Istun aamukahvilla ja tuijotan terassilla palavan kynttilän liekkiä. Se ei enää viuhdo tuulessa, yön myrsky on laantunut. Mielen myrsky palaa illan tunnelmiin, Porvoon tuomiokirkkoon ja UMO:n joulukonserttikiertueen avaukseen.
Puuskutin kirkolle suoraan töistä, kaatosateessa kasvojani suojaten. Sali oli jo puoliksi täynnä, kun saavuin. Numeroimattomat paikat pitävät huolen siitä, että konsertteihin kannattaa saapua ajoissa, jos mielii nähdä esiintyjät. Olin reunapaikkaani tyytyväinen. Istuin ja huokasin. Viikonloppu. Joulunodotus.
Kirkkosalin tunnelma tiivistyi sitä mukaa, kun se täyttyi ihmisistä. Toppatakkien kahina ja kostuneen villan tuoksu olivat vallitseva kokemus. Lopulta sali hiljeni ja tasainen parfyymipilvi laskeutui ylöisön päälle. Odotuksen ääni kuului. Sound check oli tehty. Viimeinenkin paikka oli täytetty.
UMO aloitti tämän vuoden Kohti Joulua -kiertueensa Porvoosta ja muistutti siitä yleisöä. Meillä on kunnia saada avata juhlakausi. En tiedä kuvittelinko, mutta minusta soittajista huokui ensiesiintymisen riemu.
UMO on yksi suosikkiorkestereistani eikä se pettänyt nytkään. Sumuisen saksofonin soidessa suljin silmäni. Unohdin ajan ja paikan. Annoin musiikin viedä.
Ihana Laura Närhi oli pukeutunut yksinkertaiseen, moderniin tunikaan ja kietonut hiuksensa löysälle nutturalle. Miten sopiva kokonaisuus, ajattelin. Laura sai tuttuihin joululauluihin oman soundinsa, mutta pääsi erityisesti oikeuksiinsa omalla maallaan, biisissä Mä annan sut pois. Soiva ääni resonoi sydämen ytimeen. Kirkon korkeat holvit kantoivat kaikuja ja loistivat mystisinä erivärisissä valoissa joulun punaisesta syvään siniseen. Sielun maisemaa ei voi edes yrittää kuvata.
Mikä ihana viikonlopun aloitus.
UMO:n ja Laura Närhen Kohti Joulua -kiertueen seitsemän muuta konserttia löydät tästä.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti