Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkoi eilen. Katsoin illalla MTV3:n suurta vaalikeskustelua, jossa tunnuttiin ottavan räväkästi kantaa asioihin. Pitkästä aikaa ehdokkaiden mielipiteissä oli eroja ja särmää. Keskustelussa oli poliittista säpinää.
Tuli elävästi mieleen historian kertomus Suomen ensimmäisista vaaleista, jossa suomalaiset pääsivät vetämään jättikokoiseen äänestyslippuun punaisen viivan oman ehdokkaansa kohdalle.
Ilmari Kianto kirjoitti aiheesta kirjan - Punainen viiva. Kirjassaan Kianto kuvaa maamme oloja reilu sata vuotta sitten. Köyhyys ja nälkä olivat läsnä ihmisten arjessa ja suureen ääneen kuulutetusta vaikutusmahdollisuudesta, äänestämisestä tehtiin viimeinen oljenkorsi paremman tulevaisuuden odotuksessa. Uurnille vääntäydyttiin suurtakin vaivaa nähden.
Myös naiset saivat äänestää - ensimmäisenä maailmassa - ja kirjan päähenkilö Riika otti mahdollisuutensa niin painokkaasti, että kynästä katkesi terä hänen piirustaessaan viivansa äänestyslippuun. Vaan eipä muuttunut Riikan elämä auvoisammaksi. Kolme lasta sairastui ja kuoli ja karhu tappoi ainoan lehmän. Lopulta raskaana oleva Riika jäi vielä leskeksi karhun surmatessa myös hänen puolisonsa Topin. Ei ihme, että Riika ajatteli oman punaisen viivansa olevan sydänverellä vedetyn.
Hyvä kertyi hiljakseen ja tänä päivänä maassamme on mitä jakaa. Maailman tilannetta tarkastellessa voi olla tyytyväinen myös siitä, että meillä voidaan järjestää demokraattiset vaalit. Laveasti katsottuna on oikeastaan ihan sama vetääkö äänestyslappuun punaisen, sinisen tai vihreän viivan, sillä voimme kuitenkin jatkaa elämäämme suhteellisen turvallisesti riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat hallituksessa ja mitkä oppositiossa.
Tärkeää on kuitenkin vaikuttaa ja äänestää ja valita oman viivansa sävy. Uurnille siis naiset ja miehet - myös nuoret! Itse äänestän jo ennakkoon. Äänestän, vaikka olen äärimmäisen epäpoliittinen. Vaalikoneesta on ollut apua ehdokkaan valinnassa.
Vaikuttamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti