Jurmo on kuulunut elämään jo 24 vuotta. Ihastus on pysyvää ja saarelle on pakko päästä kerta toisensa jälkeen.
Kylän keskelle, korkeimmalle kalliolle oli tänäkin kesänä, juhannusaattona, pystytetty juhannussalko, joka on liehunt uljaasti koko kesän ja kertonut saariston perinteestä.
Kesää hehkuvat pihlajanoksat ja kuusi kesäkukista tehty seppelettä olivat kuihtuneet. Ne leikattiin irti ja kasattiin poltettaviksi illan kokossa.
Auringon laskiessa kokoonnuttiin taas vanhan perinteen mukaan rantaan, muinaistulien äärelle. Pakana-aikana tulilla karkoitettiin pahoja henkiä. Myöhemmin tulilla viestittiin lähisaarien asukkaille. Ja elokuun viimeisenä lauantaina tulet sytytetään tasan 21.30 kesän loppumisen merkiksi. Myös juhannussalon rippeet poltetaan tässä kokossa.
Venetsialaiseksi illaksiksin nimetyssä juhlassa on pitkät saariston perinteet. Nykyisin juhlalla on myös symbolinen merkitys osana Itämeren suojelua.
Rannasta kuljimme puolitoista kilometriä takaisin kylään, kohti mökkiämme. Pimeässä tunsimme kanervan ja pihkan tuoksun, aistimme suolaisen tullen ja maantiehiekan pölyn. Emme nähneet hyvin, mutta kuulimme sadat sirkat.
Lopuksi yllemme kaartui tummaakin tummempi tähtitaivas tähtisumuineen, tuntuu, kuin tähtien määrä olisi kolminkertaistunut kotitaivaaseen verrattuna. On muinaistulien yö!
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti