Äidit

ÄITIENPÄIVÄNÄ

Siinä ne seisovat ylväinä puisen piirongin päällä, isovanhempien potretit. Lipasto on poikkeus muutoin modernisti sisustetussa huushollissani. Ja poikkeus ovat myös sen päällä seisovat valokuvat, ainoat lajissaan. Niissä kiteytyvät olemassaolon juuret.

Oman elämän ilot ja surut, juhlat ja arki on kätketty kaappiin tai kovalevylle, mutta juuriaan ei voi tällä hetkellä kätkeä. Ei juuri nyt, tässä iässä.

Isän vanhemmat: Hilma ja Johannes



Äidin vanhemmat: Saimi ja Toivo

Sota vei molemmat isoisät, parhaassa iässä. Ja pakotti molemmat isoäidit vahvoiksi naisiksi, joiden oli pärjättävät omillaan - kunnes sydäntaudit veivät, kesken kaiken. Varmasti tuttua monissa perheissä.
Nostan hattua isoäideilleni siitä, että jaksoivat kamppailla elämässään ja kouluttaa lapsensa tulevaisuutta varten. Nuo tavalliset suomalaiset naiset, sydämiensä suuruudessa rikkaat ja sivistyneet.

Oman 76-vuotiaan äitini nostan tänään jalustalle. Hän jatkaa isoäitien viitoittamalla sitkeiden naisten polulla. Häntä kiitän kaikesta saamastani avusta - ruusun kera.

Ja näin äitienpäivänä vielä toivon, että aikanaan itse pääsen potretissa jälkipolven piironkien päälle. Ajat ovat kovin erilaiset ja kynnys on korkea - tiedän - mutta toivossa on hyvä elää.

Äitienpäivää,