Viime viikkoa leimasi kiire. Onneksi viikonloppu on nyt tehnyt tehtävänsä rauhan tuojana. Eilen oli vielä tavoitteellinen punnerrus saada pihan kesähuonekalut talvisuojaan ennen lumen tuloa. Rinnettä ylös ja alas, pöytää ja tuolia, grilliä ja kukkaruukkuja... kävi urheilutreenistä.
Nyt vierelläni tuoksuu ranskalainen kahvi ja yrttiomeletti. Taustalla soi Mozartin viulukonsertto no 5, Wienin Filharmonikkojen ja viulisti Itzhak Perlmanin tulkitsemana. Olen ottanut hitaasti.
Kuopuksen syysloman kunniaksi paistoin hänelle pannukakun ja odottelen nuorison heräämistä. Palaan mielessäni eilisiin tunnelmiin.
Tuuli on puhaltanut pihapuiden lehdet kiitettävällä tavalla haravoitaviksemme. Joissakin kiikkuu enää vain yksittäisiä keltaisia lehtiä kuin viimeisillä voimillaan kiinni pitäen. Syyshortensiakin on parhaat päivänsä nähnyt, mutta se on kaunis jälkiloistossaakin.
Perjantaisiivouksen jälkeen palasin taas tuttuun käytäntöön: kukkakimppu palkitsee ahkeroijan. Nyt halusin syksyn värit ja tunnelman myös olohuoneeen pöydälle. Silmä lepää, kun luonnon ilme on sama sisällä ja ulkona. Isoista ikkunoista syksy tulvii sisälle joka tapauksessa.
Eilen iltapäivällä kaivoin esiin keittokirjani "Ranskalaisen keittiön salaisuudet". Pariisiin muuttaneen amerikkalaisen diplomaatin vaimon, Julia Childin kokoama keittokirja heräsi pari vuotta sitten eloon tositapahtumiin perustuvan Julie & Julia elokuvan myötä. Upean ruokaelokuvan kautta Julian 1950-luvulla kirjaan kokoamat reseptit päätyvät uudelle vuosisadalla, kun nuori verotusneuvoja Julie hakee uutta sisältöä elämäänsä. Hän ryhtyy pitämään blogia siitä, miten kokkaisi tasan vuoden aikana läpi kaikki Ranskalaisen keittiön salaisuudet -teoksen 524 reseptiä.
Eilen valitsin viinikukon (Cog au vin) - kanaa punaviinissä, sipulien, herkkusienten ja pekonin kanssa.
Tovi siinä vierähti ja nälkä ehti tulla. Kanoja ruskistetaan, käännellään, liekitetään konjakilla ja haudutetaan punaviinissä. Lopuksi ne ladotaan patoihin herkkusienten ja sipulirenkaiden kanssa ja valellaan kanan keitinliemestä tehdyllä sakella kastikkeella. Tein suoraan tupla-annoksen, kahteen pataan, sillä ihan joka päivä en halua käyttää puolta päivää keittiössä:). Lopputulos oli kuitenkin herkullinen ja ruoanvalmistushetki tuoksujen aromikaassa maailmassa oli kuin pyrähdys ranskalaisessa bistrossa.
Tarjoilin viinikukon ranskalaisittain pelkästään persiljaperunoiden kera.
Tunnelman täydensi nuorison tekemä kattaus. Pöytäliinaksi valittiin Marimekon ruskansävyiset, hieman kullalle hohtavat lumimarjat. Lämpöä saatiin kynttilälyhdyistä ja juhlan tuntua paremmista lautasista, aterimista ja laseista. Pientä ylellisyyttä syksyn maalaistunnelmassa.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti