Äitini on ollut tällä viikolla matkalla Intiassa. Nostan hattua hänen seikkailuhalulleen. Ensimmäinen tekstiviesti pitkän lennon jälkeen 77-vuotiaalta, matkailukärpäsen puremalta äidiltäni ei kertonut väsymyksestä tai murheista. "Delhissä - kaupunki täynnä vastakohtia", kertoi rivien välistä, että äiti seikkaili uteliaana. Wau!
Viesti sai minut palaamaan viiden vuoden takaiselle Intian-matkalleni. Intia oli minun suuri haaveeni. Sinne olin halunnut pienestä koululaisesta lähtien. Delhiin tullessani muistan reagoineeni samalla tavalla kuin äitini - vastakohtien kaupunki. Sekoitus intialaista, persialaista ja eurooppalaista kulttuuria.
Islamilaisena, kristityttynä, hindulaisena...
Rankemmin ja rahalla...
Pasifistin poluilla...
... tai sotilaana
 |
Ammatistaan ylpeänä kaikissa olosuhteissa.
Asketismia ihaillen tai ylenpalttisuudessa.
Elämän veden ääressä - kaupaungin läpi virtaavalla Yamuna-joella tai maailman pääuskontoja yhdistävän Baihai-uskon Lotus-temppelissä.
Oman tiensä kulkijana tai perhepiirissä.
Lapsena tai aikuisena.
Terveisin,
2 kommenttia:
Hatun nosto myös täältä äidillesi!
Intia on ollut minunkin haaveissani pitkään, varsinkin Delhi sekä Agra. Vastakohtien maa, mikä on helppo todeta esimerkiksi elokuvasta Slummien miljonääri.
Edellisen postauksen kuvat ovat upeita ja toistan, että onneksi meillä on vuodenaikojen vaihtelu.
Minusta Slummien miljonääri on oikein hyvin Intian olosuhteita kuvaava elokuva. Epärealistisuudessaankin realistinen:). Odotan innolla, että saan kuulla, mitä kaikkea äiti on matkallaan kokenut.
Lähetä kommentti