Helsingissä - Yrjönkadun ja Lönnrotinkadun kulmassa - liehuivat pyykit narulla - arkirealistisesti - tavalliset pikkupyykit tuulessa, liikenteen yllä.
Kyseessä oli osa Galerie Forsblomin kesänäyttelyä - taiteilija Kaarina Kaikkosen tilataideteos: Elämänpolkuja. Yllättävä. Huomion herättävä. Hauska.
...JA KOTIOLOISSA
Samaan aikaan myös kuopukseni noteerasi narulla kuivuvat pyykit. Ystävänsä kotipihassa. "Ihanaa - he ovat siirtyneet kesäaikaan", hän huudahti nähdessää pyykit kuivumassa pihan pyykkitelineellä. "Voidaanko mekin äiti laittaa? Ajattele, miten se säästää luontoa ja miten ihana tuoksu niihin tulee!"
Ja pitihän tätä toivomusta kuunnella.....Pian sitten roikkui pihalla meidänkin tämän hetken elämänpolkumme koko kirjo, tuulessa hulmuten.
Tuulentuoksuisin terveisin
2 kommenttia:
Tilateoksesta Elämänpolkuja tulee mieleen toinen tilateos eli Hiljainen kansa. Tilateoksien tunnelmat ovat vastakohdat.
Tottakai! Heti, kun voi, pyykit viedään kuivumaan ulos. Nykyoloissa täällä ulkona kuivuvat lähinnä liinavaatteet ja pyyheliinat, kodin sisäpihalla pikkupyykki. Tuoksu on ihana ja lakanatkin mankeloituvat helposti sileiksi.
Kesän iloja nämäkin!
Totta! Pyykkiteoksessa on liikettä ja iloa - vastakohtaisuutta.
Muistan miten lapsena halusin kerätä narulta ulkona kuivunutta pyykkiä, koska siinä oli niin puhdas tuoksu. Ja olin iloinen, kun kuopus oli varmaankin kokenut jotain samaa...
Lähetä kommentti