Kansallisbaletissa nousi perjantai-iltana lavalle Lontoon Royal baletin ensitanssia Tamara Rojo, joka tanssi pääroolin Sir Kenneth MacMillanin klassikkobaletissa Manon. Kokonaisuus oli uskomattoman hieno ja se tempasi mukaansa tanssin huikeaan maailmaan. Minulle ja tyttärilleni aikaisemmin tuntematon baletti vei sydämemme.
Tarina sijoittuu 1700-luvun Pariisiin, jossa köyhä, luostariin matkalla ollut nuori ja kaunis maalaistyttö joutuu väärälle polulle rikkaudentavoittelun sokaisemana.
 |
| Esiripun maalaus johdatti katsojat esityksessä toistuvaan pitsikuvioon |
Pariisilaisten parvekkeiden pitsikuvioiden alla tytön oma veli käy kauppaa sisarensa kauneudella ja nuoruudella. Ja kevytmielisyyteen taipuvainen tyttö on itsekin jalokivien ja upeiden vaatteiden kiilto silmissään valmis hylkäämään häntä rakastavan köyhän opiskelijan. Tyttöä huomattavasti vanhempi mies ostaa itselleen tytön suosion. Elämä kulkee juhlasta juhlaan. Shampanja virtaa.
 |
| Ranskalaisten parvekkeiden pitsimäiset koukerokuviot Pariisissa |
Ranskalaisten parvekkeiden kuviot toistuvat lavasteissa ja asuissa. Niiden kautta siirrytään myös uuteen maailmaan, New Orleansiin. Manonin yrittää huijata rikasta elättäjäänsä ja Monsieur huomaa tilanteen. Hän raivostauu ja pidätyttää Manonin epäiltynä prositituutiosta. Yhdessä hetkessä katoavat kulta ja kunnia. Tyttö vangitaan ja hänet siirretään laivalla rangaistussiirtolaan New Orlansiin. Kurjuus muuttuu käsin kosketeltavaksi. |
| Samat kuviot toistuvat uuden maailman ranskalaisissa parvekkeissa New Orleansissa |
Vankeja vastassa ollut vartija iskee silmänsä Manoniin ja poimii hänet kurjien naisten joukosta suojatikseen. Manon vastustaa turhaan. Mukana laivalla seurannut rakastettu tappaa vartijan ja nuoret joutuvat pakenemaan Louisianan rämeikköön.
 |
| Tiivis ja vetinen Louisianan räme on yllättävä valinta baletin kohtauspaikaksi |
Sairastunut Manon huomaa todellisen rakkauden arvon, mutta liian myöhään. Vaurauden ja loiston toivo oli hänet sokaissut ja hän on lopulta valmis niistä luopumaan. Hän kuitenkin kuolee rakastettunsa käsivarsille utuisen rämeikön keskellä. Kolmannen näytöksen puvustus, maskeeraus ja Mikki Kuntun loistava valaistus tuovat konkreettisella tavalla esiin tilanteen muuttumisen ja kurjuudesta tulee todellista. Tanssi ja musiikki piirtyvät mieleen.
Lumoutuneena,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti