Ostin Saku Tuomisen ja kumppaneiden pastakirjan Aglio & Olio.
Tuominen kertoo ryhtyneensä kirjan kirjoittamiseen amatöörikokkina siitä itsekkäästä syystä, että söi aina samoja suosikkipastojaan. Hän kertoi myös löytäneensä kirjaan uuden ja itselleen rakkaan näkökulman pastasta maailman parhaana pikaruokanana. Näillä saatesanoilla varustettu kirja sujahti hyvin helposti nettikaupan ostoskoriini. Ja oikein odotin, että kirja saapuisi pian.
Kolmesataaneljäkymmentäkolme sivua pastasta. Ei paha. Aloitin kirjan keskeltä kohdasta Klassikot. Jo ensimmäinen resepti oli muistutus roomalaisen keittiö ihanuudesta. Tuoksuista ja mausta! Se oli tulinen Spahetti Aglio e Olio.
Pidemmältä nimeltään pasta on Aglio, olio e peperoncino. Kuivattu chilipaprika peperoncino on suosittu etenkin Etelä-Italiassa.
Resepti on yksinkertainen: Sillä aikaa, kun keität spaghetin al dente -kypsyyteen, pilko ja freesaa oliiviöljyssä valkosipuli ja lisää joukkoon kuivattu, murennettu chili. Sekoita seos pastan joukkoon ja lisää halutessasi suolaa ja pippuria sekä ehkä tilkka oliiviöljyä.
Tuomisen mukaan hyvä suhde on yksi valkosipulinkynsi ja puolikas chili syöjää kohden. Hän nostaa esiin kaksi oleellista asiaa: valitse mahdollisimman laadukas oliiviöljy ja varo ruskistamasta valkosipulia.
Maku oli taivaallinen. Niin yksinkertainen.
Söin spaghettiani yksin kaikessa hiljaisuudessa jokaista suupalaa makustellen.Spaghetin päälle voi lisätä myös parmesania, mutta ihan oikeaoppiseen versioon se ei kuulu, sillä Italiassa tämä klassikkospaghetti tunnetaan köydän miehen pastana. Oliiviöljy on ollut halpaa, mutta juusto kallista, Tuominen valottaa.
Ensi kerralla kokeilen kirjan seuraavaa klassikkoa: Spaghetti Aglio, olio e prezzemolo, jossa on chilin, valkosipulin ja oliiviöljyn lisäksi myös parmesania, pecorinoa ja persiljaa.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti