maanantai 27. toukokuuta 2013

Raparperi-rahkapiirakkaa ja kesätunnelmaa

ALKUKESÄN MAKUJA
Samana päivänä, kun mietin taimitarhalla kasvimaan hankintoja ostin ruokakaupasta jo valmiiksi kasvaneita kotimaisia raparperinvarsia. En malttanut odottaa. Raparperit niin kuuluvat alkukesään. Pistävän kirpeinä. Ensimmäiset piirakat voi minusta leipoa jo nyt, kuin varaslähtönä. Ja myöhemmin sitten oman maan sadosta.
Monista ohjeista valitsin kesän ensimmäiseksi raparperiherkuksi raparperi-rahkapiirakan. Raikas rahka sopii raparperin kanssa yhteen ja mehevöittää piirakan.



Raparperin ja rahkan herkullinen yhdistelmä valmiina uuniin.
Ja sitten valmiina nautittavaksi terassin auringossa kahvin kera.

Raparperi-rahkapiirakka

150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Rahkatäyte
n. 400 g raparperia
1 prk rahkaa
1 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
Tarjoiluun
Kermavaahtoa, vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmuna voimakkaasti vatkaten. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhot ja lisää ne taikinaan. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Jätä ripaus taikinaa piirakan päälle ripoteltavaksi. Pilko raparperit vuokaan. Sekoita muut ainekset ja kaada seos tasaisesti raparperien päälle. Paista raparperipiirakka 175 °C asteessa, uunin alaosassa, noin 35 minuuttia.
                                                                                 (Resepti Arla Keittiö)




Terveisin,
 

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Pihapiirin voikukat marmeladiksi

VILLIYRTIT

Voikukat ovat tuttu näky tienvarsilla. Nyt ne alkavat ilmaantua myös pihanurmikolle. Ennen ruohonliekkuria päätin kerätä parhaimman sadon talteen aamu-usvaiselta nurmelta. Voikukat kun ovat kotimaisia syötäviä villiyrttejä.

 
Lahjaksi saamani Sami Tallbergin Villiyrtit-keittokirja on ahkerassa käytössä. Tämä aika keväästä on juuri se, jolloin heräävän luonnon ensiantimet on kerättävä talten. Parhaat maut saa usein tuoreista ensikukinnoista.
 
Sami käyttää voikukista lehtiä ja kukintoja. Hän tekee niistä keittokirjassaan salaatin saksanpähkinöiden ja sinihomejuuston kera. Hän sanoo kirjassaan, että lähes kukaan ei tykkää voikukasta sellaisenaan, mutta tästä salaatista pitävät kaikki. Kokeiltava on. Ruokajuomaksi Sami suosittelee puolikuivaa tai makeaa valkoviiniä.

 
Ennen Samin salaattia päätän kuitenkin kokeilla Maku-lehdestä löytämääni voikukkamarmeladin reseptiä. Kerään tuoreita kukintoja, huutelen ne ja heitän pataan. Tyttärieni isoäidiltä olen oppinut, että kukinnoista kannatta käyttää vain keltainen osa, vihreys lisää kitkeryyttä. Huolella siis hajotan kuikintoja vihreitä vältellen. Ihan pikkuisen hyväksyn mukaan, koska tässä asiassa en halua olla perfektionisti.


Ennen kuin huomaankaan, olen saanut valmiiksi neljä söpöä purkkia marmeladia. Purkit on vietävä jääkaappiin vuorokaudeksi, jotta hillo pääsee jäähtymään ja jähmettymään, vaikka onkin koostumukseltaan notkeaa myös valmiina.


Sunnuntaiaamun kunniaksi saatoimme sitten maistella voikukkamarmeladia. Minusta se oli hyvää. Rouheisen, vähän hedelmäisen siemensämpylän päällä se maistui erityisen herkulliselta.

 
Aamun tunnelmia nurmikolla tarkastellessani huomasin myös, että kyse on mitä uusiutuvimmasta raaka-aineesta. Ehkä se leikkuri on kuitenkin haetteava!

 

Voikukkamarmeladi

1 litra voikukan nuoria kukintoja
4 dl vettä
1 pkt (330 g) hillo-marmeladisokeria
1 tl raastettua luomusitruunan kuorta
 
Kerää kukinnot tilavaan rasiaan ja sulje hetkeksi kannen alle. Näin mahdolliset ötökät kiipeävät kanteen ja voit poistaa ne helposti. Huuhtele kukinnot siivilässä ja valuta hyvin. Kumoa kukinnot kattilaan ja mittaa päälle vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja nosta liedeltä. Anna kukintoja hautua jäähtyvässä vedessä noin 20 minuuttia.
 
Siivilöi voikukkaliemi tiheän siivilän läpi toiseen kattilaan. Purista mukaan kukista irtoava neste. Lisää sokeri ja keitä 5 minuuttia ilman kantta. Lisää keittämisen aikana sitruunankuori. Annotele marmeladi puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje purkit. Anna marmeladin tekeytyä jääkaapissa ainakin vuorokauden ennen tarjoilua. Säilytä marmeladit viileässä.
                                                                                              (Resepti Maku-lehti)
 
Terveisin,

tiistai 21. toukokuuta 2013

Varhaiskaalista coleslaw grilliruokien kaveriksi

COLESLAW

Varhaiskaali ja kevätsipuli - nekin kuuluvat kauden ruokapöytään. Miten innostavaa kevätkausi onkaan uuden ensisadon myötä! Kaali ei kuulu kaikkien herkkuihin, mutta trendikäs coleslaw maistuu myös nuorisolle.

 
Varhaiskaalista, porkkanasta ja kevätsipulista saa nopeasti ja helposti
herkullisen lisäkesalaatin, coleslawn. 
Halutessasi joukkoon voi suikaloida myös retiisejä, herneenpalkoja tai kyssäkaalia.
Pikantin lisän antaa myös raastettu inkivääri.

 
Kevyempi kastike syntyy ilman majoneesia kermaviilista tai turkkilaisesta jogurtista, Dijon-sinapin,  valkoisen balsamicon ja hunajan maustamana.


Coleslaw sopii kaikkien grilliruokien lisäkkeeksi. Itse tarjoilin sitä myös savukalan kaverina.

 

Coleslaw


500 g varhaiskaalia
2- 3 porkkanaa
1 nippu kevätsipulia
2,5 dl kermaviiliä tai turkkilaista jogurttia
1 tl Dijon-sinappia
2 tl valkoista balsamicoa
1 tl juoksevaa hunajaa
suolaa
mustapippuria myllystä

Suikaloi kaali ja kuoritut porkkanat. Hienonna kevätsipuli. Sekoita kermaviili/turkkilainen jogurtti, sinappi ja mausteet. Lisää kastike vihannesten joukkoon. Jäähdytä jääkaapissa ennen tarjoilua.

 
Terveisin

 

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Parsa ja kampasimpukat - vastustamattomat yhdessä

MAKUJA

Osallistuin viikolla suomalaisen Syömään! -tutkimuksen julkistamistilaisuuteen. Tutkimuksen tilaajana oli A-lehdet, jonka lehtivalikoimassa Maku on yksi kantava media. Tuloksissa esiteltiin mielenkiintoisia näkökulmia suomalaiseen ruokakultuuriin. Ilahduin annista.

Ihan konkreettisesti kuitenkin tartuin Maku-lehden upeisiin resepteihin, joista päätin rakentaa hellutain aterian. Päätoimittaja Marita Joutjärven ohjaksissa Maku-lehti on kymmenessä vuodessa kasvanut Suomen suurimmaksi ruokalehdeksi. Suosion salaisuutena ovat jokaisessa lehdessä julkaistavat ajankohtaiset ja herkulliset reseptit - ja vielä tarkemmin suuri määrä niitä.

Tällä kertaa minä en päässyt ohi kampasimpukka-parsarisotosta. Se kun yhdistää kaikkia suosikkimakujani: parsaa, kampasimpukoita, parmesaania ja valkoviiniä. Ja sitähän meillä tänään terasiin auringossa syötiin.





Maku-lehden resepti löytyy tästä.

Heleätä helluntaita!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Fête des Mères brunssilla

ÄITIENPÄIVÄNÄ

Tänä vuonna meillä ei supistu ja kolisteltu keittiössä. Päätimme kokeilla äitienpäivään uutta konseptia. Tapasin lapseni avec pikkubrunssilla kaupungin sydämessä. Kaikkien oli helppo tulla. Ja pienessä tilassa tunnelma tiivistyi. Jazzmusiikki siivitti brunssia ja puheen sorinaa. Kevätaurinko toi upean lisän aamuumme.
Pöydässä oli ranskalaisia makuja ja muistelimme myös hauskaa äitienpäivää Pariisissa, jossa iloinen lapsijoukko kirkui kadulla Fête des Mères, Fête des Mères, Fête des Mères... (Ranskassa äitienpäivää tosin vietetään vasta toukokuun viimeisenä viikonloppuna).



 
Brunssi on hyvä tapa yhdistää Ranska ja kevät. Se helpottaa myös vähän alituista Pariisi-ikävää.


Konjakkimakkaroita, ranskalaisia juustoja ja hilloja.




Savulohta, ankanmaksaa ja maalaispateeta. Artisokansydämiä ja virheitä papuja.
Blinipannulla paistettuja pikkumunakkaita.


Smoothieta, tuoremehuja, kuohuviiniä ja croisanteja.




Café au lait, canapé-keksejä, moussekakkua, mansikoita ja vaahtokarkkeja.


Ja ei äitienpäivää ilman kotimaisia valkovuokkoja ja rautayrttiä!
Siitä ovat tyttäret aina pitäneet huolta.


Terveisin,

torstai 9. toukokuuta 2013

Savusiikaa pihaterassilla

SAVUSIIKA


Helatorstain aurinko herätti kesän. Luonto kasvoi ja vihertyi silmissä. Pihamme valkovuokkopelto pääsi täyteen kuukkaansa. Oli ihan täydellinen kesä!


Olin varannut ateriaksi kotimaisia pikkusiikoja. Ostin koko kalat, enkä kaupassa vielä tiennyt mitä niistä syntyisi. Kevätsää vaikutti valintaan. Siian päätyivät savustimeen.

 
Sään mukaan valittiin myös ruokapöytä. Kevätaurinko houkutteli meidät avaamaan pihaterassin ja nauttimaan kevään antimista.
 
 

 
Savustaminen on mitä helpoin tapa valmistaa kala. Jo pihapiirissä on herkkullinen tuoksu ja lopputulosta on vaikea pilata.
Uuden sadon perunat ja itse sisäruukussa kasvatettu ruohosipuli täydensivät kalan makua.

 
Lopuksi nautittiin vahvaa espressoa ranskalaisittain.



Terveisin,