Hiljainen tilataideteos pohjoiseen vievän valtatien viiden varrealla pysäyttää. Olen itsekin vuosien varrella moneen otteeseen ajanut siitä ohi ja pysähtynyt Karhulanvaaran suoralle teosta kuvaamaan eri vuodenaikoina. Lopulta päätin selvittää työn taustat ja syntyhistorian.
Reijo Kelan ideana oli saada ennakkoluulottoman tanssiesityksensä taustaksi kaikki silloiset Suomussalmen työttömät, maksua vastaan, mutta kukaan ei halunnut tulla paikalle. Taustavoimat piti miettiä uusiksi. Syntyi ajatus raffeista puuristeistä, joiden päälle puetaan vaatteet ja tukaksi turvetta. Ajatus variksenpelättimistä lienee ollut ihmishahmojen taustalla. Reijo Kela teki itse ristit ja vaatteet kerättiin kylältä. Pian Lassilan pellon laidalla oli turvepäisiä hahmoja vastaava määrä kuin Suomussalmella oli työttömiä. Huomioarvo oli suunnaton sekä esityksellä että sen pellolla seisovilla lavasteilla. Näin syntyi Hiljainen kansa.
Myöhemmin turvepäät edustivat Kainuun maakuntaa Helsingin Tuomiokirkon portailla, Senaatintorin tapahtumassa, jonne ne pystytettiin talkoovoimin yöllä. Parin päivän ajan ne herättivät ja puhuttivat ja sitten ne katosivat yöllä yhtä salaperäisesti kuin olivat tulleetkin.
Vuodesta 1994 Hiljainen kansa on seisonut viitostien varrella, Karhulanvaaran suoralla matkailijoita puhuttamassa kaikkina vuodenaikoina. Paikallinen nuorten työpaja korjaa ja vaatettaa Hiljaisen kansan kahdesti vuodessa. Teoksella on vielä myös viestinsä välitettävänä, sillä vuodenvaihteessa Kainuun työttömyysprosentti oli 14,5 % ja selvästi maan keskiarvoa korkeampi. Suomussalmella oli lähes 700 työtöntä.
Terveisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti