Vielä kerran palaan viime kesän retkikohteeseemme, Lahiciin. Kylä on tiettävästi ollut yksi Azerbaidžanin ensimmäisistä asutetuista kylistä ja tämä muinainen historian havina huokuu kaduilla.
Kylä oli alun perin kuparinlouhinnan keskus. Kaivostoiminta on loppunut, mutta käsityötaito on jäänyt kukoistamaan. Lähi-Idän, ja Euroopan keräilijät ovat pitkään hankkineet kokoelmiinsa alueen taidonnäytteitä. Lahicissa valmistettujen kuparituotteiden kokoelma voitti myös kultamitalin Pariisin 1878 maailmannäyttelyssä. Esineitä on museoitu Moskovan ja Istanbulin lisäksi myös Lontoon ja Pariisin museoihin.
Yhä tänä päivänä kylä profiloituu kuparituotteiden luvatuksi maaksi. Kylän ja tuotteiden imago on yhtä.
Seppien pajoja on useita ja niissä uurastettiin pitkiä päiviä. Lopputulokset ovat ihailtavia.
Tämän mukaan tarttuneen, hopeansävyisen lautasen tekijä oli nimeltään Vahid. Työn jälki ja kokonaisuus sytytti meidät. Tunnelma on ikiaikainen, mutta kokonaisuus sopii moderniinkin kotiin. Tekijä oli ilmiselvästi ylpeä työstään, eikä suotta.
Kaikkialla maailmassa taitaa olla niin, että ostoksiin voi saada rahaa seinästä. Ja Lahicista suorastaan perinneseinästä. Sännöllisten maanjärjestysten vuoksi kylään on kehittynyt oma rakennustekniikka: Puiset seinärakenteet vuorottelevat kiviseinien kanssa kestävyyden lisäämiseksi.
Valikoimiin kuuluivat myös arkisemmat käyttöesineet.
Lopuksi vielä linkki You Tubesta löytämääni hauskaan Lahic-videoon. Kylään johtavan tien huikeimmissa rotkokohdissa ei videonkaan kuvaaja uskaltautunut kuvaamaan, kuten en minäkään.
Katso video tästä.
Terveisin,
3 kommenttia:
Käsityötaidot periytynevät isältä pojalle. Taidokkaita töitä. Vanhoja autoja ja monenlaista muutakin vanhaa.
Katselin videon mielenkiinnosta kaksi kertaa. En missään tapauksessa halua aliarvioda ketään, mutta työturvallisuusasiat ovat ilmeisesti alkutekijöissään tai sitten kuvauksen aikana suojalasit eivät olleet käytössä.
Kiitos Marja jälleen kerran, Azerbaidzanin tietämykseni on lisääntynyt.
En minäkään nähnyt yhdenkään sepän käyttävän suojalaseja eli kyllä me Euroopassa olemme työturvallisuudessa ison askelen edellä. Lahic tosin edustaa azerbaidzanilaisittainkin olosuhteiden ääripäätä, kaukaista ja vaikeasti saavutettavaa vuoristokylää, jossa eletään vuosisataisten perinteiden mukaan, ulkomaailman menosta välittämättä. Baku taas on mitä upein ja modernein kaupunki. Öljyteollisuus on tuonut maahan rikkautta, mikä näkyy. Palaan tähän myöhemmissä kirjoituksissa vielä.
Taas matkasin kanssasi nauttien upeista kuvista ja maisemista. Miten saatkaan vangittua kuviin niin huikeasti tunnelmaa, että on helppo kuvitella seisovansa todella siinä kujalla, mistä kuva on. Bakun matkaa odotellen..
Lähetä kommentti