tax-freet ja alennusmyynnit lietsovat meitä helposti hamstraukseen. Maailmamme on myös sairastunut nopeuteen. Pari vuotta sitten globaalisti katsottuna lanseerattiin uusi tuote joka kolmas minuutti, ja hissin käytetyin nappi on se, jolla saa oven suljettua nopeammin. Parfyymiteollisuus on poistanut tuotteistaan hitaasti avautuvia tuoksuja. Tulee mieleeni mainonnan urani alkuajoilta rekrytointiin liittyvä lentävä lause: "vinttikoira on liian hidas".

Ei siis ihme, että 70 % sairauksista on stressiperäisiä. Tarvitsemme rentouttavia hoitoja, meditaatiota ja personal organisereita selvittämään elämäämme sen ajautuessa umpikujaan.

Ihmiset voivat kaikkialla huonosti ja tämä on kääntymässä yleisenä trendinä vähemmän tavaraa ja enemmän aikaa arvostavaksi, yksinkertaisen elämän ihannoimiseksi. Selviä signaalit ovat hidastuminen ja kohtuullistaminen.

Miten mieluisaa! Vähemmän on enemmän! Meillä on mahdollisuus vaikuttaa kuluttamisellakin.
Valintamme voivat olla merkityksellisiä ja vapaaehtoisesti vastuullisia ihan kaikessa.
Seminaarissa mainittiin esimerkkejä myös globaalista vastuullisuudesta. Siitä, miten voimme kulutuksellamme vaikuttaa myös muiden ihmisten hyvinvointiin.

Miettiessäni kuvitusta tähän tekstiin, tuli mieleeni muutaman vuoden takainen visiitti Intiaan. Ostin pienestä Rathambhoren kylästä huivin, jonka kylän naiset olivat valmistaneet omassa kylään perustamassaan kutomossa. Tämä pieni yritys jakoi hyvinvointia koko kylään ja sen toimintaan osallistuivat käytännössä katsoen kylän kaikki naiset.

Minulla oli tunne, että ostaessani huivin juuri näiltä naisilta, enkä kasvottamasta delhiläisestä basaarista, autoin heidän pientä yhteisöään. Ei tullut mieleenkään tinkiä huivin hinnasta, vaikka se oli selvästi korkeampi kuin basaareissa. Kiedoin huivin onnellisena kaulaani intialaisittain edestä taaksepäin.

Vielä nytkin ajattelen lämmöllä näitä Rajastahanin maakunnan köyhiä, mutta niin värikkäitä naisia ja heidän sitkeyttään ankarissa elinolosuhteissa. Ja toivon, että tämä muisto ohjaa ostopäätöksiäni jatkossakin.

.

Vapaaehtoista kohtuullistamista kannattaen

Tattariblinit talvi-iltaan

KOTIRUOKAA

Meillä on joka vuosi tammi-helmikuussa blini-ilta. Kohotamme hartaasti taikinaa ja sitten paistamme vielä hartaammin. Yleensä on sellainen tunne, että blinitaikinamme vain kuohuu ja kiehuu - yli äyräittensä kuten lasten sadun puurokattila.

Minulla ei tunnu olevan tajua reseptin suhteuttamisessa, sillä näin on käynyt vuodesta toiseen riippumatta siitä, onko blinipöydässä ollut kaksi tai kaksitoista henkilöä. Taikinaa on aina ollut enemmän kuin kylliksi. Onneksi kumppanini haluaa yleensä paistaa blinit eikä väsy suurenkaan urakan edessä.

Mutta herkullisia aidot tattariblinimme ovat. Vievät aina kielen mennessään. Tänä vuonna blinit tarjoiltiin mädin, smetanan ja silputun sipulin kera. Pinnalle ripaus mustapippuria...

ja metsäsienisalaatin ja hunajalla maustetun smetanan kera...

sekä kylmäsavustetun lohen ja smetanan kera.

Ja juhlajuomana oli venäläisen keittiön tyyliin, itärajan takaa tuomani kuiva

venäläinen kuohuviini, "shampanskaja".

Tattariblinit

(määrästä en uskalla sanoa mitään)

45 g hiivaa

6 dl maitoa

3 rkl hunajaa

1 pullo vaaleaa olutta (0,33 l)

3 dl kevyttä kermaviiliä

4 keltuaista

4,5 dl tattarijauhoja

4,5 dl vehnäjauhoja

tilkka rypsilöjyä

4 valkuaista vaahdotettuna

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitton. Lisää hunaja, olut, kermaviili, kananmunan keltuaiset ja jauhot. Kohota huoneenlämmössä 1-2 tuntia.

Lisää taikinaan juuri ennen paistamista tilkka rypsiöjyä ja valkuaisvaahto varovasti käännellen.

Paista blinit pienellä lämmöllä blinipannuissa. Blinit kohoavat vielä pannulla ja voit tehdä niistä mehevän paksuja haluamasi paksuuden mukaan. Paista blinejä molemmin puolin, kunnes ne ovat pinnalta kauniin ruskeita ja sisältä kypsiä. Tarjoile haluamasi lisukkeen kera.

Herkutteluterveisin,