Katsoin taannoin Jussi-palkintoja kahmineen Dome Karukosken elokuvan Napapiirin sankarit, jonka tarina rakentuu digiboxin hankinnan ympärille. Elokuva on hulvaton ja omalla tavallaan kertoo todella paljon meistä suomalaisista. Pidin siitä.
Se sai minut kuitenkin ajattelemaan tekniikan kehitystä noin pideämmälläkin aikajänteellä.
Palasin mielessäni aikaan, kun "isä putkiradion osti".
Tämä radio on kuopuksen kummitädin kotoa. Mutta vastaavia teknisen kehityksen ilmentymiä on ollut suuressa osassa suomalaisia koteja. Kuinka niiden ääressä ollaankaan istuttu hartaudella.
Kuinka ollaan kuunneltu sodanjulistuksia ja sanomia rauhasta. Kuinka ollaan pantu tanssiksi....
Kuten nytkin, myös ennen tekniikan kehitys on näkynyt laitteiden pienentymisenä ja designin parantumisena.
Tässä 50-luvulta minun isäni opiskeluajan radio, joka tänä päivänä on makuuhuoneessani.
Kaikki tietävät ilman kuvaankin, miltä sitten näyttävät koululaisten iPodit ja MP4-soittimet.
Pieniä ja tehokkaita, tekniikan voittokulun ilmentymiä. Pienistä näytöistä voi katsella liikkuvaa kuvaakin.
Karukoski pohtii elokuvassaan ulkoisten asioiden merkitystä ihmisten onnellisuudelle.
Ja kysyä sopii, onko tekniikan kehitys oikeasti lisännyt onnellisuuttamme.
Haastan sinut kuuntelemaan Leevi and the Leavingsin oivallisen
biisin aiheesta. Se oli musiikkina myös elokuvassa Napapiirin sankarit.
"Vaimo, älä ole onneton,
meillä melkein kaikki laitteet on,
jotka kehitys on tuonut tullessaan,
vaikka kaikki eivät niistä piittaakaan",
"Kerää kynttilät pois,
emme tarvitse nyt romantiikkaa.
Kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektorniikkaa."
"Kerää kynttilät pois,
emme tarvitse nyt romantiikkaa.
Kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektorniikkaa."
"On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri
on pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pöylyimuri."
Tavarapaljouden keskeltä,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti