Kevät on ihanaa aikaa. Vihdoin saan vapauttaa myös sisälläni asuvan kulkijan, hömpän, joka inpiroituu hetken mielijohteesta ja kulkee sinne, mihin nenä näyttää....Apuna tähän minulla on nyt toistakymmentä vuotta ollut vanha, vaaleansininen avoauto. Se on minun prätkäni, väline vapauteen. Sen kanssa syntyy ajoelämys, jossa voi kokea tuulen tuiverruksen hiuksissa, kevätnurmen tuoksun, liikenteen tiiviin tunnelman.
MGB Roadsterini valmistettiin MG Car Companyn autotehtaalla Englannissa 1963. Englannista se matkusti valtameren yli Kalifornian aurinkoon ja palasi taas Suomeen eläkepäiviään viettämään. Auto kunnostettiin lähes romusta MG:n alkuperäistä suunnittelua kunnioittaen ja samalla se rekisteröitiin museorekisteriin.
Muistan jo pienenä tyttönä haaveilleeni vaaleansinisestä avoautosta, jota saan ajaa mutkaisilla teillä tukka hulmuten. Tuolloin tosin matkustin isäni kyydissä savolaisia hiekkateitä sadankahdenkympin nopeudella. Silloin ei takapenkillä tarvittu turvavöitä ja varmaan siinä menossa tukkakin hulmusi.
Nyt ajan omalla autollani kesäkatuja ja saaristoteitä - kiltisti turvavöissä. Kerran kesässä minulla on tapana retkeillä Helsinkiin merenrantoja ihailemaan. Porvoon edustalla, Pellingin saaristo losseineen ja kalaan myyvine kalastajineen on tarjonnut kerta toisensa jälkeen upean autoseikkailun. Myös idyllisen Kråkön kalastajasaaren ympäriajo on tullut jo vakioksi kesähuviksi.
Kevään ensiajelu on joka vuosi huikea kokemus. Ja yleensä positiivinen sellainen. Vanha auto tosin osaa olla myös oikukas ja arvoituksellinen. Ja tavaratilassa oleva hylsysarja ei silloin minua ihan hirveästi ilahduta.
Kevätajelulla,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti