Isäni kotitaloa ympäröivät aavat ja loivasti järven rantaa kohti kallistuvat pellot. Laskiaisena peltojen lumipeitteelle tuli kaikkien odottama hankikanto. Talon lapset kaivoivat tallin ylisiltä itse tehdyt kelkat ja alkoivat kiintää niillä hurjaa vauhtia. Parin sadan metrin liuku sai tuulen nostamaan vedet silmiin. Vauhti kiihtyi kiihtymistään ja jännitys kasvoi siitä, onnistuisiko rantakoivion ohittamien ja liukuminen jäälle, vain kävisikö köpelösti ja matka tyssäisi vasten puun runkoja. Välillä laskettiin reella, suurimat pojat jalaksilla seisoen ja pienimmät tytöt vällyjen alla istuen. Tätä jatkui tunnista toiseen väsymykseen saakka.
Laskiaisen perinne eli isäni lapsuudessa jatkumona ikiaikaisesta työn juhlasta, jolloin tilojen naisväki lopetti pellavien, hamppujen ja villojen käsittelyn ja kehräämisen langoiksi. Mäkeä laskettaessa toivottiin tulevalle vuodelle onnea huutamalla "pitkiä pellavia, hienoja hamppuja". Isäni sisaret laskivat mäkeä perinteisesti hiukset avoimena ja mitä pidemmälle kelkka liukui, sitä pidempiä pellavia oli luvassa.
Vuosia myöhemmin perinne siirtyi seuraavalle sukupolvelle. Minäkin muistan lapsena osallistuneeni mäenlaskuun isäni kodin pelloilla - tosin punaisella Sarvis-pulkalla ja pipo tiukasti päässä.
Ja myöhemmin, omassa perheessäni on laskiainen usein ollut hauska mäenlaskujuhla - pulkkamäessä tai laskettelurinteessä. Olemme joskus koonneet sukulaisia ja ystäviä myös pihapiirimme pulkkamäkeen. Meillä ei olla mietitty pellavien pituutta, mutta kauden herkkuja on kannettu hangille maisteltaviksi.
Hernerokka maistuu hangella ihan erilaiselta kuin koulun ruokalassa
Laskiaispullat jakavat kannattajat - puolet suosivat hilloa, puolet mantelimassatäytettä
Aikuisten tarjoiluun kuuluu halukkaille myös kuuma punssi.
Sekä lapset että lapsenmieliset saavat myös höyryävää kaakaota.
Laskiaissunnuntaita,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti