keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joululahjakirjasta uusi resepti: Merikaalia ja taimenta

VILLIYRTTIKEITTOKIRJA

Vanhin tyttäreni osti minulle joululahjaksi Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan. Lahja kertasi hienosti yhteisen vuotemme, josta olemme nauttineet luonnon helmassa.
Mielessäni kulkivat kuin kuvanauhana nokkoset, kuusenkerkät, yrtit, mustikat, pihlajanmarjat...
Ilahduin lahjasta erityisen paljon. Se vei minut mukanaan  myös jo tulevan kesän odotuksiin.


Minun ja tyttäreni yhteinen rakkaus on myös Jurmon saari ulkosaaristossa. Hän on viettänyt saarella kesätöissä monta kesää ja minä olen vieraillut saarella säännöllisesti.





Villiyrttikeittokirjan yksi resepti on merikaalia ja taimenta. Muutin sen heti mielessäni Jurmon merikaalia ja savukalaa... ja haluaisin kokeilla sitä ensi kesänä.


Merikaali kasvaa ulkosaariston sora- ja hiekkarannoilla. Kirjan mukaan sen kaalimainen maku on voimakas, hieman mahkeahko mutta suolainen. Kukat ovat imeliä. Ruokakasvina merikaali on murea ja mehevä. Siitä voidaan käyttää varret, lehtivarret, lehdet ja kukat.



Merikaalia ei  kuitenkaan saa poimia vapaasti kaikkialla saaristossa, joten minunkin on ensin tutkittava, onko Jurmon merikaali rauhoitettu. Porvoon saariston merikaalit ovat toinen mahdollisuuteni - ja päätän pitää toiveen savukalasta ja merilevästä elossa kesään saakka.


Terveisin,

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Mummin hedelmäkakussa maistuu joulu

JOULUN MAKU

Tänään oli vuorossa leivontatalkoot. Vanhin tyttäreni loihti piparkakkutalon osia ja leipoi torttuja. Minun tehtäväkseni jäi joulunmakuinen kakku.
Kaivoin esiin vanhasta vihkostani ikiaikaisen reseptin, sellaisen joulunmakuisen. Kotikutoisen ja lämminhenkisen.


 


Perinteinen hedelmäkakku mummin reseptin mukaan

250g voita
3 kananmunaa
0,5 dl kermamaitoa
1,5 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja
200 g kuivattuja hedelmiä
1 rkl konjakkia

 Liota hetki kuivahedelmiä ja leikkaa ne pieniksi. Sekoita joukkon jauhot ja leivinjauhe.
Vatkaa voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen hyvin sekoittaen. Lisää joukkoon hedelmien ja jauhojen sekoitus ja kermamaito. Lisää lopuksi tilkka konjakkia halutessasi. Laita taikina voideltuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa 45 - 60 min.

torstai 13. joulukuuta 2012

Lucia-pulla lämmitti lumipyryn jälkeen

LUCIANPÄIVÄNÄ

Ajoin kotiin pitkin liukasta moottoritietä lumipyryn saattelemana. Mietin Lucian tuomaa valoa ja ajattelin Lucian erehtyneen päivästä. Vanhaan tapaan olin kuitenkin suunnitellut leipovani Lucia-pullia ja päätin pitää perinteestä kiinni. Oli kuitenkin 13. joulukuuta.

Mietin, miten sitkeässä perinteet kulkevat mukana. Lucian päivä on alun perin tullut perheeseeni Ruotsissa vietettyjen vuosien kautta. Jo lapsuudessani tiesin, mitä "lussekatter" ovat. Myöhemmin äitini oli aktivistina tuomassa ruotsalaisia Lucia-perinteitä jopa Savon sydämeen ja sisarenikin kruunattiin Luciaksi.

Tänään Helsingin Tuomiokirkossa kruunattiin Suomen Lucia, Porvoon raatihuoneella Porvoon Lucia ja Savossa, Lapinlahdella Lucia-mummo. Meillä sytytettiin kynttilät ja nautittiin tuoreen pullan tuoksusta. Otettiin lasi maitoa ja herkuteltiin pehmeällä nisulla - vehnäsellä mummojen tapaan.
 
 

 
Lucia-pullat syntyvät ihan tavallisesta pullataikinasta. Halutessaan taikinaa voi maustaa sahramilla.
Taikinasta muotoillaan ässiä, jotka koristellaan rusinoilla. Viitseliäimmät laittavat ässät vielä ristiin ja saavat aikaan Hannun vaakunaa muistuttavan jättipullan.
 

 
Valoa!
 
Toivottaa

maanantai 10. joulukuuta 2012

Hurmaavat suomalaiset lakkiaiskakut

LAKKIAISBUFFET

Kummityttöni lakkiaisbuffet oli taitelijoiden taidonnäyte. Kaikki oli valmistettu itse ja somistettu sankarittaren maailmaan sopivasti. Tarjoilussa oli myös cross-kitchen tunnelmaa. Suolapaloissa näkyivät päivänsankarin puoliksi azerbaitzanilaiset juuret. Juhlakakut ja pikkuleivät oli taas leivottu suomalaisen mummin reseptien mukaan.

 
Tarjolla oli valkoinen, sitruunalla maustettu täytekakku, josta oli leivottu myös gluteeniton vaihtoehto. Tuore pinkki ruusu koristi upeasti kakkua ja yhdisti sen taiteilija Kristiina Leinon kukkatauluun, joka oli tuotu vanhaan pappilaan vartavasten kahvipöytää koristamaan. 


Toinen hurmaava kakku oli marenkinen ja mokalta maistuva Britakakku.

 

Britakakku

Pohja:
125 g voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1 dl maitoa
1,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
 
Vaahdota rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon keltuaiset yksi kerrallaan. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Voitele leivinpaperi. Levitä taikina sen päälle uunipannun kokoiseksi levyksi.
 
Pinnalle pähkinämarenki:
3 valkuaista
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
50 g jauhettua hasselpähkinää
 
Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja vatkaa sokerit vähitellen joukkoon  ja lisää lopuksi pähkinäjauhe. Kun seos on jäykkää, levitä se pohjataikinan päälle. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa 20–30 minuuttia, kunnes marenki on kauniin vaaleanruskeaa. Anna jäähtyä.

Mokkakerma täytteeksi:
3 dl kuohukermaa
3 rkl tomusokeria
3 rkl vahvaa espressokahvia

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta tomusokerilla ja kahvilla.

Kakun kokoaminen
Täytä kakku vasta juuri ennen tarjoilua, jolloin marengin rapeus säilyy.
Puolita jäähtynyt kakkulevy. Nosta toinen puolikas tarjoiluvadille.
 Levitä päälle mokkakerma. Nosta toinen kakkulevy päälle.
 

Terveisin,
 
 

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Lakkiaisbuffetissa mukana azerien ruokaperinteitä

RUOKAJUURET
 
Ihanan kummityttöni lakkiaisia vietettiin tänä viikonloppuna. Juhla oli lämminhenkinen ja täynnä musiikkia, kuten laulua opiskelevan sankarittaren juhlissa sopiikin olla.
 
Ilokseni huomasin, että tarjoilubuffetissa oli otettu huomioon sankarittaren puoliksi azebaitzanilaiset juuret. Lihapullien sijaan buffetistä löytyi Azerbaizanin perinneherkku: viinilehtikääryleet, jotka perheen taiteilijaystävätär oli huolella käärinyt ja hellyydellä hauduttanut perinteisen reseptin mukaan. Tarjolla oli lisäksi sankarittaren äidin loihtimaa piirakkaa fetatyyppisestä juustosta, joka sekin on azerien vuoristosta kotoisin oleva perinneherkku.
 
Mieleeni palasi juhlan makujen myötä elävästi juhlan sankarittaren kanssa tehty unohtumaton matka Azerbaizaniin, hänen toisen sukunsa juurille.
 
 
Azerbaitzanilaiset viininlehtikääryleet bakulaisen caravanravintolan alkupalana....
...ja suomalais-azerbaizanilaisissa lakkiaisissa.
 
 
 Viinilehtikääryleet tarjoillaan perinteisesti tzatzikin kera.
 
 
Fetatyyppinen juusto syntyy Kaukasuksen pienissä vuoristokylissä vuohenmaidosta.
 
 

Viininlehtikääryleet 

 1 tlk säilöttyjä viininlehtiä
 
Täyte:
250 g lampaanjauhelihaa
1 sipuli
1 mieto chili
1 prk tomattipyreetä
1/2 dl hienonnettua persiljaa
2 rkl kuivattua minttua tai
1/2 dl tuoretta marokonminttua
1/2 dl pitkäjyväistä riisiä
1/2 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
1/4 dl oliiviöljyä
 
Hauduttamiseen:
1/4 dl oliiviöljyä
1/2-1 dl sitruunamehua
kiehuvaa vettä
    Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Hienonna sipuli. Sekoita kulhossa jauheliha, sipulisilppu, hienoksi pilkottu chili, tomaattipyre, persilja, minttu, riisi, mausteet ja öljy. Rullaa viininlehdet varovasti auki. Levitä lehdet työlaudalle ja pane niille ruokalusikallinen täytettä. Kääri rullalle. Lado kääryleet tiiviisti uunipellilla niin että saumakohta tulee pohjalle. Kaada päälle öljyä, sitruunamehua sekä kiehuvaa vettä niin paljon, että kääryleet peittyvät.  Hauduta miedolla lämmöllä 30-40 minuuttia.  Tarjoa maustamattoman turkkilaisen jogurtin tai tzatzikin kera.  
Terveisin,
 



perjantai 7. joulukuuta 2012

Pikkupurtavaa joulua odotellessa

VALMISTA TAPASTELLEN
 
Kun työpäivä venyy yllättäen ja on vain hetki aikaa kaapata mukaan tarjoilu illanistujaisiin, ovat hyvät neuvot kalliit:). Kokkaamaan ei ehdi, on valittava valmista. Minulle kävi juuri näin.
 
Mutta oli hienoa taas kerran huomata, että läheiset ystävät ja perhe tekevät tunnelman joka tapauksessa. Ilta oli onnistunut ja myös vähän joulunmakuinen.
 
 
Näin joulun alla innostuin pateista. Sieinipateesta, pippuripateesta ja puolukkapateesta. Kaikki osoittautuivat herkullisiksi ja jäljelle ei jäänyt suupalaakaan. Italialaiset ilmakuivatut nautasiivut olivat myös herkullisia.

 
Mäti on monen herkku. Tässä kertaa valitsin muikunmätiä. Kaveriksi perinteiseen tapaan smetanaa, sipulia ja mustapippuria ja tummaa leipää.

 

 
 Juustoja on aina helppo tarjota ja ne maistuvat pitkin iltaa. Valitsin tällä kertaa kotimaisia pienjuustoloiden herkkuja:  Kolatun juustolan chevreä, savolaisen  Peltolan sinihomejuustoa sekä Kolatun Ruskaa, paistettua munajuustoa. Lisukkeena tarjosin kotitekoisia marjahyytelöitä.
 
 
Terveisin,

torstai 6. joulukuuta 2012

Katajaista siikaa ja fasaania itsenäisyyspäivän kunniaksi

KOTIRUOKAA

Itsenäisyyspäivän alkupalaksi kokeilin ystävieni tupaantuliasissa oppimaani siian graavausta.
Suolan ja sokerin lisäksi perheen isäntä lorautti tilkan giniä fileiden päälle makua antamaan. Maku on uskomattoman hieno.


 
Me nautimme graavisiian saaristonmakuisen Jurmo-leivän kanssa.

 
Pääruoaksi valmistimme fasaanin rintafileitä.
 
 
Mureat fasaaninrinnat maistuvat pihlajamarjahyytelön kera. Lisukkeiksi sopivat myös rakuunaruusukaalit, vihreät pavut ja uuniperuna.


 
 

 

 
Uunissa kypsynyt jauhoinen peruna maustuu riistan kanssa.
 
 

Ginissä graavattu siika

tuoreita siikafileitä
karkeaa suolaa
sokeria
giniä
(katajanmarjoja)

Ripottele suolaa ja sokeria siikafileiden pinnalle. Kaada päälle tilkka giniä. Jos mahdollista murskaa joukkoon katajanmarjoja. Seisota jääkaapissa noin 12 tuntia. Tarjoile sellaisenaan tai saaristoleivän kera.
 

Fasaanin rintafileet

6 fasaanin rintafilettä
 
Yrttimarinadi:
2 dl oliiviöljyä
2 tl  timjamia
2 tl  rosmariinia
mustapippuria myllystä

Sekoita aineet keskenään ja hiero fasaaninrintojen pintaan. Anna marinoitua vuorokauden ajan. Ruskista rintafileet pannulla molemmin puolin kauniin ruskeiski. Kypsennä lopuksi 170 asteisessa uunissa noin n. 8 minuuttia niin, että fileet jäävät sisältä punertaviksi. Tarjoile siivuiksi leikattuna.

Terveisin,
 

lauantai 1. joulukuuta 2012

Adventti-aika alkoi riisipuurolla

JOULUKUU

Joulukuun ensimmäisenä päivänä tuuli oli tyyntynyt. Eilisestä lumimyrskystä olivat jäljellä vain huikeat kinokset. Ihana kuopukseni oli herännut varhain ja tehnyt lumityöt puolestani. Pihaportaita pääsi kävelemään ja portinpielet oli putsattu. Mikä ihana lapsi! Hän tiesi, että flunssa on vienyt voimani ja halusi ilahduttaa.

Minä puolestani päätin ilahduttaa häntä takuuvarmalla herkulla. Keitin joulukuun kunniaksi riisipuuroa aamupöytään.


Vielä ei kuitenkaan ollut aika Viktorian joulupuurolle - lakkahillon ja kermavaahdon kera.
Siksi maustoin oman puuroni tyrnihunajalla.
 
 
Kuopus kauhoi puuroa omaan vihreään kulhoonsa ja maustoi sen perinteisesti kanelilla ja sokerilla. Lorautti päälle maitoa.
Miten hyvältä nämä yksinkertaiset maut ja tuoksut taas tuntuivatkaan!

 
Hyvää adventtia,