Olin ihan otettu, kun teini-ikäinen tyttäreni halusi "äitien tekemää pizzaa" syntymäpäivilleen.
Eilen kotiimme saapui hurmaava nuorten neitokaisten ryhmä viettämän kuopukseni syntymäpäiviä. Minun ei sopinut puuttua juhlavalmisteluihin muuta kuin kantamalla tarjottavat herkut kotiin minulle annetun listan mukaan ja tekemällä tuota pyydettyä pizzaa. Huomattava helpotus pikkulasten syttärijuhlien järjestelyihin verrattuna.
Tarjolla oli naksuja ja "hemuja"...
...colajuomaa ja keltaista limua.
Koristuksissa otetiin varaslähtö vappuun.
Kakuksi kuopus halusi lemppariaan, käpykakkua.
Tämä on minusta nostalgista, sillä tämä oli myös oman isoäitini lempikakku.
Ohjelmaan kuului leffoja ja musiikkia. Muu perhe
sai oman osansa bassoista vatsaresonanssina.
Huomasin, että tämän genren musiikki sopii minullekin.
Trendeillä on taipumus toistua.
Vain raskaampaa musiikkia, metallia en ole oppinut sietämään.
Vain raskaampaa musiikkia, metallia en ole oppinut sietämään.
Nörttikansan kokoontuessa verkon kautta juhlaan tuli myös pelejä.
Asut olivat tällä kertaa vapaat.
Neideillä oli kuitenkin yhtenäiset, hauskat teemameikit.
Ja loppuillasta kuopus kulki pipo päässä.
Terveisin,
2 kommenttia:
Tuntuu hyvältä, kun nuoriso arvostaa "äitien tekemää pizzaa". Myöhästyneet onnittelut ja terveiset kuopukselle.
Käpykakku on yksi suosikeistani. Meillä on tapana viettää ystäväperheen kanssa pikkujoulua ja silloin käpykakku kuuluu ehdottomasti kahviosioon.
Kiitos. Välitän onnitteluviestisi. Käpykakku on tosiaan "legenda" joka toivottavasti elää vielä pitkään:).
Lähetä kommentti