Kävin vaihteeksi ruokaostoksilla isossa marketissa. Melkein eksyin - ja ainakin hermostuin. Otin lopulta retken kuitenkin seikkailun kannalta ja päätin oppia samalla myös jotain uutta. Valitsin kohteeksi leipähyllyn.
Ensimmäisenä eteeni osui konsulentin esittelemä Karppinen. Mikä nimi!
Se toi mieleen rakkaita perheenjäseniä, mutta nimi sykähdytti myös oivalluksellan.
Karppaajille tarkoitettu vähähiilihydraattinen leipä - kuin vanha kaveri!
Konsulentti sanoi, että leipä on parasta paahdettuna. Maistoin.
Ensituntumalta tulivat mieleen köyhät ritarit. Tämä ehkä siksi, että
leivän taikinassa on runsaasti kananmunaa.
Leipä on todella kuitupitoinen (14,1%) ja sisältää runsaasti proteiinia (4,6 g/viipale).
Sopii siis karppauksen lisäksi myös paljon liikkuvan ihmisen ruokavalioon.
Suolaa on valitettavasti 1,2 %.
Yksi paketti tarttui matkaan, veikkaan, että esittelyn ansiosta.
Paahdoin Karppisesta aamiaisleivän ja nautin viikunahillon kera. Ihan mukiinmenvä maku.
Toinen uutuus - ainakin minulle - olivat vaahterasiirapinmakuiset Salosen makupalat.
Makea vaahterasiirappi kuuluu mielikuvissa pannukakkujen päälle,
Makea vaahterasiirappi kuuluu mielikuvissa pannukakkujen päälle,
mutta sen aromi sopii hienosti myös rukiin makuun - ainakin rusinoiden kanssa yhdistettynä.
Lisä- ja säilöntäaineettomissa viipaleissa on 11 % kuitua ja ne maistuvat hyvältä.
Näissäkin heikkoutena 1,2 % suolapitoisuus.
Kolmas uutuus oli kummajainen: Järvi-Suomen Herkun Savolainen saaristoleipä.
Aivan oikein, savolainen saaristoleipä!
Minulla on savolaiset juuret ja olen saariston suuri ystävä.
Tämä leipä sai minut ymmälleen.
Savossa ei ole saaristoa!
Leipä oli pakko ostaa, jotta siihen saattoi tutustua paremmin.
Leipä on syntynyt aidosta leipäjuuresta Hirvensalmella, Puulaveden rannalla.
Raaka-aineina ruis- ja vehnäjauhot, ruismallas ja vehnälese, siirappi ja puolukka.
Erinomainen tuote, joka on saanut myös Sydänmerkin
0,7 % suolapitoisuuden ansiosta.
Herkullinen leipä ja hyvä rukiinen maku. Leipä on kuitenkin kaukana
siirappisesta ja tummasta, aidosta saaristoleivästä. Nimeä kannattaisi
siis ehkä vielä miettiä, jotta sen antama mielikuva olisi oikea ja vähemmän hämmentävä.
Järvi-Suomen rukiinen puolukkaleipä? Savolainen Ruispuolukkaleipä?
Savolaisten pulukkainen ruismallasleipä?
Savolainen maalaisleipä? Savoloinen mallasleipä? Puulaveden puolukkalimppu?
Mutta nimi ei leipääkään pahenna. Tuote on aito ja savolainen.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti