lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kaikki Kivetkö laulettuina?

OOPPERA

Viime sunnuntaina 70-vuotta täyttänyt oopperatähti Jorma Hynninen nousi eilen illalla Kansallisoopperassa, omien sanojen mukaansa, ehkä viimeistä kertaa lavalle Aleksis Kiven roolissa. Ja muutenkin tähti jätti tulevaisuuden suunnitelmansa auki. Ilmassa oli käsin kosketeltava haikeus.

Hynninen tuli esityksen jälkeen - vielä rooliasussaan - tapaamaan yleisöä Alminsalin lämpiöön. Haastattelija oli nähnyt Aleksis Kivi oopperan kaikki esitykset kuluneen viikon aikana ja totesi eilen illan esityksen olleen aivan erityisen puhutteleva ja täynnä latausta. Hynninen  vastasi, että tämä oli todennäköisesti viimeinen kerta, kun hän lauloi teoksen.


Einojuhani Rautavaaran nimenomaan Hynniselle säveltämä rooli kuuluu juuri Hynniselle, joka on uransa aikana esittänyt monia suomalaisia oopperoita. Hän on kokenut suomalaisen oopperan tulkitsemisen ja esittämisen elämäntehtäväkseen. Hän on myös itse valinnut sen, että on esiintynyt poikkeuksellisen paljon Suomessa eikä ole muuttanut kokonaan maailman estradeille. Silti laulaja on laulanut Suomea myös maailman kartalle. Haastattelija totesi, että on turha kysyä, missä Hynninen on laulanut. Pitää kysyä, missä hän ei ole laulanut. Taiteilija vastasi: "Mikä se olikaan tämän Grönlannin pääkaupunki, siellä en ole laulanut. Enkä Covent Gardenissa".

Suomalainen ooppera on yleisölle haastavaa. Rautavaara rakentaa näyttämölle vaikuttavan esityksen lahjakkaasta, palkitusta ja aikanaan parjatusta kirjailijasta. Juoppous ja skitsofrenia kulkevat Kiven tarinassa. Lavalla ovat samanaikaisesti seitsemän veljestä ja nuorsuomalaiset, Runeberg ja Kiven suurin arvostelija August Ahlqvist. Todellisuus ja alitajunta sekoittuvat. Kiveä arvostellaan brutaaliksi ja sivistymättömäksi. Suomalaisen kansan, maaseudun ja  korpimaiseman kuvausta  pidetään moukkamaisena. Vaikuttava jylhikkö-sanakin tuomitaan taitamattomaksi kielenkäytöksi.

Teoksen lopussa Jorma Hynninen laulaa Aleksis Kiven runotekstin "Sydämeni laulu" syvälle koko yleisön sydämiin. Haastattelussaan Hynninen toteaa, että on vaikeaa tulkita suomalaisten rakastamaa "tuonen lehto, öinen lehto, siel' on hieno hietakehto..." sanoitusta uudella tavalla, koska Jean Sibelius on säveltänyt siitä kaikkien tunteman ja ihaileman laulun. Aleksis Kivi ooppera loppuu kuitenkin siten, kuin Jorma Hynninen on toivonut. Ja vaikuttavasti.

Lämpiön yleisö kiittää Hynnistä aplodein. Oopperaa seurannut wieniläisseurue yllättää tähden saksankielisillä kiitossanoilla ja saa luontevan vastauksen, suoraan sydämestä.

Suomalaisuudesta ja suomalaisesta taiteesta ylpeänä,

2 kommenttia:

Marjatta kirjoitti...

Oi, miten hieno teksti. Kylmät väreet ja tippa tulivat silmään tätä lukiessa. Jorma Hynninen on tähti. Mieleen tulevat erityisesti heinäkuinen ilta Savonlinnassa sekä Aida-ooppera ja lavalla Jorma Hynninen, Matti Salminen sekä Raimo Sirkiä.

Jorma Hynninen on ollut kuluneella viikolla ainakin kaksi kertaa TV:ssä ja on kertonut samoja asioita kuin eilen teille Almisalissa. Luopuvan oloinen.

Leppoisaa viikonloppua!

Marja Bruun kirjoitti...

Kiitos ihanasta kommentista! Minulta nuo TV-ohjelmat olivat menneet ohi ja siksi ehkä Alminsalin kokemus, yllättäen kuulutuna tuntui erityisen koskettavalta ja haikealta. Oli hieno tunne olla paikalla.

Jorman oppilas Ville Rusanen esitti nuorta Aleksis Kiveä ja selvästi kävi ilmi, että Jorma tukee nousevaa tähteä.

Tänään on ollut ihana ulkoilla aurinkoisessa kevätsäässä vielä eilisen oopperatunnelmat mielessä.

Oikein hyvää viikonlopun jatkoa!