Minulla on tapana nukkua ikkuna auki. Nautin raikkaasta huoneilmasta ja siitä, että kuulen kuin unen läpi luontoääniä. Aamuyöstä havahduin sateen hiljaiseen kosketukseen huopakatolla.
Aamulla sitten välähti ja saman tien pamahti. Herätyskelloa ei tarvinnut. Tummanpuhuva taivas sai minnut heräämään pelonsekaisin tuntein. Pelkoa tai sekavuutta ei myöskään vähentänyt se, että aamun ensimmäinen ohjelma oli hammaslääkäri.
Jotain kaunista onnistuin kuitenkin taltioimaan sateen tunnelmasta ja kesän kääntymisestä syksyyn.
Terveisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti