PALMUSUNNUNTAI
Pirteä pakkanen herättää minut palmusunnuntai-aamuna. Ja huomaan, että aurinko on aloittanut lämmittävän tanssinsa metsänrajassa. Laitan rauhoittavia Vanhan Valamon luostarin lauluja soimaan, keitän kupin teetä ja maustan sen akaasiahunajalla. Lopulta uskaltaudun nostamaan sisällä yöpyneet perunanarsissini nauttimaan auringosta terassille.
Ihailen eilen juoksulenkkimme lopuksi keräämiämme pajunkissoja terassilla ja ajattelen niiden palmusunnuntaihin liittyvää symboliikkaan. Jaksan aina yllättyä siitä, että palmusunnuntain ja 1. adventtisunnuntain sanomat kertovat samasta tapahtumasta. Siitä, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja ihmiset heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Meillä Pohjolassa palmunoksien symboliksi ovat tulleet
pajunoksat.
Pajunoksiin liittyy myös itäsuomalainen ortodoksiperinne, jossa palmulehvätervehdyksen muistoksi virvottiin palmusunnuntaina pajunoksilla onnea ja terveyttä sukulaisille ja naapureille. Perinne jatkuu yhä. Tänä vuonna olen varannut mahdollisia pieniä virpojia varten sokerikuorrutteisia manteleita ja omien lasteni rakastamia suklaaraemunia.
Hyvää palmusunnuntaita,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti