Olin taannoin tapahtumassa, jossa tarjoiltiin emäntien huolella hauduttamaa, syksyn ruissadon rukiista keitettyä uutispuuroa. Tämä tuoreen sadon puuro toi mieleen paljon vanhoja muistoja, joita isäni oli maalaistalon arjesta kertonut.
Uutispuuro oli maalla iso juttu ennen vanhaan. Kuopukselleni sana merkitsee kuitenkin ensisijaisesti tiedotusvälineistä tulevaa uutisvirran kaaosta. Oli siis perinnepäivän paikka.
Ostin Malmgårdin kartanosta syksyn sadon luomuruisjauhoja, joista haudutin hellyydellä ja pitkällä kärsivällisyydellä ruispuuron. Hieno huomata, miten rukiin maku pehmenee ja jopa imelöityy keitettäessä.
Lopulta puuro nautittiin voisilmän kera suuressa hiljaisuudessa maistellen. Puuro edusti kansanperinnettä, jota halusin välittää isältäni tyttärelleni.
Ilahtuneena huomasin, että arvostamani huippukokki Hans Välimäki on kirjoittanut Mummola-kettiokirjassaan: "Tämän katoavan kansanperinteen toivoisi aidosti säilyvän. Jos jauhot ovat ensiluokkaisia ja kauhan varressa riittävän määrän kärsivällisyyttä omaava keittäjä, tuloksena on karu, mutta maultaan maailmanluokan sväärejä kolkutteleva herkku."
Svääreissä liikuttiin meilläkin, vaikka kärsivällisyys ei ole minun ensisijainen vahvuuteni. Uutispuuro on ihana herkku.
Ilokseni huomasin myös, että uustispuurosta on tullut maaseudun asioista kertovan tiedotushankkeen nimi. Uutispuuron Facebook-sivun osoitteen saatan vinkata kuopuksellenikin. Kannatan sitä, että perinteistä kerrotaan ja puhtaan maaseutumme brändiä vaalitaan.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti