Kesäinen ilta hämärtyi Töölönlahden ylle, kun Kansallisoopperan nelituntinen näytäntö päättyi. Täysi salillinen tyytyväistä yleisöä asteli ulos kokemaansa pureskellen.
Giacomo Puccinen kolmen yksinäytöksisen opperan kokoelma - Il Trttico oli minulle upea päätös kevään näytäntökaudelle. Teos esitettiin tänä keväänä kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa Kansallisoopperassa. Puccini loi kolme täysin erilaista maailmaa ja halusi kokeilla, millaisen vaikutuksen niiden kohtaaminen saman illan aikana tekisi.
Teos alkaa herkässä nunnaluostarin maailmassa "Sisar Angelicalla". Rikas herttuatar oli joutunut luostariin sovittamaan aviottoman lapsensa suvulle aiheuttamaa häpeää. Katolilaiset nunnat palvovat pyhimystään Neitsyt Mariaa. Teos kuvaa heitä arkiaskareissa. Yllättäen Sisar Angelica saa vieraan - jyrkän tätinsä, joka vaatii häneltä allekirjoitusta suvun omaisuudenjakoa varten. Samalla Angelica kuulee, että hänen poikansa on sairastunut ja kuollut. Tieto murtaa hänet täysin. Seitsemän luostarivuoden aikana hänestä oli kehittynyt yrttilääkinnän osaaja ja lopulta hän käyttää oppejaa valmistaakseen itselleen surmaavan myrkyn. Ennen kuolemaansa Sisar Angelica näkee Neitsyt Marian ja pienen poikansa. Moni pyyhkii silmäkulmaansa.
SisarAngelican roolin laulanut sopraano Olga Romanko räjäyttää yleisön aplodeihin.
Väliajan jälkeen siirrytään Pariisiin, Seinen rannalle ankkuroidun proomun lavalle. "Viitta"-teoksen maailma on karu. Lastaajat purkavat laivan uumenista sementtiä ja heidän rankka työpäivänsä on lopussaan. Laivan kapteenin ja tämän puolison avioliitto on saanut vakavan särön lapsen kuoleman vuoksi. Vaimo on syntynyt Pariisissa ja haaveilee pääsevänsä sinne takaisin. Hän on kyllästynyt kiertolaiselämään. Lohduksi hän löytää laivalla työskentelevän komean Luigin, jonka sydän myös sykkii Pariisille. Kapteeni vaistoaa vaimonsa pettävän häntä ja lopulta löytää Luigin syylliseksi. Hän surmaa Luigin ja peittää ruumiin viittansa alle. Pelokas vaimo yrittää saada sovintoa aikaiseksi ja pyytää päästä lähelle, viitan suojaan. Kapteeni paiskaa vaimonsa kuolleen ruumiin päälle.
Täytyy vain ihmetellä, miten lyhyen väliajan aikana luostarin puutarharna omenapuineen vaihtuu karuksi, tekniseksi ja aidon tuntuiseksi proomun kanneksi, jossa liukuhihnat kuljettavat sementtiä ja kanarianlintu pyrähteelee häkissään. Kapteenin roolin laulanut baritoni Hannu Niemelä ja Luigin tenoriroolin esittänyt Zoran Todorovich nousivat esiin ylitse muiden.
Toisen väliajan jälkeen siirrytään Firenzeen, moderniin, irstailevaan Italiaan. Tulee mieleen Fellinin ohjaamat elokuvat. "Gianni Schicchissa" rikas Donati elää huikentelevaista elämää. Lopulta hän kuolee huumeisiin ja juhlahuuruihin. Ensin tekopyhä suku itkee vainajaa ja sitten sitä, että vainaja on testamentannut koko omaisuuden luostariveljeskunnalle. Apuun haetaan neuvokas Gianni Schicchi. Tämä tekeytyy sairastavaksi Donatiksi ja sanelee notaarille väärennetyn testamentin. Notaari ei huomaa huijausta. Suku saa omansa, mutta Gianni nappaa parhaat palat päältä itselleen taatakseen tyttärelleen Laurettalle hyvät myötäjäiset. Tytär kun on kuolettavasti rakastunut perinnöttömäksi jääneeseen Rinuccioon.
Ooppera muistuttaa komediaa. Lavalla lentelevät jättikokoiset radiot, espressopannut ja kosmetiikka. Ranteesta irtileikattu nahkainen käsi tanssi balettitossuin. Suvun mielikuvittelemat vauraudesta lihoneet munkkiveljet saavat yleisön nauramaan. Notaari jä hänen blondi sihteerinsä tulevat tilaisuuteen kevyesti tennisasuissa. Ja lopuksi Gianni Schicchi valmistautuu kohtaamaan helvetin tulen palomiehen puvussa. Las Vegas -tyyliset mauttomat ja yliampuvat huonekalut sopivat juoneen ja lavasteiden ja pukujen vaihtoa lavalla voi taas vain ihailla. Laurettan roolin laulanut sopraano Marjukka Tepponen sytytti yleisön.
Terveisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti