Ei ehtinyt täyttää vuottakaan minun hieno Nokia E75 -älypuhelimeni. Sanoi itsensä eilen irti ihan lopullisesti. Kaikki nappulat jumissa. Kaikkea ei tosin voi laittaa valmistajan tai puhelinmallin syyksi. Tiedän, että olen puhelimien suurkuluttaja sanan varsinaisessa merkityksessä. Puukapulakaan ei kestäisi kolhuitta minun käytössäni. Mutta hajosipa nyt tuokin.
Ajattelin, että aamulla on huolto auki. Mutta ensimmäinen ongelma tulikin jo illalla: miten saisin aamuksi herätyksen klo 6.30, kun ei ole kännykän herätyskelloa. Kaikki perinteiset herättäjät olen siivouspuuskissani lahjoittanut kirppiksille tai heittänyt pois.
Ihana, oivaltava kuopukseni oli kuullut voivotteluni ja oli vienyt yöpöydälleni sisariltaan perimänsä muumikellon, suoraan 90-luvun alkuvuosilta. Siinä se jökötti valmiina herättämään minut aamulla. Olin helpottunut ja huvittunut.
Ja sitten aamulla järkyttynyt: "Herätys, on kiva päivä tänään, herää jo!"" karjui kello Niiskuneidin mekaanisella äänellä muumimusiikin säestyksellä. Kerran ja toisen ja melkein kolmannen.... lujaa korvani juuressa. Hyppäsin pystyyn sätkyn saaneena. Mutta heräsin varmuudella ja oikeaan aikaan.
On kiva päivä tänään,
4 kommenttia:
Hih, reippaan herätyksen sait. Kello on hauska.
Kivan blogin löysin. Selailin ja ihastelin kuvia ja aiheita...nälkäkin tuli hyvien reseptien ansiosta ;)
Sivupalkkiini mielelläni laitan blogisi jotta ensi kerran löydän takaisin.
Keväistä viikon jatkoa!
Kiitos kivasta viestistäsi! Ja mukavaa, että pidit löytämästäsi. Oikein hyvää viikkoa sinullekin!
Kuopuksesi on ihana, samoin tuo muumiherätyskello.
Toivottavasti kännykkäsi toimii jo. Puuttuu paljon, jos kännykkä puuttuu.
Minun oli pakko vaihtaa kännykkä, niin juntturaan se vanha oli mennyt. Opettelen juuri käyttämään kosketusnäyttöä. - Ja IT-ajan kuopus nauraa vieressä:).
Lähetä kommentti