maanantai 26. maaliskuuta 2012

Rahaa Hanasta

SOUL

Yleensä on turistina tottunut siihen, että matkalla saa rahaa seinästä. Soulissa sitä kuitenkin sai hanasta, joka ainakin mielikuvatasolla vaikutti olevan yksi alueen johtavista pankeista. Se oli vastassa jo lentoasemalla. Turistin rahahanat tyrehtyivät helposti, mutta itse kaupunki näytti voimansa ja vaurautensa Aasian merkittävänä kohteena.

New Yorkin minuuttia on pidetty pienimpänä mitattavissa olevana aikana, mutta Soulissa ihmetellään, miksi se kestää niin kauan. Kaupungin "hurry-hurry" -mantrasta on tullut suorastaan kansallispiirre. Ja selityskin on yksinkertainen - kaiken pitää toimia kaupungissa, jossa 10 miljoonaa ihmistä elää huomattavasti pienemmällä maantieteellisellä alueella kuin New York.



Korea on tehnyt Aasian toisen talousihmeen, Japanin jälkeen. Se liittyi rikkaisiin OECD-maihin, jo vuonna 1996. Sen hintataso on monia muita Aasian maita korkeampi, mutta kuitenkin jonkin verran Japania ja useimpia länsimaita edullisempi varsinkin tällä hetkellä, kun kansainvälinen talouskriisi on heikentänyt Korean wonia dollariin ja jeniin verrattuna.


Soulin mittavat rakentamisprojektit ovat yksi merkki vauraudesta. Kaupungin edellinen pormestari suosi erityisesti designprojekteja ja systemaattinen kaupungin kehittäminen loi varmasti pohjan myös 2010 myönnetylle maailman designpääkaupunkitittelille.

Japanin miehityksen aikana rakennettu kaupungintalo (city hall) on päätetty rakentaa uuteen uskoon ja rakennustyömaa oli vielä kesken. Alla olevassa kuvassa taas näkyy uuden Design Plazan työmaa. Uusi upea kaupunginosa valmistuu parin vuoden sisällä. Rakenteilla on myös kaupungin eteläosaan nouseva Yongsan International Business District, jonka tarkoituksena on kerätä kaikki maan merkittävimmät yrityset yhteen tämän vuosikymmenen aikana.



Kansallismuseo on kaupungin loistokas maamerkki ja kertoo kansallisylpeydestä. Eikä se suinkaan ola ainoa upea museorakennus. Näyttely- ja koulutuskeskukset ovat osa kaupunkikuvaa.


Elektoroniikkateollisuus on maan ylpeys. Kuinkahan moni meistä suomalaisistakin on ostanut Samsung tai LG-elektroniikkaa? Minun on ainakin pakko nostaa käsi pystyyn ja teen sen vieäpä mielihyvällä. Laatu on hyvä, design on näyttävää ja hinta on sopiva suomalaisen kukkarolle. Nämä isot elektroniikkajätit ovat Korealle yhtä tärkeitä kuin meille on ollut Nokia. Niistä ollaan ylpeitä ja niiitä pidetään hyvinä työpaikkoina.
Toisaalta yritykset osallistuvat monella tavalla yhteiskunnan rakentamiseen. Maassa toimii CDMA-puhelinverkko ja siellä on juuri otettu käyttöön 4G.



Autoteollisuus on toinen merkittävä talousihmeen tukijalka. Suomea maantieteellisesti huomattavasti pienemmässä maassa tuotetaan viittä omaa automerkkiä! Näistä ainakin Kia ja Hyundai ovat kansainvälisestikin tunnettuja. Yksin Soulissa on käytössä viisi miljoonaa henkilöautoa. Rautateillä on käytössä KTX-high speed -junajärjestelmä.


Palvelut ja kauppa ovat kasvaneet jatkuvasti. Alla olevan kuvan Lotte-tarvaratalo (johon myös Avuenuel kuuluu) lasketaan yhdeksi maailman viidestä hienoimmasta tavaratalosta. Siellä on yli 10 kerrosta ja vuosittainen vierailijamäärä ylittää 20 miljoonaa. Ja tämä on vain yksi kaupungin kymenistä tavarataloista.


Soulissa sijaitsee myös koko Aasian suurin maanalainen ostoskeskus, Coex. Se on kooltaan 14 kertaa Soulin valtavan Olympiastadionin kokoinen. Tarjolla on satoja erikoismyymälöitä, kokonainen ruokamaailma ja näyttävä akvaario-osasto.



Ei ole mikään ihme, että Aasian lentoihin erikoistunut lentoyhtiömmekin on valinnut korealaisen jalkapallotähden, Cha Durin mainoksiinsa aasialaisia matkailijoita houkuttelemaan. Finnairin ulkomainontaa oli näyttävästi esillä sekä kaupungissa että lentoasemalla.




Suurkaupunki sykkii yötä päivää. Ja ihmiset elävät osana sen rattaissa. Yritykset pakottavat työntekijänsä eläköitymään 50-55 vuotiaina, jonka jälkeen nuoremmat saavat uusia haasteita, tehokkuuden nimissä. Kokeneemmat työntekijät saavat huomattavasti palkkaansa pienempää eläkettä ja voivat täydentää toimeentuloansa erilaisissa, uusissa tehtävissä. Oli hyvin erikoista saada tietää, että meidänkin kaupunkikierroksen autonkuljettajamme oli aikaisemmin työskennellyt suuren kansainvälisen hotellin johtajana. Hän puhui sujuvasti englantia ja hallitsi asiakaspalvelun kiiltävissä kengissään. Ja maan tavan mukaan uusi tehtävä oli hänelle täysin normaali ja mieluinen. Mitähän tämän tyyppisestä järjestelystä sanottaisiin suomalaisissa bonusneuvotteluissa?

Kaikilla ei kuitenkaan Koreassakaan mene hyvin, tuloerot voivat olla hyvinkin suuria. Siksi tavallisten ihmisten keskuudessa on hyvän huomenen toivotuksen sijaan tullut tavaksi kysyä läheisiltä "oletko saanut tänään aamiaista"? Tähän kuuluu vastata myönteisesti riippumatta siitä, mikä on totuus. Toista ei sovi huolestuttaa.


Ja idän aurinko nousee....


Terveisin,

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Soulin ydinturvahuippukokouksen tunnelmissa

SOUL

Läksimme eilen aamuyöllä paluulennolle Soulista, joka valmistautui ottamaan vastaan maailman eri valtioiden johtajat ydinturvahuippukokoukseen. Myös meidän presidenttimme Sauli Niinistö lensi eilen Souliin, todennäköisesti samalla koneella, jolla me eilen iltapäivällä palasimme.


Soulin kentällä oli poikkeuksellisen tehostetut turvatoimet, eikä ihme, kun sinne odotettiin arvovaltaisia vieraita 53 maasta, mukana mm. Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän presidentit sekä YK:n koralainen pääsihteeri. Eri maiden delegaatioiden saapumista varten oli lentokentän sisääntulovälille rakennettu valtava lippukuja, jossa olivat mukana kaikkien osallistuvien maiden liput.

Itse kokouksen valmistelut näkyivät viime viikon aikana kaupungissa. COEXin kongressialue valmistautui tapahtumaan näyttävästi ja myös tiukkojen turvatoimien säestämänä. Ydinturvahanke alkoi kaksi vuotta sitten Barack Obaman aloitteesta ja tuolloin pidettiin vastaava huippukokous Washingtonissa.





Huomenna virallisesti alkavan Soulin huippukokouksen teemana on "Beyond Security Towards Peace".
Sen tarkoituksena on neuvotella ja sopia keinoista, jonka avulla voidaan vähentää ydinasekelpoisen aineen määrää maailmassa ja miettiä ratkaisuja, jolla voidaan estää ydinpottoaineen joutuminen terroristien käsiin.



Paikallinen media otti kantaa ydinenergiakeskusteluun, sillä Etelä-Korea on yksi eniten ydinvoimalla tuotetusta energiasta riippuvainen maa maailmassa. Uusia tapoja tulevaisuuden ydinenergiaan kaivataan Aasiassa kipeästi talouskasvun turvaamiseksi. Taustalla on myös Japanin Fukushima-onnettomuuden jälkipuinti.

Samalla huolenaiheena Etelä-Koreassa on naapurimaa Pohjois-Korea, jonka kanssa Etelä-Korea on muodollisesti yhä sodassa. Pohjois-Korean uusi, nuori johtaja on ilmoittanut maailmalle, että kaikkia huippukokouksessa Pohjois-Korean ydinaseohjelmaa vastaan esitettyjä lausumia voidaan pitää sodanjulistuksena. Pohjois-Korea ei itse osallistu kokoukseen.

The Korea Times toteaa artikkelissaan, että maantieteellisesti katsottuna Etelä-Koreassa ovat konkreettisesti läsnä kaikki ydinturvallisuuteen liittyvät asiat. Ja ehkä juuri siksi Soul on mitä sopivin paikka tämän tyyppisen huippukokouksen järjestämiseen.


Korean sodan jälkeen käydyissä rauhanneuvotteluissa maiden välille muodostettiin 4 km leveä demilitarisoitu vyöhyke, 2 km varsinaisen rajan molemmille puolille kummankin valtion alueella. Vyöhyke on täysin miinoitettu maamiinoilla ja lisäksi varmasti maailman tarkimmin vartioitu ja suojattu raja demilitarisoidun alueen reunoillakin. Tämä oli helppo todeta tavallisena turistinakin demilitarisoidulle alueelle tekemällämme retkellä, jossa sotilaat tarkastivat passit ja kuvaaminen oli äärimmäisen rajoitettua.


Kaikille alueille ei enää loppuviikon aikana myöskään tehty retkiä, koska myös täällä valmistauduttiin presidentti Obaman vierailuun alueella. Obaman on määrä vierailla tänään demilitarisoidulla alueella, Koreoiden välisella rajalla, Panmunjeomissa, noin 60 km:n päässä Soulista.


Soul on monella tavalla upea kaupunki, mutta aivan erityisen särmän
sille tällä matkallamme antoi sen rooli maailmanpolitikan näyttämönä.
Tuntui kuin olisi itsekin ollut ajankohtaisen huippukokouksen keskiössä.

Terveisin,



sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Metropolin iltapalakattaus

KOTIRUOKAA


Marimekon uusi, katukiveyksien innoittamana syntynyt Metropoli-kangas päätyi pöydällemme. Se sai seurakseen uusia innostavia Siirtolapuutarha-astioita. Kokonaisuus houkutteli kattamaan iltapalapöydän vieraille kaupungin sydämessä.






Savupororuisleipiä ja vuohenjuustocrostineja






Viikuna-artisokkasalaattia ja jokirapu-vuohenjuustoquichea,
joka saa hienostuneen maun valkoviinistä.


Kahvia ja teetä sekä cassis-suklaamoussekakkua.
Myös kukka-asetelmaan viritettiin citykiveyksen tunnelmaa.



Terveisin,


sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Iltapala Sushibarissa

RUOKAA JA MUOTOILUA


Kävin eilen katsomassa Oscar-voittajaelokuvan Artist. Mielenkiintoinen matka 1920-30-lukujen vaihteeseen, jolloin mykkien elokuvien valtakausi päättyi ja äänielokuvat aloittivat nousukautensa USAn pörssiromahduksen jälkimainingeissa.

Toinen mielenkiintoinen taidekokemus oli Kampin torin Suhsibar&wine Fredrikinkadulla Helsingissä. Ravintolan konsepti on yhdistää japanilaistyylinen ruokakulttuuri ja skandinavinen design.



Ravintolasali on sisustettu Artekin huonekaluin, ruoat tarjoillaan Marimekon astioista. Kokonaisuuden suunnittelusta ovat vastanneet nuoret lupaavat suomalaiset suunnittelijat. Ja ruoat ovat äärimmäisen herkullisia. Perinteisten sushien ja sashimien rinnalla on myös mielenkiintoisia suomalaisen, japanilaisen ja muiden ruokakulttuurien yhdistelmiä. Jopa perulaisen ja japanilaisen keittiön fuusiosta syntyneet chevice-tyyppiset kalat ovat ruokalaistalla. Ja niitä piti tietysti maistaa.



Wakame-merileväsalaattia, jossa merilevä saa makua kurkusta, 
seesamiöljystä ja riisiviinietikasta.Päällä on paahdettuja seesaminsiemeniä.
Lisäksi oli pakko kokeilla herkullisia hamachi sashimeja keltapyrstötonnikalasta.



Suhsibar & wine ravintolan kanssa samaan konserniin kuuluvat Uudenmaankadulla sijaitseva Sushibar ja juuri Etelärannassa aloittanut Sushibar & Dine keittiömestarinaan Matti Romppainen.
Ihana tapa yhdistää ruokaa, ruokakuttuuria ja designia.

Terveisin,

tiistai 28. helmikuuta 2012

Kalevalan inspiroimat tuotenimet

KALEVALANPÄIVÄNÄ

Vuosi sitten Kalevalanpäivänä intouduin tarkastelemaan kansalliseepoksemme näkymistä tämän päivän suomalaisten elämässä. Ja löysinkin aika monta todella tuttua yritysnimeä ja brändiä, jotka ovat läsnä hyvinkin intensiivisesti, kuten Sampo, Ilmarinen, Aino, Väinämöinen. Koko tekstin voit lukea tästä.

Vuoden aikana huomasin kiinnittäväni tuon tuostakin huomiota samaan asiaan, aloin ikään kuin bongata kalevalaisia brändejä elinpiirissäni.
Ihan ensimmäisenä tuli vastaan Tapiola, tuo eepoksen myyttinen metsä, Metsola. Ei siis ihme, että aikanaan maaseudun vaurautta, metsiä, vakuuttamaan perustettiin yhtiö nimeltä Tapiola. Yhä tänä päivänä tuo finanssialan yritys säilöö vihreää kultaamme, nykyisin myös pankkina. Samaa sukujuurta lienee myös kansainvälistynyt metsäyhtiö Metso, joka on myös laajentanut toimintaansa mm. kaivostoimintaan, maanrakennukseen ja voimantuotantoon.



Kesällä uudet perunat saivat seurakseen Ahti-silliä. Ja kukapa muu tuon tuotteen taustalla oliskan kuin vesien haltija, aaltojen kuningas, veden ukko Ahti-ruohoparta. Silliaterian ruokajuomana sitten kumottiin olutta. Ja kuinka ollakaan, senkin juuret pystyi johtamaan Kalevalaan. Osmotar kun keitteli olutta ohrasta ja humalasta Pohjan Akan järjestämiin hääpitoihin. Ulkosalla, niemen nenässä alkoi juoma käydä kuohuen. Ja oluen tainnuttamiseksi tarvittiin tynnyriin lujat vaskivanteet. Ohran ja oluen haltijan nimissä tuotiin aikanaan markkinoille myös Osmo-olut, mutta se päätyi tuotteena Tuonelan virtaan. Nykyisin voi kirppareilta löytää muistoksi vanhoja Väinämöisen kuvalla kuvitettuja Osmo-pulloja, mäyräkoiran hintaan.



Mielikki metsän emäntä mainitaan Kalevalassa metsästäjien auttajan ja karjan suojelijana. Ei siis ihme, että se on antanut nimensä karjalaiselle pitopalvelulle, kauneushoitolalle, naisten metsästysklubille ja mielenterveysyhdistykselle.  Vellamo veden emäntä puolestaan on antanut nimensä Kotkan uudelle upealle merikeskukselle ja luonnon kivennäisvedelle, jota maailman puhtaimmaksikin kehutaan.





Mieshahmoista minut ylltätti Antero Vipunen. En ollut ajatellutkaan, että WSOY:n julkaisema arvoitusten, pelien ja kilpailujen suosittu, ikiainen pikkujättiläinen on nimetty Kalevan väkevän tietäjän, Antero Vipusen mukaan! Nyyrikki, Metsän poika, jatkaa elämäänsä Suomen vanhimpana kaunokirjallisena viikkolehtenä.



Ja Ukko ylijumala on innoittanut ainakin laskettelu- ja luontokeskuksia, Ukko-Tahko ja Ukko-Koli ovat monelle ihan tuttuja maisemia. Ja huipuista jopa Linnanmäen uusi upea vuoristorata on nimetty Ukoksi.
Pakkanen Puhurin poika on antanut nimensä ravihevosille ja partiolippukunnille. Ehkäpä myös Frantsilan Pakkaspojan kylmägeeli on samaa perua.

Tänään ei onneksi pakkanen pauku. Puhuri sen sijaan puhaltaa ja tuo tullessaan lisää uhkuista säätä.

Hyvää Kalevalanpäivää!



sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Aitoja makuja saariston sylissä

KOTIRUOKAA
.
Viimeinen aamu Jurmossa, tällä kertaa, on vähän haikea mieli. Hernerokkasumu sai illalla väistyä tuulen tuiverrukseen. Yöllä myrskysi ja pauhasi, niin, että katot paukkuivat ja ikkunat helisivät. Lumi tuiskusi välillä vaakatasossa. Keskiyöllä lumisade lakkasi, kun tuuli puhalsi pilvet pois. Saimme kokea upean, tumman tähtitaivaan, jonka tähdet loistivat kilpaa meren merkkivalojen kanssa. Aamulla heräsimme uskomattoman kauniiseen aamuruskon hohteeseen.



Sään nopeat muutokset ovat osa saariston viehätysvoimaa, arvaamattomuutta.
Onneksi on myös joitakin asioita, jotka pysyvät. Yksi niistä on lämmin aamupuuro.
Tällä kertaa maistuu luomukaurapuuro Reilun kaupan hunajan ja luomumaidon kera.
Kotikulmien lähikaurahiutaleet ovat matkanneet mukanamme aika kauas.




Jurmossa on vaikea kuvitella parempaa ruokaa kuin  kalastajan Klas Mattssonin savukampelat.
Tuoreeltaan suuresta savustimesta otetut, vielä lämpimät kalat ovat maailmanluokan herkkua millä tahansa mittarilla arvioitaessa. Ja harvinaista herkkua.
Edes kesäaikaan kampelaa ei kuitenkaan aina saa, kalastusolosuhteet kun ovat muuttuneet. Onneksi tilalle voi saada siikaa, joka Klasun savustamana on myös taivaallisen hyvää.




Talvikaudella Jurmon visiitille pitää kantaa kaikki ruoat itse mukanaan. Satamakahvila on kiinni eikä kalmyyntiäkään ole. Saarelaiset kalastavat vain omiksi tarpeikseen ja vierailijat voivat vain muistella kesän kala-apajia ja uusia perunoita.
Mutta savukalaa pitää saaristossa saada, talvellakin... siksi olen päätynyt ottamaan mukaan pellinkiläisten kalastajien savustamaa lohta. Paremman puutteessa sekin on herkullista!



Savukalan ehdoton kastike talvellakin on tillillä, sitruunamehulla
 ja mustapippurilla maustettu kermaviili. Ja tuoreet tomaatit
 ja kurkut antavat pienen viitteen kesästä.



Tuore saaristolaisleipä kuuluu ehdottomasti matkaruokiin. Jurmolainen Pirjo Mattsson opetti elinaikanaan tyttäreni leipomaan aitoa saaristoleipää ikiaikaisella reseptillään. Myöhemmin Pirjo teki sopimuksen turkulaisen Rostenin leipomon kanssa ja leipomo alkoi valmistaa Jurmon saaristolaislippua Pirjon reseptillä.
Parasta saaristolaisleipää ikinä. Harmi, että sitä saa manterelta niin harvoista myymälöistä.


Kuopuksen ääntäkin on kuunneltu ja matkaan on otettu omatekoista lihamakaronilaatikkoa.
Senkin voi tehdä luomusti luomumakaronista, -maidosta,-munista ja -lihasta.
Saaristolaisittain laatikossa voi käyttää lampaanjauhelihaa.
Olen huomannut, että ruoan valmistelu jo kotona antaa
enemmän saariston lomatunteja ja pienentää kantotaakkaa.


Ja tuoksuvia kahveja ei voita mikään!
Saaristossa ne juodaan aina Marie-keksien kera.


Terveisin,