Muuten olen ottanut rennosti ja lukenut Finlandia-palkinnon voittaneen Rosa Liksomin Hytti nro 6 -kirjaa.
Rankka kertomus nuoren Moskovassa opiskelevan suomalaisnaisen junamatkasta Moskovasta Venäjän halki Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin. Maisemina Siperian toistensa kaltaiset kaupungit sekä loppumaton taiga ja tundra. Matkaseurana katujen kasvattama murhamies.
En ole voinut olla ajattelematta Moskovan konservatoriossa opiskelleen sisareni kertomuksia Moskovan junamatkoista tuoksuineen ja tunnelmineen. Tai kertomuksia oppilaiden asuntolaa ja harjoitteluhuoneita hallinneista babushkoista, jotka opettivat nopsaan myös suomalaisopiskelijan asuntolan tavoille. Ovet harjotteluhuoneiden avainten valtakuntaan saivat auki vain taidokkaimmat. Epäsuosiossa olleet eivät koskaan saaneet avainta. Niin sitten sisarenikin raahasi Suomen alennusmyynnistä matkalaukullisen suklaata babushkojen lepyttelyyn, jotta olisi edes joskus saanut lämpimän harjoitteluluokan. Osassa luokista kun paukkui pakkanen.
Sisareni oli 80-luvun lopun Neuvostoliitossa myös muusikkojen kiertueella mm. Novosibirskissä, Omskissa ja Tomskissa. Matkaa tehtiin junalla hyisessä Siperiassa ja sisareni kuvaamat tunnelmat muistuttivat kirjan kuvauksia näistä kaupungeista rankkoine maisemieen ja tumpposiin pukeutuneine mummoineen mitä suurimmassa määrin. Myös itse Siperian juna ankarine vaunuemäntineen oli sisarelleni tuttu.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti