tiistai 1. marraskuuta 2011

Ihan berliininmunkkina

MATKALLA BERLIINIIN


Minulla kävi munkki. Sain vähän aikaa sitten yllättäen kutsun ja lentoliput Berliiniin. Romanttisesti ja vanhanaikaisesti. Innostuin tietenkin. Samalla huomasin, että en tiedä Berliinistä juuri tunnettuja munkkileivonnaisia enempää. Saksan pääkaupunki on jäänyt pahasti paitsioon. Olen opiskellut taloussaksaa Kölnissä, tehnyt töitä Frankfurtin kupeessa sijaitsevassa Darmstadtissa ja muuten vain matkustanut monissa saksalaisissa kaupungeissa - mutta en koskaan Berliinissä. On siis aloitettava opiskelu.



Toisen maailmasodan jälkeinen kylmän sodan kausi on jättänyt mielikuvissa Berliinin ylle pelottavan ja radikaalin tunnelman. Saan aina mieleeni vanhan saksalaisen pianonsoiton opettajani, jonka koti jäi Itä-Saksan puolelle ja joka koki Berliinin jaon ja muurin rakentamisen ihan äärimmäisen surulliseksi asiaksi.

Vuonna 1963 presidentti J.F Kennedy halusi ilmaista tukensa länsiberliiniläisille ja sanoi kuuluisat sanansa: "Kaikki vapaat ihmiset, missä tahansa he elävät, ovat Berliinin kansalaisia ja siksi, vapaana ihmisenä sanon ylpeästi: "Ich bin ein Berliner". Viimeinen lause, "olen berliiniläinen" miellettiin väärin ja syntyi urbaani legenda, jossa presidentin ajateltiin sanoneen: "Olen berliininmunkki". Lausetta arvioitaessa saivarreltiin artikkelin käytöstä. Jos presidentti Kennedy olisi sanonut ilman artikkelia "Ich bin Berliner", lause olisi ollut epäuskottava, sillä leveällä amerikkalaisella aksentillaan hän ei olisi voinut vakuuttaa ketään olevansa kotoisin Berliinistä. Ja sanomalla "Ich bin ein Berliner" presidentti tarkoitti, että hän on yksi niistä ihmisistä, jotka elävät hengessä berliiniläisten kanssa. Uskon, että Kennedyn puheessa jokainen sana oli kyllä tarkkaan mietityllä paikallaan.

Vanhimman tyttäreni syntymän aikoihin Saksat yhdistyivät uudelleen ja Berliinin muuri murrettiin. Muistan seuranneeni tapahtumia liikutteena, taas soitonopettajaani ajatellen.

Tänään maailma on toinen ja minulle sopikin erinomaisesti pyörähtää pian vaalenpunaiseen sokerikuorrutteeseen ja sinkaista Euroopan moderniin kultturikaupunkiin. Nykyisen brändi-imagonsa perusteella Berliini on uuden sukupolven suosima, vapautta kunnioittava metropoli. Ehkä historian kehityksestä syntynyt henkinen ja taloudellinen kuilu on pikkuhiljaa saatu korjatuksi ja kaupungin sokerikuorrutteisempi elämä on voinut alkaa. Olen ymmärtänyt, että Berliini on tällä hetkellä mm. asuntosijoittajien paratiisi. Hinnat eivät vielä ole ehtineet kivuta huimiin korkeuksiin.

Taidan hankkia hyvän matkaoppaan ja käydä katsomassa oopperatalojen ohjelmiston. Ja otan myös hyviä vinkkejä oikein mielelläni vastaan - kahviloita, gallerioita, ruokapaikkoja, tutustumisen arvoisia kohteita, ihan must juttuja jne. Vielä on hetki aikaa opiskella, mitä Berliinissä kannattaa nähdä ja tehdä.


Terveisin,

Ei kommentteja: