Keskimmäinen tyttäristäni toimii kuvien ja esittävän taiteen parissa, maskeeraajana. Hän hakee innoituksen ja ideat kaikesta, mitä näkee ja kokee ympärillään. En ihan heti arvannut, mitä kaikkea visiitti Pariisin lähellä olevaan Versaillen linnaan saisi aikaan....
Tyttäreni rakastaa historiaa. Ennen Ranskan Suurta Vallankumousta vallinnut ylellinen ja keikaroiva rokokooaika ja varsinkin myöhäisrokokoo on hänen erityinen suosikkinsa. Aikakauden kauneusihanne oli naisellinen, turhamainen ja kevytmielinen nainen. Ludvig XVI puoliso Marie Antoinette nousi aikakauden näkyväksi naishahmoksi. Kuningatar, joka juhli upeasti Versaillen linnassa tai eli omalla pienellä maatilallaan linnan jättiläismäisen puiston suojissa, ruusuisessa maisemassa.
Kevyesti elämään suhtautuneen ja tosiasioista vieraantuneen kuningattaren väitetään ottaneen kantaan nälkää näkevien kansanjoukkojen asiaan yksioikoisesti: "Jos heillä ei ole leipää, niin syökööt leivoksia". Tämä kuuluisa lausahdus - olipa se totta tai tarua - innoitti maskeeraajan rokokoon maailmaan.
Syntyi valkoiseksi talkittu, kuvankaunis kuningatar, jolla oli aikakauden tyyliin sopusointuiset ja sirot, ovaalinmuotoiset kasvot ja suuret syvänsiniset silmät.
Ilmeeseen kuuluivat tummat, piirretyt kulmakarvat, omenaiset, pinkit posipunapallot, vaaleansininen luomiväri...
...nuppuhuulet ja kauneuspilkku...
...sekä näyttävä, ylitsepursuavan runsas vaalea peruukki aitoine ruusuineen.
Peruukin sisällä saattoi tuolloin olla jopa maljakko muodon säilyttämiseksi. Se puuteroitiin vehnäjauholla.
Ruusuinen leivosrekvisiitta kruunasi hennon ylimysnaisen kokonaisuuden.....
Miten keimailevaa, oikukasta ja teennäistä.
Mutta ah, niin ihanasti irti arjesta!
Mutta ah, niin ihanasti irti arjesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti